6. SS-vuoristodivisioona Nord

6. SS-vuoristodivisioona Nord
6. SS-vuoristodivisioona Nordin tunnus
Toiminnassa	1941–1945
Valtio	Saksa
Puolustushaarat	Heer Waffen-SS
Aselajit	Jalkaväki
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Matthias Kleinheisterkamp Lothar Debes
Infobox OK

6. SS-vuoristodivisioona Nord (saks. 6. SS-Gebirgs-Division „Nord“) oli toisen maailmansodan aikainen Waffen-SS:ään kuulunut Saksan armeijan yksikkö, joka taisteli muun muassa Suomen Lapissa vuosina 1941–1944 osana Saksan 20. vuoristoarmeijaa.

SS-taisteluryhmä Nord muodostettiin Norjassa helmikuussa 1941 ja syyskuussa siitä tehtiin divisioona, SS-divisioona Nord. Divisioona liitettiin myöhemmin suomalaiseen III armeijakuntaan, joka toimi Kiestingin alueella. Syyskuussa 1942 divisioona nimettiin uudelleen, siitä tuli SS-vuoristodivisioona Nord (saks. SS Gebirgs Division ”Nord”) ja viimein lokakuussa 1943 nimeksi tuli 6. SS-vuoristodivisioona Nord.

Lapin sodan puhjettua 1944 divisioona taisteli suomalaisia joukkoja vastaan. Vetäydyttyään Suomen alueelta divisioona siirrettiin Tanskaan ja myöhemmin Saksaan. Divisioona antautui toukokuussa 1945 Yhdysvaltain armeijalle Baijerissa.

Alkuvuodesta 1941 useita asepalvelusiässä olleista Allgemeine SS:n jäsenistä koottuja SS-Totenkopf-rykmenttejä (saks. Totenkopfstandarten) siirrettiin Norjaan miehitystehtäviin. Helmikuussa 1941 SS-taisteluryhmä Nord muodostettiin pääosin SS-Totenkopf-rykmenteistä 6 ja 7 (loppukesästä 1941 taisteluryhmään liitettiin tilapäisesti myös rykmentti 9). Toukokuun loppuun asti yksikkö vartioi Norjan rannikkoa Kirkenesin ja Vardøn alueella, kunnes kesäkuun alussa se liitettiin pohjoiseen armeijaryhmään, Saksan XXXVI armeijakunnan alaisuuteen. SS-Nordin komentajaksi SS-Brigadeführer Herrmannin tilalle vaihtui samanarvoinen Karl-Maria Demelhuber.

Pian vaihdoksen jälkeen Herrmann vetosi esikuntaan, että yksikkö kaipaisi 2–3 kuukauden verran taisteluharjoitusta. XXXVI armeijakunnan komentaja ratsuväenkenraali Hans Feige piti harjoituksia tarpeettomina ja vakuutti Herrmannille, että taisteluryhmän ”korkea moraali ja luja päättäväisyys” korvaisivat miesten puutteet taistelutaidoissa.

Motorisoitu divisioona siirtyi Norjan Kirkkoniemestä Suomen rajan yli 7. kesäkuuta 1941. 8 000–9 000 miehen vahvuisen divisioonan ajoneuvokolonnan ohimarssi kesti kymmenen tuntia. Divisioona marssi Jäämerentietä pitkin Vuotson ja Sodankylän kautta Rovaniemelle, jonne se saapui 10. kesäkuuta. Rovaniemen alueelle oli ryhmitettynä kaikkiaan runsaat 40 000 saksalaissotilasta, jotka siirtyivät 18. kesäkuuta kohti Sallaa ja Neuvostoliiton vastaista rajaa osana Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon.^[1]

Pääartikkeli: Operaatio Hopeakettu

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa SS-taisteluryhmä Nord osallistui operaatio Hopeakettuun (Operation Silberfuchs) saksalaisen 169. jalkaväkidivisioonan ja suomalaisen 6. divisioonan kanssa.^[2] Operaation tavoitteena oli turvata Petsamon Saksalle hyvin tärkeät Kolosjoen nikkelikaivokset ja vallata Neuvostoliiton ainoa jäätymätön pohjoinen satama, Murmansk, joka tarjosi esteettömän pääsyn Atlantille. Operaation täytäntöönpano oli Norjan Lappiin sijoitetun Eduard Dietlin johtaman vuoristoarmeijakunta Norjan vastuulla.

