Pahan kukat

Pahan kukkien runot sisältävät myös myötätuntoa yhteiskunnan vähäosaisia kohtaan. Baudelaire pitäytyy tiukasti kiinni runouden perinteessä käyttämällä loppuun saakka hiottua mittaa.^[1]

Baudelaire omisti kokoelmansa ”virheettömälle runoilijalle, Ranskan kirjallisuuden täydelliselle taikurille” Théophile Gautier’lle. Lukiessaan runoa ”Le Cygne” (Joutsen) Victor Hugo totesi Baudelairen synnyttäneen kirjallisuuteen ”uuden väristyksen” (un nouveau frisson).

Pahan kukkien ensimmäinen laitos oli järjestetty viiteen temaattisesti erilliseen osaan:

• Spleen et Idéal (Raskasmielisyys ja ihanne)
• Fleurs du mal (Pahan kukkia)
• Révolte (Kapina)
• Le Vin (Viini)
• La Mort (Kuolema)

Ensimmäinen laitos ilmestyi 25. kesäkuuta 1857 painoksena, jonka suuruus oli 1 300 kirjaa. Kirjan kappalehinta oli kolme frangia.

Le Figarossa Pahan kukkien runot ja niiden kirjoittaja haukuttiin 5. heinäkuuta 1857 ja ne todettiin tuomittaviksi. Kirjasta nousseen kohun vuoksi Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassis haastettiin oikeuteen ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventamisesta”. 20. elokuuta Baudelaire tuomittiin maksamaan 300 frangia sakkoja, kuusi runoa kiellettiin, määrättiin poistettavaksi kokoelmasta ja niiden julkaiseminen oli kielletty Ranskassa vuoteen 1949 saakka. Kielletyt runot olivat

• ”Lesbos” (Lesbos)
• ”Femmes damnés (À la pâle clarté)” (Tuomittuja naisia: Delphine ja Hippolyte)
• ”Le Léthé” (Lethe)
• ”À celle qui est trop gaie” (Liian iloiselle)
• ”Les Bijoux” (Jalokivet)
• ”Les Métamorphoses du Vampire” (Vampyyrin muodonvaihdokset).

Ne julkaistiin myöhemmin Brysselissä pienenä painoksena nimellä Les Épaves.

Pahan kukkien toinen laitos ilmestyi 1861 ilman kuutta kiellettyä runoa, ja siihen lisättiin 32 uutta runoa ja kokonaan uusi osuus Tableaux Parisiens. Tekijän kuoleman jälkeinen kolmas laitos ilmestyi 1868 Gautier’n esipuheella varustettuna, ja siinä oli mukana 14 aikaisemmin julkaisematonta runoa.

Yrjö Kaijärvi suomensi teoksesta valikoiman runoja käännöksenä nimeltä Pahan kukkia, joka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1962. Yksittäisiä runoja ovat suomentaneet useat runoilijat, ja yhtenä helmistä on pidetty V. A. Koskenniemen suomennosta ”Kissa”.^[1]

Antti Nylénin koko teoksen käsittävä suomennos Pahan kukat ilmestyi 2011 kustannusyhtiö Sammakon kustantamana. Teos on siinä muodossa kuin se oli Baudelairen toisessa laitoksessa 1861. Suomennoksessa on mukana alkuteksti sekä selityksiä ja huomautuksia. Jälkisanoissa kerrotaan teoksen ja käännöksen taustoista. Runot eivät noudata mittaa, eikä niissä ole riimitystä, vaan paino on sisällössä.^[1]

Kriitikko Kuisma Korhosen mukaan Baudelaire on ollut nuorten runoilijoiden ja myös rocklyyrikoiden suosima hahmo, sillä hänessä voi nähdä kapinallisen taiteilijan myytin ruumiillistuman. Baudelaireen liitetyt provokatiivisuuden, nautinnonhalun ja äärimmäisten tunteiden leimat liittävät hänet androgyynisyyden ja herkkyyden ohella myös Jim Morrisoniin kaltaisiin rock-hahmoihin. Korhonen pitää Pahan kukkia parhaana oppaana runouden maailmaan nuorelle henkilölle.^[1]

• Baudelaire, Charles: Pahan kukkia. Valikoima. (Les fleurs du mal, 1857) Suomentanut Yrjö Kaijärvi. 5. painos (1. painos 1962) Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12838-8
• Baudelaire, Charles: Pahan kukat. ((Les fleurs du mal, 1857, 1861.) Suomentanut Antti Nylén) Turku: Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-149-9

•  
  Charles Baudelaire Nadarin kuvaamana Les Fleurs du malin ilmestymisvuonna 1857.
•  
  Pahan kukkien alkuteoksen ensimmäisen laitoksen nimiölehti, johon tekijä on tehnyt merkintöjä.]]
•  
  Les Fleurs du malin vuoden 1868 painos sivu sivulta.
•  
  Félicien Ropsin kuvitusta kokoelmaan Les Epaves (1866), joka sisältää Pahan kukista poistettavaksi määrätyt runot.
•  
  Pahan kukkien vuoden 1900 laitoksen Carlos Schwaben kuvittama nimiölehti.

• Fin de siècle

• Benjamin, Walter: Silmä väkijoukossa. Huomioita eräistä motiiveista Baudelairen tuotannossa. ((Über einige Motive bei Baudelaire, 1939.) Suomentanut Antti Alanen) Helsinki: Odessa, 1986. ISBN 951-9178-17-1
• Fairlie, Alison: Baudelaire: ’Les Fleurs du mal’, Edvard Arnold, 1960. (englanniksi)
• Killick, Rachel: The Sonnet in Les Fleurs du mal. Dalhousie French Studies, 2, s. 21–39. 1980. (englanniksi)
• Kupiainen, Unto: Baudelaire, ”Pahan kukkien” runoilija. Helsinki: WSOY, 1953.
• Lawler, James R., Poetry and Moral Dialectic. Baudelaire’s Secret Architecture. Fairleigh Dickenson University Press, 1997. (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pahan kukat Wikimedia Commonsissa

•   Lisää luettavaa aiheesta Les Fleurs du mal on Wikiaineistossa (ranskaksi)
• Les Fleurs du mal ladattavassa muodossa. (ranskaksi)
• Koivisto, Nuppu: Hyvät, pahat kukat. Mustekala.info 5.12.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Niemi-Pynttäri, Risto & Teppo, Juha: Pahan kukkia. Jyväskylän yliopisto. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pääjärvi, Maaria: Säkeiden tunteet ja ajatukset. Parnasso 2.12.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Vanhala, Jani: Pahan kukat. Maailmankirjat 2012.
• Waarala, Hannu: Pahan kukat. Keskisuomalainen 21.11.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)