Euroopan talousalue
Osa artikkelisarjaa |
Euroopan unionin politiikka |
---|
Euroopan talousalue (ETA[1]) on yhteismarkkina-alue, jolla toteutetaan tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Euroopan talousalueeseen kuuluvat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden lisäksi Islanti, Norja ja Liechtenstein.[2] Talousalue laajentaa EU:n yhteismarkkinat EU:n jäsenvaltioiden lisäksi kyseisiin valtioihin, ilman että näitä valtioita koskevat EU:n jäsenyyteen liittyvät velvoitteet ja edut.
ETA-sopimus ei ainoastaan ulota Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) jäsenvaltioihin sisämarkkinoita koskevia Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen peruss��äntöjä, vaan se sisältää myös kaikki sääntöjen täytäntöönpanemiseksi yhteisössä annetut lait, toisin sanoen sekundaarilainsäädännön eli yhteisön säännöstön. Lainsäädäntö sisällytetään ETA-sopimuksen pöytäkirjoihin ja liitteisiin, ja sopimus kattaa noin 1 600 yhteisön säädöstä, kuten asetuksia, direktiivejä, päätöksiä ja ei-sitovia säädöksiä, jotka koskevat lähinnä neljää vapautta ja niihin liittyviä politiikkoja sekä vähemmässä määrin rinnakkaispoliitikkoja.[3]
Koska EFTA-maat joutuvat noudattamaan suurta määrää EU-lainsäädäntöä pääsemättä vaikuttamaan lakien sisältöön, on tilannetta Norjassa kutsuttu ”faksi-demokratiaksi”. Brysselissä vain faksataan direktiivit, joita Norjan tulee noudattaa.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1992 EY:n 12 jäsenvaltiota ja kaikki EFTAn jäsenet paitsi Sveitsi, mukaan lukien myös Suomi, neuvottelivat sopimuksen ETA:sta. Sen tarkoituksena oli laajentaa Euroopan sisämarkkinoiden etuja. Sopimus allekirjoitettiin Portossa Portugalissa toukokuussa 1992, ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 1994 (Liechtensteinin osalta 1. toukokuuta 1995).lähde?
Sveitsi ei liittynyt ETA:han, koska sveitsiläiset äänestivät kansanäänestyksessä liittymistä vastaan. Kolmesta EFTA-valtiosta on myöhemmin tullut EU:n jäseniä, joten EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Euroopan talousalueeseen kuuluu ainoastaan kolme EU:n ulkopuolista maata: Islanti, Liechtenstein ja Norja. Perustamisensa jälkeen ETA on laajentunut EU:n uusien jäsenvaltioiden myötä.lähde?
Maailman suurimmat markkinat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ne 30 valtiota, jotka muodostavat ETA:n, muodostavat suurimmat yhtenäiset markkinat koko maailmassa. Markkinat ulottuvat Pohjoiselta jäämereltä Välimerelle asti. Alueella asuu yli 500 miljoonaa kuluttajaa. ETA:n ansiosta Euroopan sisämarkkinoiden neljä perusvapautta – tavaroiden (maataloustuotteita lukuun ottamatta), palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus – on laajennettu koskemaan EU:n lisäksi myös EFTA-valtioita.lähde?
EFTA-valtiot ottivat käyttöön EU:n sisämarkkinoiden säännöt eli kaikki direktiivit, asetukset ja päätökset, jotka ovat tarpeellisia, jotta sisämarkkinat toimisivat kunnolla. Lisäksi EFTA-maat toimivat yhteistyössä joillakin sisämarkkinoita tukevilla aloilla, kuten tutkimus, ympäristönsuojelu ja kuluttajansuoja.lähde?
ETA-valtiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet:[5]
- Alankomaat
- Belgia
- Bulgaria
- Espanja
- Irlanti
- Islanti
- Italia
- Itävalta
- Latvia
- Kreikka
- Kroatia
- Kypros
- Liechtenstein
- Liettua
- Luxemburg
- Malta
- Norja
- Portugali
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- Slovakia
- Slovenia
- Suomi
- Tanska
- Tšekki
- Unkari
- Viro
ETA:n toimielimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
ETA-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja kehittämiseksi on perustettu erilliset toimielimet:
- ETA:n neuvosto on poliittisesti korkein toimielin, ja se koostuu ETA:n 30 jäsenvaltion ulkoministereistä. Se laatii suuntaviivat ETA-sopimuksen täytäntöönpanolle ja sen kehittämiseksi edelleen.
- ETA:n sekakomitea vastaa sopimuksen käytännön hallinnoinnista. Se tekee päätöksiä, joilla sopimukseen sisällytetään uusia EU:n sääntöjä, jotta EFTA-valtioiden lainsäädäntö vastaisi EU:n lainsäädäntöä.
- ETA:n parlamentaarinen sekakomitea koostuu Euroopan parlamentin ja EFTA-valtioiden parlamenttien jäsenistä. Se voi esittää kantojaan kertomusten ja päätöslauselmien muodossa.
- EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden työnantajien ja työntekijöiden edustajat tapaavat toisensa ETA:n neuvoa-antavassa komiteassa.
ETA-sopimuksen mukaisesti EFTA-valtioilla on tietty oikeus tulla kuulluiksi EU:n päätöksissä. Esimerkiksi valmisteltaessa lainsäädäntöehdotuksia ETA-sopimuksen kattamilla aloilla Euroopan komissio kuulee myös EFTA-valtioiden asiantuntijoita. ETA:n sekakomiteassa EFTA-valtioille tiedotetaan ja heitä kuullaan komission tekemistä lainsäädäntöehdotuksista. EFTA-valtioilla ei kuitenkaan ole oikeutta osallistua päätöksentekoon.
Maatalous ja kalastus eivät kuulu ETA-sopimuksen kattamiin aloihin. Maataloustuotteiden kauppaa on kuitenkin helpotettu sopimuksen liitteiden ja pöytäkirjojen avulla. Koska ETA ei muodosta tulliliittoa, sillä ei ole yhteisiä ulkoisia tariffeja. Tästä syystä tullimenettelyt on säilytetty EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden välisillä rajoilla.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 12. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5
- ↑ Europa.eu(Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ New York Times
- ↑ Bank of England Markets: The European Economic Area (EEA) Bank of England. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 12.8.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan talousalue Wikimedia Commonsissa