Omena

Katso myös: Luettelo omenalajikkeista

Erilaisia omenalajikkeita on ainakin 7 500. Vain osaa lajikkeista viljellään kaupallisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaupallisesti viljeltäviä lajikkeita on noin sata, mutta niiden lisäksi noin 2 500 lajiketta viljellään pienimuotoisesti hedelmätarhoissa. Omenalajikkeet vaihtelevat kirsikan kokoisista omenoista suuriin, jopa greipin kokoisiin omeniin. Ne voidaan luokitella neljään luokkaan puun kukkimisajankohdan ja siten hedelmän poiminta-ajankohdan mukaan tai lajikkeen käyttötarkoituksen mukaan.^[3][4]

Yhdysvalloissa suositummat lajikkeet ovat Red Delicious, Golden Delicious, Gala, Fuji ja Granny Smith. Valintamyymälöissä myydään tyypillisesti vain lajikkeita, jotka kestävät kuljetusta ja säilytystä parhaiten.^[4]

Maailmassa tuotetaan keskimäärin yli 60 miljoonaa tonnia omenoita vuodessa. Ylivoimaisesti suurin omenantuottajamaa on Kiina. Vuonna 2011 muita merkittäviä tuottajia olivat Yhdysvallat, Intia, Turkki ja Puola.^[1] Noin puolet maailman hedelmäpuiden tuottamista hedelmistä on omenoita.^[4]

Vuonna 2005 omenapuiden keskimääräinen satoisuus oli 12,2 tonnia hedelmiä hehtaaria kohden, mutta esimerkiksi Lounais-Euroopan ja Uuden-Seelannin kaupallisilla viljelmillä satoisuudet voivat olla huomattavasti korkeampia, yli 40 tonnia hehtaarilla.^[3]

Valtaosa omenoista syödään sellaisenaan. Tuoreina syötävissä omenoissa on oltava oikeanlainen makutasapaino ja sopivasti happamuutta, makeutta ja kitkeryyttä. Ruoanlaittoon käytettävät omenat ovat yleensä liian happamia syötäviksi tuoreina, mutta sen sijaan niitä voi käyttää monipuolisesti esimerkiksi hilloihin, kastikkeisiin ja leivonnaisiin. Siiderin valmistamiseen on erityisiä lajikkeita, joissa on tanniinien aiheuttamaa kitkeryyttä, kun taas omenat, jotka eivät laatunsa puolesta kelpaa syötäviksi tuoreina, voidaan kuivata tai käyttää omenamehuksi.^[3] Omenahilloa valmistetaan keittämällä omenat pehmeiksi. Omenan tummumista voi estää sitruunan mehulla. Suomalaiseen makuun tutut omenan kanssa yhdistetyt maut ovat vanilja ja kaneli.

Omenan happamuuden ja kirpeyden määrittävät sokereiden ja omenahapon sekä muiden happojen välinen suhde. Omenan makuun vaikuttavat myös 250 eri esteriä, alkoholia, aldehydiä ja eteeristä öljyä sekä hedelmän kypsyysaste ja säilytys.^[4]

Parhaat piiraat, hillot ja siiderin saa happamista omenoista. Myöhään kypsyvänä lajikkeena Antonovka on tähän käyttöön erinomainen. Se on hyvää myös kuivattuna. Tuoremehuun kannattaa käyttää useita eri lajikkeita.

Omena säilytetään +1...+2 asteessa huomioiden se, että omena erittää etyleeniä. Ne kasvikset, jotka kärsivät etyleenistä, on syytä sijoittaa erilleen omenasta.^[6] Kolhiintuneet omenat eivät säily hyvin, ja suuremmat pilaantuvat nopeammin kuin pienet. Huoneenlämpötilassa omenat kypsyvät 6–10 kertaa nopeammin kuin jääkaapissa.^[4]

Leikattu omena kellastuu nopeasti joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Tämän estämiseksi siihen voidaan lisätä sitruunamehua, joka neutraloi hapettavan entsyymin.^[4]

