Knjaz Potjomkin-Tavritšeski
| Knjaz Potjomkin-Tavritšeski | |
|---|---|
 Knjaz Potjomkin-Tavritšeski |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Mustanmeren telakka |
| Kölinlasku | helmikuu 1898 |
| Laskettu vesille | lokakuu 1900 |
| Palveluskäyttöön | marraskuu 1903 |
| Loppuvaihe | romutettu 1923 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 12 592 t |
| Pituus | 115,36 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 22,25 m |
| Syväys | 8,23 m |
| Koneteho | 10 600 ihp |
| Nopeus | 16,6 solmua |
| Miehistöä | 750 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 305 mm/L40 -tykkiä kaksoistorneissa 16 × 152 mm/L45 -tykkiä 14 × 76 mm tykkiä 6 × 47 mm tykkiä 5 × 533 mm torpedoputkea |
Knjaz Potjomkin-Tavritšeski (ven. «Князь Потёмкин-Таврический») oli vuonna 1904 valmistunut Venäjän keisarikunnan laivaston taistelulaiva, joka oli nimetty ruhtinas Grigori Potjomkinin mukaan. Aluksen miehistö nousi 1905 kapinaan, mitä pidettiin myöhemmin Venäjän vallankumouksen alkuna.
Laivassa tapahtunut kapina muistetaan erityisesti Sergei Eisensteinin elokuvasta Panssarilaiva Potemkin (ven. Броненосец „Потёмкин“ 1925).
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potjomkin liitettiin palvelukseen otettaessa Venäjän Mustanmeren laivastoon.
Kapinan kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli Tenderin saaressa kokeilemassa aseitaan Venäjän–Japanin sotaan lähtöä varten. Mustanmeren laivaston sosiaalidemokraattien keskuskomitea suunnitteli 27. kesäkuuta 1905 kapinaa syksyksi. Kapina Potjomkinilla puhkesi spontaanisti jo 14. kesäkuuta. Syynä oli torpedovene n:o 267:n laivalle tuoma heikkolaatuinen liha, mitä koskevia valituksia laivan kapteeni Golikov ei ottanut huomioon. Kapinassa hänet ja moni muu laivan upseereista ammuttiin. Jäljelle jääneet vangittiin kuten tehtiin myös torpedovene n:o 267:n upseereille, koska myös sen miehistö liittyi kapinaan. Kapinan johtaja Grigori Vakulenšuk haavoittui kapinassa kuolettavasti.
Kapinalliset valitsivat keskuudestaan komitean johtamaan alusta ja asettamaan uuden päällystön upseerien tilalle. Potjemkin ja torpedovene n:o 267 lipuivat kohti Odessan satamaa, Sevastopolissa vedettiin punalippu mastoon ja julistettiin vallankumouksen laivalla alkaneen. Kaupungissa alkoi myötätuntoyleislakko. Vakulenšukin hautajaisista tuli poliittinen mielenosoitus. Alus pakeni Romaniaan, josta sen miehistö sähkötti vetoomuksia tsaarinvallan kaatamiseksi. Miehistö luovutti aluksen Constanțassa romanialaisille ja pakeni ulkomaille. Osa heistä palasi Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjälle.
Kapinan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus nimettiin 12. toukokuuta 1905 Pantelimoniksi, jolloin siitä tehtiin myös Mustanmeren laivaston lippulaiva. Sen keulatorpedoputket sekä taistelutasanteet 47 mm tykkeineen poistettiin 1910–1911. Alus osallistui useisiin Mustanmeren laivaston operaatioihin ensimmäisessä maailmansodassa, jonka aikana vuonna 1915 alukselle asennettiin kaksi 76 mm ilmatorjuntatykkiä yläkannelle. Loput torpedoputket poistettiin 1916 ja loput 75 mm tykit vuotta myöhemmin. Se sai 13. huhtikuuta 1917 alkuperäisen nimensä ja kuukautta myöhemmin 11. toukokuuta alus nimettiin Boretz za Svoboduksi.[1][2]
Aluksella nostettiin Ukrainan lippu 1918. Sevastopolin antautuessa toukokuussa alus joutui saksalaisille. Marraskuussa alus antautui Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Aluksen konehuoneet tuhottiin 9. huhtikuuta 1919, jotta alueella edenneet punaiset joukot eivät voisi hyödyntää alusta.[2]
|
|
Edeltäjä: Peresvet-luokka |
Venäjän keisarikunnan laivaston taistelulaivat | Seuraaja: Retvizan |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]