Snoop Dogg

Calvin Broadus, Jr. syntyi Kalifornian Long Beachissä vuonna 1971.^[3][4] Hänellä on kaksi veljeä.^[4] Hän kasvoi pääasiassa äitinsä ja isäpuolensa kasvattamana, eikä hänellä ollut juurikaan kontaktia biologiseen isäänsä.^[5] Kutsumanimen "Snoopy" hän sai äidiltänsä.^[4]

Broadus osoitti musikaalista lahjakkuutta varhain. Lapsena hän lauloi ja soitti pianoa baptistikirkon kuorossa,^[3] ja 12-vuotiaana hän aloitti räppäämisen.^[4]

High schoolista valmistumista seuranneina vuosina Rollin’ 20’s Crips -katujengin toimintaan liittynyt ja huumeiden myynnin aloittanut Broadus joutui usein pidätetyksi ja vietti aikaa vankilassa.^[6][7][1][4] Hänen välinsä olivat katkenneet hänen äitiinsä tämän talon tultua ammuskelun kohteeksi.^[4]

Broadus teki musiikkia ystävänsä Warren G:n ja serkkunsa Nate Doggin kanssa muodostamassa 213-yhtyeessä. Warren G:n velipuoli Dr. Dre oli jo tuottanut N.W.A:n kanssa menestyneen uran, ja tämä sai velipuoleltaan käsiinsä mixtape-kasetin, jolla Snoop räppäsi.^[4] Dre oli vaikuttunut kuulemastaan, ja hän aloitti pian Snoop Doggin kanssa hedelmällisen yhteistyön. Siitä esimakua antoi heidän ensimmäisenä tuotoksenaan syntynyt Deep Cover -elokuvan tunnuskappale vuonna 1992.^[3][8][4] Snoop Dogg liittyi Dren ja Marion "Suge" Knightin perustamaan Death Row Records -levy-yhtiöön ja esiintyi Dren debyyttisooloalbumilla The Chronic.^[3][8] Hän esiintyi albumin 16 kappaleesta puolessa,^[9] ja Dr. Dren ja Snoop Doggin tekemät singlet "Nuthin' But a 'G' Thang" ja "Dre Day" nousivat listahiteiksi.^[7]

The Chronicin jälkeen Dr. Dre alkoi tuottaa Snoopin debyyttialbumia Doggystyle.^[3][8] Ytimekkäästi ja sanoja venyttävästi riimittelevästä Snoopista oli tullut jo ennen esikoistaan tunnettu hahmo ja suosittu rap-artisti.^[9] Ilmestyttyään vuonna 1993 albumi nousi Billboard 200 -listan ensimmäiselle sijalle, ollen ensimmäinen tähän pystynyt debyyttialbumi.^[1] SoundScanin mukaan albumi oli vuoteen 2006 mennessä myynyt yli kymmenen miljoonaa kappaletta. The Chronicin tapaan albumi on tyyliltään g-funkia, ja molempia levytyksiä pidetään genren parhaimmistoon kuuluvina^[9]. Albumin singleistä "Gin and Juice" ja "Who Am I (What's My Name)" nousivat suuriksi hiteiksi.^[7] Suosionsa ohella albumi herätti myös kiistaa yltiöväkivaltaisiksi ja seksistisiksi syytetyistä sanoituksistaan.^[7]

Doggystylen nauhoitusten aikana elokuussa 1993 Snoop pidätettiin epäiltynä erään jengiläisen, Phillip Woldermarianin ampumisesta. Snoop todettiin kuitenkin syyttömäksi, koska hän ajoi autoa henkivartijansa McKinley Leen ampuessa tappavat ammukset. Tämä tosin vapautettiin, koska teko katsottiin itsepuolustukseksi.^[8] Tapauksen yhteydessä Snoop otti yhteyttä äitiinsä, ja he sopivat välinsä.^[4]

Snoop Doggin seuraava albumi Tha Doggfather ilmestyi oikeudenkäynnin viivyttämänä vuonna 1996. Gangsta rapin suurin suosio oli jo laskenut, ja vaikka albumi myi hyvin, ei se saavuttanut samanlaista menestystä kuin debyyttialbumi.^[7] Death Row Recordsin jättänyt Dr. Dre ei ollut enää toiminut Snoopin tuottajana, ja myös Suge Knightin kanssa huonoihin väleihin päätynyt Snoop Dogg päätti lähteä yhtiöstä.^[6]

