Mehu

Suomen ja Euroopan unionin elintarvikelainsäädäntö määrittelee seuraavat mehutyypit:^[2]

• hedelmätäysmehu
• tiivisteestä valmistettu hedelmätäysmehu
• hedelmätäysmehutiiviste
• hedelmätäysmehujauhe
• nektari

Suomessa 1991 voimaan tullut asetus määritteli käsitteet tuoremehu, täysmehu, mehu ja nektari:^[3]

• Täysmehu on valmiste, joka valmistetaan marjoista, hedelmistä tai kasviksista eikä valmistuksessa käytetä vettä tai muita valmistusaineita. Täysmehua voidaan kuitenkin valmistaa täysmehutiivisteestä, jolloin siihen on lisätty kuivatuksessa poistettua vettä vastaava vesimäärä.
• Tuoremehuksi saa kutsua täysmehua, johon ei ole lisätty makeutusainetta. Tuoremehua ei myöskään saa tehdä säilyväksi kuumentamalla.
• Mehu on tehty täysmehusta lisäämällä siihen vettä, makeutusainetta tai molempia.
• Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettua nektaria valmistetaan ainoastaan soseutetuista marjoista, hedelmistä, kasveista tai täysmehuista. Tarvittaessa nektariin voidaan lisätä makeutusainetta ja vettä. Nektarin marja- tai hedelmäpitoisuuden tulee olla raaka-aineesta riippuen 25 tai 50 prosenttia.

Mehuun käytettävät hedelmät pestään ennen prosessointia. Joissakin tapauksissa pesuun käytetään tensidejä tai pesuainetta: esimerkiksi omenoista on tärkeää poistaa mikro-organismit, jotka saattavat tuottaa sienimyrkkyjä. Pesun jälkeen hedelmistä poistetaan mehuun kelpaamattomat osat, kuten aprikooseista kivet tai ananaksista kuoret. Sen jälkeen hedelmäliha raastetaan tai jauhetaan massaksi, josta saadaan mehua erityyppisillä puristimilla. Jotkin mehunvalmistajat ovat siirtyneet kemiallisiin prosesseihin, joissa hedelmämassa nesteytetään entsyymien avulla. Sitrushedelmistä mehua saadaan kahdella eri tekniikalla: joko hedelmä halkaistaan kahtia ja sen kahdesta puoliskoista puserretaan mehu ja hedelmäliha, tai hedelmään tehdään reikä, josta mehu puristetaan ulos.^[4]

Mehusta voidaan poistaa sameutta käyttämällä pektinaasientsyymiä. Sitä voidaan myös suodattaa erilaisin menetelmin, joista perinteisin on piimaasuodatus. Suodatuksen hinnan ja piimaan tuottaman jätteen vuoksi on kehitetty muita suodatusmenetelmiä.^[4]

Valmistuksen jälkeen mehu tyypillisesti kuumennetaan 88 celsiusasteeseen ja pakataan sen jälkeen kuluttajapakkauksiin. Joissakin tapauksissa mehua säilytetään pastöroinnin jälkeen suurissa siiloissa. Haihduttamalla mehusta vettä valmistetaan mehutiivistettä, jota voidaan myöhemmin laimentaa.^[4] Kun mehua valmistetaan tiivisteestä, siihen lisätään vettä, sokeria ja tarvittavia lisäaineita. Näin aikaansaatu mehu pastöroidaan, jäähdytetään ja pakataan esimerkiksi kartonkipakkauksiin.^[5]

Kotioloissa mehua voidaan valmistaa kaikista hedelmistä ja marjoista keittämällä kattilassa tai höyryttämällä mehustimessa. Silloin kilosta marjoja saadaan noin litra mehua, ja jäljelle jäänyt marjamassa voidaan käyttää esimerkiksi hilloon tai siitä voidaan tehdä ”jälkimehua”, joka sopii keittoihin ja kiisseleihin.^[6]

•  
  Tuoreen granaattiomenamehun myyjä Istanbulissa
•  
  Omenamehun pullotusta
•  
  Appelsiinimehun valmistusta Israelissa vuonna 1987
•  
  Hedelmämehuja myynnissä Venäjällä

Eniten hedelmämehua kulutetaan Uudessa-Seelannissa, keskimäärin noin kaksi desilitraa henkeä kohden päivässä, toiseksi eniten Kolumbiassa. Yleisesti ottaen mehua juodaan enemmän rikkaissa maissa kuin köyhissä ja enemmän läntisellä pallonpuoliskolla kuin itäisellä. Suurista maista mehua juodaan vähiten Kiinassa.^[7] Yhdysvalloissa appelsiinimehun kulutus kasvoi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen 1990-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen se on ollut laskussa. Syitä kulutuksen laskuun ovat muiden muassa appelsiinien kallistuminen, aamiaisen merkityksen heikkeneminen ja tietoisuus sokerin aiheuttamista terveyshaitoista.^[8]