Omena on vähäkalorinen (noin 36 kilokaloria/100 grammaa) ja sisältää 7,1 grammaa sokereita 100 grammaa kohti. Niistä 3,8 grammaa on fruktoosia, 2,4 grammaa sakkaroosia ja 0,9 grammaa glukoosia. Koska omenan fruktoosin ja glukoosin suhde on hyvä, se sopii myös diabeetikoille. Ravintokuitua omenassa on 2,0 grammaa, huomattavimpana pektiiniä^[4] . Se on terveyden kannalta hyvä syötävä, sillä se sisältää B1-, B2-, B6-, C- ja E-vitamiineja sekä esimerkiksi kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja flavonoideja. Valtaosa flavonoideista ja prosyanideista on omenan kuoressa, minkä vuoksi omena kannattaa aina syödä kuorineen, kun mahdollista.^[7][8]

Vanhan sanonnan mukaan ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla” (an apple a day keeps the doctor away).^[3] Monissa epidemiologisissa tutkimuksissa omenoiden syöminen on yhdistetty alhaisempaan syövän, sydän- ja verisuonitautien, astman ja diabeteksen riskiin. Omenoissa on erilaisia fytokemikaaleja, jotka toimivat antioksidantteina. Niiden pitoisuus kuitenkin vaihtelee omenalajikkeittain, ja prosessoidussa omenamehussa niitä on jäljellä huomattavasti vähemmän kuin tuoreissa omenissa.^[9]

Omenansiemenet ovat jonkin verran myrkyllisiä, koska niissä on pieni määrä syanidin sokeriyhdistettä, amygdaliinia. Siemeniä tarvitsisi kuitenkin pureskella suuri määrä, ennen kuin myrkytysoireita taikka tukehtumisvaaraa ilmenisi. Tunnetaan tapaus, jossa kahvikupillinen siemeniä on aiheuttanut ihmisen kuoleman.^[10]

Länsimaissa omena monesti samastetaan hyvän ja pahan tiedon puun hedelmään Raamatussa, vaikkakaan Raamatussa ei mainita missään, että hedelmä olisi ollut omena. Lähi-idässä omena on varsin tuntematon, ja siellä hedelmäpuuksi ajateltiin viikunaa tai granaattiomenaa. Latinan kielessä omenaa tarkoittava "malus, maalum" on samankaltainen kuin pahaa merkitsevä malum riippuen siitä, äännetäänkö a pitkäksi vai lyhyeksi.^[11] Kreikkalaisessa mytologiassa Herakleen kahdessatoista urotyössä Herakles joutuu noutamaan Hesperidien puutarhassa kasvavan elämänpuun kultaisia omenoita. Tämä on todennäköisesti saanut renessanssimaalarit ottamaan kreikkalais-mytologisia vaikutteita raamatullisiin maalauksiinsa. Tämä on osaltaan vaikuttanut mielikuviin omenasta kiellettynä hedelmänä.

Omena on monien kansojen tarustoissa lemmenilon ja kevään vertauskuva. Toisaalta omenan makeus on ajateltu syntiin houkuttelemisen vertauskuvaksi.^[11]

Legendan mukaan omenan putoaminen Isaac Newtonin päähän olisi saanut hänet ajattelemaan painovoimaa. Todellisuudessa Newton lienee nähnyt omenan putoavan ollessaan hedelmätarhassa, mutta todisteita päähän putoamisesta ei ole. William Stukeley kuuli anekdootin Newtonilta vuonna 1726 ja kirjoitti sen vuonna 1752 julkaistuun Newtonin elämäkertaan seuraavassa muodossa: “Päivällisen jälkeen, kun sääkin oli lämmin, menimme puutarhaan ja joimme teetä omenapuiden varjossa… hän kertoi minulle olleensa aivan samassa tilanteessa, kun aiemmin painovoiman käsite tuli hänen mieleensä… sen aiheutti omenan putoaminen puusta, kun hän istui mietiskelemässä.”^[12]

Lumikki-sadussa päähenkilö myrkytetään omenan avulla.

Entisajan keisarit ja kuninkaat pitivät seremonioiden aikana valtikan lisäksi käsissään maailmaa kuvaavaa “valtio-omenaa”. Tällöin omena on vallan symboli. Antiikin Rooman rahoissa käytettiin samassa tarkoituksessa kolmen omenan kuvaa: valtakunnan alue ulottui Välimeren ympärillä kolmen maanosaan, Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan.^[11]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Omena Wikimedia Commonsissa