Heinäkuun 1941 alussa taisteluryhmä hyökkäsi neuvostoliittolaisten asemiin Sallassa. Suomalaisten menestyessä kokemattomien SS-miesten tulikaste epäonnistui täysin ja yksikkö menetti kahdessa hyökkäyksessä viisi pataljoonaa. Neuvostoliittolaiset tekivät myös vastahyökkäyksen ja onnistuivat saamaan SS-taisteluryhmä Nordin pakokauhun valtaan. SS-miehet jättivät aseensa, asemansa ja pakenivat taistelukentältä kärsien tappioina 86 kaatunutta, 232 haavoittunutta ja 147 kadonnutta. Sallan pakokauhuisesta SS-taisteluryhmästä tuli esimerkki siitä, ettei ”rodullisista ja ideologisista esikuvista” tule automaattisesti hyviä sotilaita ilman harjoitusta ja valmisteluja. SS:n johtaja Heinrich Himmler teki kuitenkin parhaansa, että tapaus pysyi pois julkisuudesta Saksassa.^[2]

Loppukesästä 1941 uudelleen järjestäytynyt SS-taisteluryhmä Nord alistettiin suomalaisen Hjalmar Siilasvuon johtaman III armeijakunnan alaisuuteen. Uudelleenkoulutustarkoituksessa se jaettiin osiin, joista toiset ottivat rintamavastuun Kiestingin ja Louhen välisellä tiellä ja toisia taas harjoitettiin linjojen takana. Samanaikaisesti Nord kärsi tappioista, joita aiheuttivat sekä puna-armeija että punatauti. Siihen liitettiin 700 miehen vahvuinen täydennysosasto, tällä kertaa perusteellisesti koulutettuja SS-miehiä. Syyskuussa taisteluryhmästä tehtiin uusi divisioona jonka nimeksi tuli SS-divisioona Nord. Tällöin siitä tuli ainoa saksalaisista koottu SS-divisioona, joka alistettiin Saksan liittolaisen johtoon.

Marraskuussa 1941 divisioona osallistui viimeiseen suureen yritykseen katkaista Muurmannin rata Louhen kohdalla. SS-prikaatinkenraali ja Waffen-SS:n kenraalimajuri Karl-Maria Demelhuber ilmoitti, että 1.–13. marraskuuta välisenä aikana hänen rykmenttinsä tuhosi 316 vihollisen bunkkeria taisteluissa sekä aiheutti viholliselle tappioita arviolta 900 kaatuneen ja 542 vangitun sotilaan verran. 7. SS-rykmentti aiheutti suuria tappioita Neuvostoliiton 426. jalkaväkirykmentille. Koska eteneminen oli hidasta ja aiheutti suuria tappioita sekä suomalaiselle divisioona J:lle että saksalaisille Siilasvuo keskeytti hyökkäysvaiheen marraskuun puolessa välissä.

Joulukuun 1941 ja syyskuun 1944 välisenä aikana divisioona asettui asemasotaan Kiestingin ja Louhen välisen tien varrelle. Sen yksiköt tekivät kaukopartiomatkoja ja iskuja Neuvostoliiton asemiin. Divisioona puolustautui myös useita hyökkäyksiä vastaan.

Kesäkuussa 1942 divisioonasta tehtiin 6. SS-vuoristodivisioona. Syyskuussa tanskalainen upseeri Gust Jonassen aloitti eliittikomppanian, SS-vapaaehtoishiihtokomppania Norjan (saks. SS-Freiwilligen-Schikompanie Norwegen) kokoamisen. Komppanian muodostivat norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset sotilaat ja sitä käytettiin sissitehtävissä, kuten väijytyksissä ja kaukopartioissa helmikuusta 1943 alkaen.

Saman vuoden heinäkuussa komppanian päällikkö Gust Jonassen kaatui taistelussa, mutta tammikuussa 1944 hiihtoyksiköstä tehtiin pataljoona. Aikaisemmin 1943 lokakuussa yksikköön oli liitetty norjalaisista koottu Norjalainen poliisikomppania 2. Maalis–huhtikuussa 1944 poliisikomppania siirrettiin muualle, mutta hiihtopataljoonaan liitettiin uusi 150-miehinen täydennysyksikkö.

Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto hyökkäsi voimalla. Norjalaiset vapaaehtoiset kokivat suuria tappioita, 300 miehestä 135 kaatui. Jäljellä olevat norjalaiset siirrettiin motorisoituun SS-poliisikrenatööripataljoonaan 506. Samaan aikaan kun Suomi solmi erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa, divisioona toimi takavartiona vetäytyvälle Saksan 20. vuoristoarmeijalle. Lapin sodan ajan divisioona vetäytyi 1 600 kilometrin matkan kohti Suomen ja Norjan rajaa käyden välillä viivytystaisteluita suomalaisten joukkojen kanssa.

Joulukuussa 1944 divisioona ylitti rajan Norjan Mo i Ranassa, josta se siirrettiin junalla etelään. Ylitettyään Skagerrakin laivastosaattueessa divisioona saapui Tanskaan, jossa se uudelleenvarustettiin ja siirrettiin edelleen Kaakkois-Ranskaan. Siellä se ehti osallistua operaatio Nordwindiin, viimeiseen Saksan hyökkäykseen länsirintamalla. 6. SS-vuoristodivisioona Nord ei ehtinyt vaikuttaa operaation lopputulokseen, mutta yksi rykmenteistä onnistui tuhoamaan viisi yhdysvaltalaista komppaniaa Reipertswilleristä pohjoiseen.

Sodan viimeisinä kuukausina divisioona taisteli Vogeeseilla ja Saarin ja Moselin jokien ympäristössä, kunnes huhtikuussa vetäytyi Wormsin ja Boppardin kautta Reinin yli aina Baijeriin saakka, jossa se antautui yhdysvaltalaisille joukoille.

• SS-Brigadeführer Richard Herrmann: (helmi–toukokuu 1941)

• SS-Obergruppenführer Karl-Maria Demelhuber: (toukokuu 1941 – huhtikuu 1942)

• SS-Obergruppenführer Matthias Kleinheisterkamp: (huhti- ja kesäkuu 1942 – lokakuu 1943)

• SS-Oberführer Hans Scheider: (huhti–kesäkuu 1942)

• SS-Gruppenführer Lothar Debes: (lokakuu 1943)

• SS-Obergruppenführer Friedrich-Wilhelm Krüger: (lokakuu 1943 – elokuu 1944)

• SS-Brigadeführer Gustav Lombard: (elokuu 1944)

• SS-Gruppenführer Karl Brenner: (syyskuu 1944 – huhtikuu 1945)

• SS-Standartenführer Franz Schreiber: (huhti–toukokuu 1945)

• SS-vuoristojääkärirykmentti 11 "Reinhard Heydrich"
• SS-vuoristojääkärirykmentti 12 "Michael Gaissmair"
• SS-vuoristojääkäritykistörykmentti 6
• SS-rynnäkkötykkipatteri 6
• SS-jalkaväkirykmentti (motorisoitu) 5
• SS-jalkaväkirykmentti 9
• SS-kivääripataljoona (mot) 6
• SS-vuoristojääkäri panssarintorjuntapataljoona 6
• SS-jääkärihiihtopataljoona "Norge"^[3]
• SS-ilmatorjuntapataljoona 6
• SS-vuoristojääkäri viestipataljoona (mot) 6
• SS-vuoristojääkäri tiedustelupataljoona (mot) 6
• SS-vuoristojääkäri pioneeripataljoona 6
• SS-huoltoyksikkö 6
• SS-vaatehuoltokomppania 6
• SS-lääkintäkomppania 6
• SS-eläinlääkintäkomppania 6
• SS-tiedotusjoukkue 6
• SS-sotapoliisiosasto 6
• 2 poliittinen komppania
• 3 SS-poliisikomppania ja SS-komppania

• George H. Stein: Waffen SS - Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939–45. Cornell University, 2003. ISBN 951-20-6676-9
• Earl F. Ziemke: Saksalaisten sotatoimet pohjolassa 1939-1945. Porvoo: WSOY, 1963.

• 6. SS-Gebirgs-Division "Nord" Feldgrau.com.
• 6. SS-Gebirgs-Division Nord Axis History Factbook.
• Baptism in the Northwoods: SS-Kampfgruppe Nord Sallassa, 1941 (Arkistoitu – Internet Archive) at Panzerkeil.orbat.com
• 12. SS-Gebirgs-Jäger-Regiment re-enactors from Finland.
• 6. SS-Gebirgs-Division "Nord" (Arkistoitu – Internet Archive) re-enactors from US.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.