Mehuja voi nauttia myös mehubaareissa, joissa tarjoillaan tuorepuristettuja hedelmä- ja kasvismehuja sekä muita samantyyppisiä virvokkeita.^[9]

Mehut sisältävät sokeria sekä yleensä myös vitamiineja. Esimerkiksi hedelmämehut muodostavat 4-20 prosenttia eurooppalaisten lasten C-vitamiinin päiväsaannista ^[10]. Toisin kuin nektarissa tai kokonaisissa hedelmissä, hedelmämehussa ei ole kuitua, joka hidastaisi fruktoosin imeytymistä ja lisäisi kylläisyyttä^[11][12].

Höyrymehustimella valmistetuissa mehuissa on jäljellä korkeintaan kymmenesosa kokonaisten marjojen sisältämästä C-vitamiinista. Lisäksi jääkaapisäilytys, toisin kuin pakastaminen, hävittää perinteisten marjamehujen vitamiineja entisestään. Myös osa flavonoidesta ja muista polyfenoleista jää mäskiin.^[13] Mehussa ei ole jäljellä myöskään ravintokuitua^[14],

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee hedelmätäysmehujen ja sokeroitujen hedelmämehujen kulutuksen rajoittamista siten, että niiden sisältämä sokeri muodostaisi (muun) elintarvikkeisiin lisätyn sokerin/hunajan kanssa enintään 5 prosenttiin energiansaannista ehdottoman ylärajan ollessa 10 prosenttia. Rajoitus koskee myös täysmehuista tehtyjä tiivisteitä.^[15] Viiden energiaprosentin saanti vastaa kevyttä työtä tekevällä 70-kiloisella ihmisellä 25:tä grammaa sokeria päivässä.^[16] Tämä vastaa esimerkiksi 2,5 desilitraa appelsiinitäysmehua^[17].

Yhdistyneen kuningaskunnan virallisissa ravintosuosituksissa suositellaan rajoittamaan hedelmämehujen kulutuksen vain 1,5 deslitraan päivässä niiden korkean sokeripitoisuuden vuoksi^[11][12].

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan rajoittamaan täysmehujen nauttiminen enintään yhteen aterian yhteydessä nautittuun lasilliseen^[18].

Hedelmätäysmehut, ja etenkin appelsiinitäysmehu, sisältävät sokerin lisäksi usein hammaskiillettä vaurioittavaa sitruunahappoa. Sitruunahappoa myös lisätään moniin mehuihin. Myös omenoiden sisältämä omenahappo, viinirypäleiden sisältämä viinihappo voivat aiheuttaa hampaiden kulumavaurioita. Suurin riski kiillevaurioille on silloin, jos hampaat harjaa ennen kuin mehun juomisesta on kulunut tunti.^[19] Runsas mehujen nauttiminen saattaa liuottaa jopa yli puolet pois nuorten ihmisten takahampaiden korkeudesta^[20].

Vuonna 2019 julkaistussa ranskalaisessa väestötutkimuksessa havaittiin positiivinen korrelaatio täysmehujen nauttimisen ja syöpäsairastavuuden välillä. Jokaiseen desilitraan täysmehua näytti liittyvän 18 prosentin suuruinen syöpäriskin nousu ja naisten rintasyöpäriski kasvoi kokonaiset 22 prosenttia. Tutkimukseen osallistui 100 000 täysi-ikäistä naista ja miestä.^[21]

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että runsaasti hedelmätäysmehua nauttivat menestyivät muita huonommin muistin toimintaa mittaavissa testeissä^[22].

Karpalomehua ja muita karpalotuotteita on käytetty pitkään virtsatietulehdusten hoidossa ja ehkäisyssä. Karpalon vaikutuksia käsittelevien tutkimusten meta-analyysin mukaan karpalotuotteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta tulehduksiin. On mahdollista, että karpaloissa esiintyvän proantosyanidiinin pitoisuudet eivät olleet karpalotuotteissa riittävän korkeita.^[23]

• Marjamehu
• Vihannesmehu
• Pillimehu

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mehu Wikimedia Commonsissa

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Marja- ja hedelmävalmisteet (Arkistoitu – Internet Archive)
• Misunderstanding Orange Juice as a Health Drink The Atlantic (englanniksi)