Snoop Dogg julkaisi seuraavat kolme albumiaan (1998–2000) Master P:n No Limit Recordsin kautta.^[6] Omien julkaisujensa ohella hän esiintyi Dr. Dren 2001-albumilla (1999) ja sen singleillä ”Still D.R.E.” ja ”The Next Episode”.^[10] Hän julkaisi seuraavat albuminsa vaihtelevien levy-yhtiöiden kautta, ja niiden yhteyksissä muun muassa ensimmäisen listaykköseksi yltäneen singlensä "Drop It Like It's Hot" sekä kappaleet "Signs" (Charlie Wilsonin ja Justin Timberlaken kanssa), "Vato" (B-Realin kanssa) ja "Sensual Seduction".^[7] Hän teki myös 213-yhtyeensä kanssa albumin The Hard Way (2004).^[6] Snoop Doggin musiikista oli tullut 2000-luvun alkuun mennessä jossain määrin aiempaa kevyempää ja vähemmän gangsta rap -tyylistä,^[6] johon hän kuitenkin palasi Tha Blue Carpet Treatment -albumillaan (2006).^[7] Omien sanojensa mukaan hän toimi 2000-luvun alussa myös muutaman vuoden ajan parittajana.^[11][12]

Länsirannikon slangia puhuvasta Snoop Doggista oli tullut suuren yleisön pitämä julkisuuden henkilö,^[1] ja hänen albumeistaan oli tullut hänen suosionsa kannalta lähes toissijaisia niiden takana olevaan persoonaan verrattuna.^[7] Hän oli alkanut esiintymään myös elokuvissa ja televisiossa. Hän näytteli esimerkiksi elokuvissa Starsky & Hutch, Training Day ja Mä ja mun pomo^[6] ja ääniroolissa animaatioelokuvassa Arthur ja minimoit.^[13] Vuonna 2006 hän juonsi MTV Europe Music Awards -gaalan.^[14]

Useiden hip hop -albumien jälkeen Snoop julkaisi reggae-albumin Reincarnated vuonna 2013.^[7] Hän käytti nyt taiteilijanimeä Snoop Lion, jonka hänelle antoi rastafaripappi hänen vieraillessaan Jamaikalla.^[15][3] Albumin julkaisua edelsi samanniminen dokumenttielokuva, joka kertoo hänen Jamaikan-matkastaan ja tutustumisestaan reggae- ja rastafarikulttuuriin.^[16] Seuraavaksi hän julkaisi funk-muusikko Dâm-Funkin kanssa albumin 7 Days of Funk (2013) käyttäen nimeä Snoopzilla. Hän alkoi uudestaan käyttää nimeä Snoop Dogg seuraavalla, Pharrell Williamsin kanssa tekemällään Bush-albumilla (2015).^[7]

2010-luvun aikana Snoop myös julkaisi useita muita albumeja, joihin sisältyi erottuva gospel-levy Bible of Love (2018), juonsi Martha Stewartin kanssa tosi-tv-ohjelmaa Martha & Snoop's Potluck Dinner Party^[6] ja perusti kannabistuotteita myyvän yrityksen Leafs By Snoop.^[17] Marraskuussa 2018 Snoop Doggille omistettiin tähti Hollywood Walk of Famella.^[18]

Vuonna 2022 Snoop Dogg osti Death Row -levymerkin, jonka kautta hän julkaisi pian seuraavan albuminsa B.O.D.R. (Bacc on Death Row).^[19] Samana vuonna hän myös esiintyi Super Bowlin puoliaikashow’ssa^[1] ja hänen superyhtyeensä Mount Westmoren esikoisalbumi julkaistiin.^[20]

Snoop Doggista tehdään Allen Hughesin ohjaama elämäkertaelokuva. Elokuva julkaistaan Snoop Doggin perustaman Death Row Pictures -tuotantoyhtiön kautta yhteistyössä Universalin kanssa.^[21]

Vuonna 1997 heinäkuussa Snoop meni naimisiin high school -aikaisen ihastuksensa Shante Taylorin kanssa.^[3] Pari haki avioeroa maaliskuussa 2004. Myöhemmin vuonna 2008 tammikuussa he kuitenkin uusivat vihkivalansa. Parilla on kolme lasta: kaksi poikaa ja yksi tytär.^[3]

