Arvo

Sana arvo on viitannut suomalais-ugrilaisissa kielissä hintaan^[1]. Pohjoissaamen kielellä árvu tarkoittaa arvoa tai arvostusta.^[6] Ar tarkoittaa vepsän,^[7] ja ár unkarin kielellä hintaa. Vatjan armo ja viron aru merkitsevät järkeä tai ymmärrystä ja Agricolalla arvo tarkoittaa arviota, arviointia.^[8]

Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi.

Monissa uskonnoissa katsotaan, että on olemassa ihmisestä riippumattomia arvoja. Esimerkiksi kristinuskon mukaan on olemassa ihmisestä riippumattomia ehdottomia arvoja, sillä niiden olemassaolo perustuu Jumalan tahtoon ja säätämykseen. Jumala on luonut ihmisen ja on siten tästä riippumaton ja tämän yläpuolella. Hänen tahtonsa siis viime kädessä ratkaisee, mikä on oikein ja mikä väärin.

Humen giljotiinina tunnettu väitelause sanoo, että "on" -muotoisista premisseistä ei voida päätellä "pitäisi" -muotoista johtopäätöstä, mutta tämä ei itsessään loogisesti sulje pois sitä mahdollisuutta että voisi olla "pitäisi" -muotoisia premissejä.^[9]

Arvot periytyvät sukupolvilta toisille eri kulttuureissa ja niitä vastaan myös asetutaan. Kulttuuria itseään voidaan pitää tiettyjen arvojen toteuttajina tai välittäjinä. Kantaa, jonka mukaan kulttuurien välisiä arvokonflikteja ei voida lopulta ratkaista, kutsutaan kulttuurirelativismiksi.

Kristilliset arvot perustuvat pääosin Raamatun opetuksiin, Jumalan kunnioittamiseen ja hänen käskyjensä noudattamiseen.^[10]

Suomi on moniarvoinen yhteiskunta. Suomalaisiksi koetut arvot liittyivät talonpoikaisissa kyläyhteisöissä vallinneisiin yleisiin käsityksiin. Talonpoikaisista arvoista merkittävin on ahkeruus. Ihanteellinen suomalainen saavuttaa elämässä tärkeät asiat omalla työllään. Vallitseva ahkeruuden arvostus pohjautuu vahvasti vuosisatojen yhteiskuntajärjestelmään, jossa talonpoikaissäädyn osa oli työnteko. Positiivinen omakuva rakentui kyvystä selvitä lähes missä tahansa olosuhteissa.^[11]

Arvojen määrittelemisessä ja arvojen tutkimisessa käytetään hyvin monenlaisia tapoja ryhmitellä erilaisia arvoja. Perustava erottelu tehdään itseisarvojen ja välinearvojen välillä. Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on jotain sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi. Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä it­seisarvoihin. Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä. On kuitenkin myös filosofeja, kuten Georg Henrik von Wright, jotka näkevät erottelun väline- ja itseisarvoihin ongelmallisena. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että lopulta välinearvotkin ovat itsessään arvokkaita.

Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: moraalisiin arvoihin ja ei-moraalisiin arvoihin. Yksilöryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein moraalisilla arvoilla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että marsilaiset ovat hyviä olentoja. Jos sen sijaan sanotaan, että lentävä lautanen on hyvä kulkuväline, kyse ei ole moraaliarvosta. Kun sanotaan, että lentävä lautanen on kaunis kulkuväline, kyse on esteettisestä arvosta. Sanaa "arvo" käytetään myös monissa muissa merkityksissä.

Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla. Yllä oleva lause, jonka mukaan marsilaiset ovat hyviä olentoja, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi. Lause "lentävät lautaset ovat kauniita" on puolestaan esteettinen arvostelma.

Arvoarvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia. Totuusarvostelma on esimerkiksi lause "Tämä lentävä lautanen on pyöreä". Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi. Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.

Merkittävä arvojen eli toiminnan oikeutuksissa tarvittavien elementtien jäsennys on seuraava:

• Arvokkaaksi koettavat: luottamus, ystävyys, rakkaus, kunnioitus, läheisyys, omakulttuurisuus, sopusointuisuus yms.
• Arvostettavat: tavaroiden, taitojen, oppineisuuden, kunniamerkkien, terveyden, tieteiden, taiteiden yms. arvostus.
• Ihanteena pidettävät: rehellisyyden, nöyryyden, ahkeruuden, tasa-arvoisuuden, elämän kunnioittamisen, hyödyn maksimoinnin, tehokkuuden yms. ihanne.
• Varsinaiset arvot: Kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys, moraalinen hyvä, kärsimyksen lievittyminen, tasapuolisuus yms. Nämä ovat tietynlaisia lopullisia arvoja, joihin päästään muiden pääluokkien arvoilla.

Itse arvo ja arvonkantaja voidaan erottaa. Arvonkantajan kautta tavoitellaan arvoa. Esimerkiksi jos toisten ihailu on arvostettu asia, sitä voidaan hankkia esimerkiksi jonkin esineen avulla, ja tuo esine on tällöin arvonkantaja.

Filosofi Erik Ahlman jaottelee kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä arvot yhdeksään eri luokkaan ja filosofi Ilkka Niiniluoto lisää Ahlmanin jaotteluun kaksi luokkaa.

• hedonistiset arvot
  • (onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus)
• vitaaliset arvot
  • (elämä, terveys, tahto, kuntoisuus)
• esteettiset arvot
  • (kauneus, ylevyys, suloisuus, taide)
• tiedolliset arvot
  • (totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede)
• uskonnolliset arvot
  • (usko, toivo, pyhyys, laupeus)
• sosiaaliset arvot
  • (altruismi, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus, turvallisuus)
• mahtiarvot
  • (voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto)
• oikeusarvot
  • (oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus)
• eettiset arvot
  • (hyvyys, moraalinen oikeus)
• ekologiset arvot
  • (luonnon kauneus ja terveys, eläinten oikeudet)
• egologiset arvot
  • (omanarvontunto, itsekkyys, oma etu)

Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä. Hyvänä pidetään usein esimerkiksi onnellisuutta ja mielihyvää. Merkittävää on myös, että muinaishepreassa hyvä ja kaunis ovat sama sana (Coudenhove-Kalergi, Richard 1932).

• Mielipide
• Arvostelu
• Elämän arvo
• Etiikka
• Hyve
• Moraali
• Normi

• Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
• Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
• Niiniluoto, Ilkka: Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9
• Norrena, Juho: Arvojen varjot. Helsinki : Bazar, 2017. ISBN 978-952-279-477-2.
• Hirsjärvi, Sirkka (toimittanut 14 kasvatustieteilijän ja kolmen laudaturopiskelijan tuotoksista) (1978) " Kasvatustieteen sanasto" Jyväskylän yliopisto: kasvatustieteen laitos.

• Schroeder, Mark: Value Theory The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Zimmerman, Michael J.: Intrinsic vs. Extrinsic Value The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)