Oskari Arjanne

Torppariperheestä lähtöisin ollut Arjanne kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1909 ja suoritti oikeustutkinnon 1915. Hän työskenteli kaksi vuotta Väinö Tannerin lakitoimistossa, kunnes vuonna 1917 hän pääsi pikkuvirkamieheksi senaatin sosiaalitoimituskuntaan ja vuoden 1918 alussa sosiaalihallituksen sihteeriksi. Vallankumouksen alettua hänet kuitenkin koulutettuna miehenä kutsuttiin kansanvaltuuskunnan palvelukseen, aluksi kanslian ja lainvalmistelukunnan sihteeriksi. Kun kansanvaltuuskunnan sosiaaliasiain osasto perustettiin maaliskuun alussa 1918, Arjanne nimitettiin sen toiseksi valtuutetuksi. Arjanne katsoi olevansa punaisessa hallituksessa ”ammattiministerinä”, ja edusti vallankumouksen suhteen maltillista linjaa. Huhtikuussa Viipuriin evakuoituneen kansanvaltuuskunnan alkaessa jo hajota sen sisä-, ulko-, oikeus- ja valistusasiain osastot sekä prokuraattorinvirasto yhdistettiin yleisten asiain osastoksi, jonka johtoon Arjanne nimettiin. Virka alkoi kuitenkin olla enää lähinnä nimellinen.^[2]

Arjanne pakeni muun punaisen johdon mukana Venäjälle, mutta ei koskaan liittynyt Suomen Kommunistiseen Puolueeseen ja luopui jo vuonna 1921 myös Venäjän kommunistipuolueen jäsenyydestä, muttei uskaltanut vielä palata Suomeen. Hän työskenteli 1920-luvulla Petroskoissa Karjalan autonomisen neuvostotasavallan ulkomaankauppakonttorin johtajana (tasavalta myi NEP-kaudella merkittävästi puutavaraa länteen) ja vuodesta 1930 Kustannusliike Kirjan kääntäjänä. Suomalaisiin kohdistuneiden vainojen alkaessa hän pääsi viime hetkellä vuonna 1936 palaamaan Tukholman kautta Suomeen, jossa ilmoittautui vapaaehtoisesti poliisille. Osallistumisestaan vuoden 1918 vallankumoushallintoon hän sai Turun hovioikeudessa viisi vuotta ja neljä kuukautta kuritushuonetta, mutta presidentti armahti hänet ehdonalaiseen jo seuraavana syksynä. Vuosina 1937–1955 Arjanne työskenteli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton palveluksessa.^[2]

Oskari Arjanteen sisar oli Olga Manner, joka tunnetaan myös Kullervo Mannerin ensimmäisenä puolisona.^[2]