Aragoniitti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aragoniitti
Aragoniittikiteitä (Castile-La Mancha, Espanja)
Aragoniittikiteitä (Castile-La Mancha, Espanja)
Luokka karbonaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava CaCO3
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri värittömästä valkoiseen tai kellertävä
Asu kiteet prismaattisia, pitkänomaisia, usein säteittäisissä ryhmissä; korallimaisen muodon nimenä myös flos-ferri; pylväsmäinen, stalaktiittinen tai karsta
Kidejärjestelmä ortorombinen
Kovuus Mohsin asteikolla 3,5–4
Ominaispaino 2,95
Optiset ominaisuudet
Viiru valkoinen
Läpinäkyvyys läpinäkyvästä läpikuultavaan
Lähteet

[1]

Aiheesta muualla

Aragoniitti Commonsissa

Aragoniitti on ortorombista kalsiumkarbonaattia (CaCO3), jota esiintyy luonnossa mineraalina kuumien lähteiden läheisyydessä sekä kalkkikiviluolissa. Se on pysymätöntä ja muuttuu hitaasti kalsiitiksi eli kalkkisälväksi. Helmet sekä kalkkikuoristen vesieläinten ja fossiilien kuoret ovat aragoniittia.[1]

Aragoniitti on nimetty löytöpaikkansa, Espanjan Molina de Aragónin (25 km Aragonian ulkopuolella) mukaan.

Aragoniitilla ja kalsiitilla on samanlainen kemiallinen koostumus, mutta niiden rakenne ja kidemuoto poikkeavat toisistaan. Aragoniitti on fluoresoiva, ja sen etsinnässä käytetään ultraviolettivaloa. Aragoniitin kiilto erottaa sen kalkista.

Aragoniittia käytetään myös öljyvärimaalauksessa vaalentamassa muita väriaineita ja antamassa niille kiiltoa. Valkoisena väriaineena aragoniittia ei voi käyttää. Roomalaisessa maalaustaiteessa kalkkia (sekä aragoniittia että dolomiittikalkkia) käytettiin yleisesti muun muassa taustamaalauksessa sekä muihin väriaineisiin sekoitettuna. Jan van Eyck käytti aragoniittia voimistamaan matarapunaisen värin hehkua.

Merkittävimmät esiintymisalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b David C Cook & Wendy L. Kirk: Mineraalit ja jalokivet, s. 135 Aragoniitti. Thaimaa (painopaikka): Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]