Bardi

Bardi oli muinaiskelttiläinen runoilija ja laulaja.^[1] Keskiajalla bardien tehtävänä oli lukutaidottoman väen keskuudessa säilyttää ja välittää entisaikojen sankariteoista kertovia tarinoita ja eeppisiä runoja sekä sepittää tilannerunoutta kuten ylistyslauluja ja itkuvirsiä.

Alun perin bardit olivat kelttiläisiä muistopuheiden ja satiirien säveltäjiä sekä esittäjiä. Sana yleistyi sittemmin merkitsemään heimon runonlaulajaa, joka sepitti ja esitti säkeitä muinaisista sankareista ja heidän uroteoistaan. Roomalaisen runoilijan Lucanuksen mukaan bardit olivat Gallian ja Britannian kansallisrunoilijoita. Vähitellen bardiperinne hävisi Galliasta sen roomalaistuessa, mutta säilyi Irlannissa ja Walesissa. Irlantilaiset bardit välittivät perimätietoa edelleen laulamalla vanhoja runoja. Walesissa sana bardd merkitsi runoilijaa, ja bardien sääty jaettiin eri luokkiin 900-luvulla. Myöhäiskeskiajalla bardien säädyn merkitys alkoi vähentyä, mutta walesilaisen runonlaulannan perinne on säilynyt nykypäivään asti, ja Walesissa järjestetään vuosittain Eisteddfod-juhlat, joihin kokoontuu bardeja ja minstrelejä.^[2]