Snoop on uransa alusta lähtien ollut avoin kannabiksen käytöstään. Vuonna 2012 hän sanoi polttavansa 81 kannabissavuketta päivässä.^[22]

Vuonna 2005 maskeeraaja Kylie Bell syytti Snoop Doggin osallistuneen vuonna 2003 hänen huumaamiseen ja joukkoraiskaukseen. Hän luopui syytteestä saman vuoden aikana ja ilmoitti asian sovituksi.^[23]

Vuonna 2007 Snoop määrättiin luvattoman aseen ja huumeiden hallussapidosta syyskuussa peräti viiden vuoden ehdonalaiseen ja 160 tunnin yhdyskuntapalveluun. Artistin kerrotaan itse valinneen yhdyskuntapalvelunsa muodoksi vessojen siivoamisen.^[24]

Vuonna 2022 nainen haastoi Snoop Doggin oikeuteen vuonna 2013 väitetysti tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syyte hylättiin seuraavana vuonna.^[25]

Snoop Dogg on esiintynyt Suomessa viidesti, vuosina 2007 (Hartwall Areena), 2008 (Helsingin jäähalli), 2009 (Suvilahti, Helsinki), 2012 (Ruisrock, Turku) ja 2014 (Blockfest, Tampere).

• Doggystyle (1993, remasteroitu versio vuonna 2001)
• Tha Doggfather (1996, remasteroitu versio vuonna 2001)
• Da Game Is to Be Sold, Not to Be Told (1998)
• No Limit Top Dogg (1999)
• Tha Last Meal (2000)
• Paid tha Cost to Be da Bo$$ (2002)
• R&G (Rhythm & Gangsta): The Masterpiece (2004)
• Tha Blue Carpet Treatment (2006)
• Ego Trippin' (2008)
• Malice n Wonderland (2009)
• Doggumentary (2011)
• Reincarnated (2013)
• Bush (2015)
• Coolaid (2016)
• Neva Left (2017)
• Bible of Love (2018)
• I Wanna Thank Me (2019)
• From tha Streets 2 tha Suites (2021)
• BODR (2022)
• Missionary (2022)

• Murder Was the Case (1994)
• Smokefest Underground (1998)
• Snoop Dogg Presents Tha Eastsidaz (Tha Eastsidaz, 2000)
• Dead Man Walkin' (2000)
• The Hard Way (213, 2004)
• Bigg Snoop Dogg Presents...Welcome to tha Chuuch: Da Album (2005)
• Getcha Girl Dogg (2008)
• More Malice (2010)

• Stoner's EP (2012)
• Make America Crip Again (2017)
• 220 (2018)

• Murder Was the Case (1994)
• I Got the Hook Up (1998)
• Half Baked (1998)
• Hot Boyz (1999)
• Urban Menace (1999)
• The Eastsidaz (2000)
• Crime Partners 2000 (2001)
• Baby Boy (2001)
• Training Day (2001)
• Bones (2001)
• Mä ja mun pomo (2001)
• The Real Cancun (2003)
• Pauly Shore Is Dead (2003)
• Malibu’s Most Wanted (2003)
• Old School (2003)
• Las Vegas (2004) 1 jakso
• Starsky & Hutch (2004)
• Päin pilveä (2004)
• Salamaseepra (2005)
• DPG Eulogy (2005)
• Boss’n Up (2005)
• The Tenants (2006)
• Hood of Horror (2006)
• Weeds (2006)
• Arthur ja minimoit (2007)
• Coach Snoop (2007)
• Monk (2007)
• Snoop Dogg’s Father Hood (2008)
• Singh Is Kinng (2008)
• Snoop After Dark (2009)
• Futurama: Vihreän ajan tuolle puolen (2009)
• Brüno (2009)
• Falling Up (2009)
• Down for Life (2010)
• One Life to Live (2010)
• 90210 (2011)
• Mac And Devin Go To High School (2012)
• Scary Movie 5 (2013)

• Snoop Doggin virallinen sivusto
• Snoop Dogg Myspacessa (englanniksi)
• Snoop Dogg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Podcast Snoop Doggin Suomen lehdistötilaisuudesta