Prokuraattori (Suomi)

Prokuraattori oli autonomian ajan Suomessa ylimmästä lainvalvonnasta ja viranomaisten toimien lainmukaisuudesta vastannut virkamies, joka toimi senaatin yhteydessä. Viran nimi muutettiin marraskuussa 1918 oikeuskansleriksi samassa yhteydessä kun senaatin nimeksi tuli valtioneuvosto.

Prokuraattorit ja prokuraattorin apulaiset

Prokuraattorit

Henkilö	Virkakausi
Matthias Calonius	1809–1816
Anders Fabian Orrhjelm	1816
Carl Edvard Gyldenstolpe	1817–1822
Carl Johan Walleen	1822–1854
Carl Wilhelm Trapp	1855–1856
Carl Edvard Gadd	1856–1863
Eugen Theodor von Knorring	1863–1867
Bror Peterson	1867–1870
Frans Richard de la Chapelle	1870–1871
Johan Philip Palmén	1871–1877
Theodor Sederholm (Cederholm)	1877–1882
Robert Montgomery	1882–1886
Karl Gustaf Ehrström	1886
Alexander von Weissenberg	1886–1890
Georg Henrik Calonius	1890–1897
Woldemar Söderhjelm	1897–1900
Eliel Johnsson (Soisalon-Soininen)	1901–1905
Daniel Woldemar Åkerman (vt.)	1905
Valdemar von Hellens (Hirvikanta)	1905
Julius Grotenfelt	1905–1908
Lorenzo Kihlman	1908–1909
Axel Fredrik Charpentier (vt.)	1909–1910
Immi Savonius (vt.)	1910–1911
Aleksei Hozjainov	1911–1913
Konstantin Kazanski	1914–1917
P. E. Svinhufvud	1917–1918

Prokuraattorin apulaiset (vuoteen 1861 prokuraattorin sijaiset)

Henkilö	Virkakausi
Robert Henrik Rehbinder	1810–1811
Johan Fredrik Stichaeus	1812–1816
Erik Gustaf Baeckborg	1817–1818
Carl Gerhard Hising	1819–1822
Erik Johan Synnerberg	1822–1844
Georg Adolf Wetterhoff	1846–1854
Victor Furuhjelm	1854–1855
Bror Peterson	1856–1857
Knut Munck	1857–1868
Theodor Sederholm	1869–1873
Henrik Wilhelm Johan Zilliacus	1873–1875
Gustaf Adolf Krogerus	1875–1887
Henrik Gustaf Borenius	1887–1892
Anders Mauritz Hornborg	1892–1901
Lorenzo Kihlman	1906–1908
Samuli Koski	1911–1915
Väinö Kivi	1915–1917
Immi Savonius	1917–1918

Jorma Selovuori & Tuomas Parkkari (toim.): Suomen hallintohistorian tilastoja 2, s. 116–117. Valtion painatuskeskus 1995.