Suomalais-neuvostoliittolainen tieteellis-tekninen yhteistyökomitea eli TT-komitea oli vuosina 1955–1991 toiminut Suomen ja Neuvostoliiton välinen yhteistyöelin.

TT-komitea toteutti Suomen ja Neuvostoliiton välillä 16. elokuuta 1955 solmittua tieteellis-teknistä yhteistyösopimusta, joka oli seitsemän vuotta aikaisemmin solmitun YYA-sopimuksen ensimmäinen sopimussovellus. Siinä määriteltiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen tieteellis-tekninen yhteistoiminta ja sen muodot.[1]

Yhteistyöalueita olivat humanistiset tieteet, luonnontieteet ja teknilliset tieteet. Humanististen tieteiden yhteistyö kohdistui arkeologiaan, kielitieteisiin, kansatieteisiin, historiaan ja psykologiaan. Näin saatiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1917 vallankumouksen kosketus suomensukuisiin kansoihin. Luonnontieteiden kohdalla yhteistyötä syntyi matematiikassa, fysiikassa, kemiassa, geologiassa, ilmatieteessä ja biotieteissä. Tässä yhteydessä Suomi otettiin mukaan avaruustoimintaan tilaamalla vaativia laitetoimituksia. Teknillisissä tieteissä yhteistyö tapahtui kaupallisten toimitusten yhteydessä. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat muun muassa erikoislaivat.[2]

TT-komitean perustaminen

muokkaa

Neuvostoliiton varapääministeri Anastas Mikojan vieraili marraskuussa 1954 Suomessa. Hän otti esille neuvotteluissa suomalaisen poliittisen johdon kanssa uutena alana tieteellis-teknisen yhteistoiminnan Neuvostoliiton ja Suomen välillä.[3]

Tältä pohjalta vuoden 1955 aikana elokuussa 1955 saatiin solmittua asiaa koskeva valtiosopimus. Suomen puolen puheenjohtajaksi nimitettiin ministeri P. J. Hynninen ja jäseniksi metsäteollisuuden edustajana Torolf Lassenius, teknillisen tutkimuksen edustajana VTT:n johtaja Edward Wegelius, maatalouden professori Nils Westermarck ja humanististen tieteiden edustajana akateemikko Kustaa Vilkuna.[4]

Kilpailua talouskomission kanssa

muokkaa

1970-luvulla Suomalais-neuvostoliittolainen taloudellinen yhteistyökomissiolla ja TT-komitealla nähtiin päällekkäisyyttä, johon liittyi myös sen hetken suomalainen poliittinen kilpailu neuvostosuhteiden hoitajana keskustapuolueen ja sosiaalidemokraattien välillä. Erityisesti keskustalaisen talouskomission suomalaispuheenjohtajan Karjalaisen vahva asema neuvostosuhteiden hoitajana presidentti Kekkosen ohella loi tilanteeseen lisäjännitettä.[5]

 
Teknillisen korkeakoulun rehtori Paul A. Wuori (vas.), VTT:n pääjohtaja Pekka Jauho ja professori Vladilen Letohov alle­kirjoittamassa TKK:n, VTT:n ja Neuvosto­liiton Tiede­akatemian Spektroskopia­instituutin hanke­sopimusta vuonna 1983.

Periaatteena oli kaupalliselle asteelle edenneiden hankkeiden hoitaminen talouskomissiossa. Kaikissa tilanteissa ei näin aivan käynyt, kuten Norilskin kuparisulatto- ja kaivoskohteessa. TT-komitea hoiti asiaa pitemmälle, ja toimitusprojekti sovittiin Neuvostoliiton kanssa niin, että talouskomissio jäi asian ulkopuolelle. Sosiaalidemokraattitaustainen TT-komitean suomalaispuheenjohtaja Pekka Kuusi jättäytyikin loppuvuodesta 1979 komitean ulkopuolelle ministeri Reino Rossin hoitaessa puheenjohtajuuden loppuvuoden 1979. Tilanne selkiytyi vuoden 1980 aikana uuden TT-komitean suomalaisen osapuolen vaihduttua pääjohtaja Pekka Jauhoon ja ministeri Tankmar Hornin toimiessa molemmissa organisaatioissa eli talouskomissiossa ja TT-komiteassa suomalaisten puolella varapuheenjohtajana.[5]

Ydinenergian tutkimusyhteistyö ja ensimmäiset avaruushankkeet TT-ohjelman kautta

muokkaa

Neuvostoliitto toimitti Suomeen Loviisaan kaksi ydinvoimalaitosta 1970-luvun lopulla. Tässä vaiheessa ydinenergia nähtiin varteenotettavana ratkaisuna energiatarpeisiin. Tähän liittyen marraskuussa 1977 Suomi ja Neuvostoliitto sopivat tieteellis-teknisestä yhteistyöstä atomienergian rauhanomaisen käytön alalla. Sopimus täydensi vuonna 1955 perustetun TT-komitean työtä. Yhteistyön painopisteitä olivat tutkimustulosten ja tutkijain vaihto, yhteiset neuvottelut ja symposiumit. Kokouksia oli sopimuksen mukaan tarkoitus järjestää vuosittain.[6]

 
Kansainvälinen avaruusprojekti "Phobos", neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1988

TT-ohjelman kautta suomalaiset osallistuivat ensimmäisiin avaruushankkeisiin. Ensimmäinen hanke, johon suomalaiset osallistuivat, oli Neuvostoliiton Phobos-1, joka laukaistiin heinäkuussa 1988. Tieteellisen tutkimusohjelman kohteena oli Mars-planeetan ja sen kuiden tutkimus. Suomalainen osapuoli osallistui hankkeeseen tutkimusraketin hyötykuormana olleiden mittalaitteiden kehittämiseen. Suomalaisten pääosapuolina olivat Ilmatieteen laitos, jonka mittalaitteisiin VTT teki teknisen toteutuksen.[7]

Suomalaisosapuolen puheenjohtajat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Keskinen, Tuomas: ”Tieteellis-teknillinen yhteistyö”, Idänkauppa 1944–1987. Helsinki: Kauppalehti, 2002. ISBN 951-9434-38-0

Viitteet

muokkaa
  1. Yhteistyösopimus N-liiton kanssa solmittu eilen - Laaja teknillis-tieteellinen vaihto alkaa. Helsingin Sanomat, 17.8.1955, s. 4, 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2022.
  2. Veronika Suni: Työryhmät aloilla, joista molemmat osapuolet hyötyvät. Helsingin Sanomat, 26.10.1975, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2022.
  3. Kustaa Vilkuna: Mikojan alusti asian. Helsingin Sanomat, 26.10.1975, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2022.
  4. Keskinen, 2002: s. 172.
  5. a b Suomi ja NL perustivat yhteistyötoimikunnan. Helsingin Sanomat, 1.4.1980, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2022.
  6. Keskinen, 2002: s. 324.
  7. Suomalaiset avaruuslaitteet lähtevät Marsiin. Helsingin Sanomat, 25.5.1988, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.4.2022.