Alsace

Alsacen hallinnollisen alueen pinta-ala oli 8 280 km², eli se oli Ranskan Euroopassa sijaitsevista alueista pienin. Alsace oli pohjois-eteläsuunnassa pitkänmallinen alue Reinin ja Vogeesien välissä. Se rajoittui Saksaan idässä ja pohjoisessa, Sveitsiin ja Franche-Comtéhen etelässä sekä Lorraineen lännessä. Alue oli jaettu kahteen departementtiin: Haut-Rhin ja Bas-Rhin (Ylä-Rein ja Ala-Rein). Ne ovat vuoden 2016 alusta alkaen olleet Grand Estiin kuuluvia departementteja.

Metsiä Alsacessa on erityisesti Vogeeseilla ja Bas-Rhinin alueella (Haguenaun metsät). Korkein kohta on Grand Ballon -vuori, joka on 1 424 metriä korkea. Alsacessa tärkein joki – aluetta rajaavan Reinin ohella – on Ill.

Alsacen ilmasto on puolimannermainen kylmine ja kuivine talvineen ja kuumine kesineen. Vogeesien takia alueella sataa vähän.

Vuoden 1500 eaa. tienoilla keltit alkoivat asuttaa Elsassia ja aloittivat maanviljelyn. Vuoteen 58 eaa. mennessä roomalaiset olivat vallanneet alueen ja tehneet siitä merkittävän viininviljelyalueen. Suojellakseen tärkeitä viljelyksiä roomalaiset rakensivat linnoituksia ja sotilasleirejä, joista monet ovat olleet perustana nykyisille asutuskeskuksille.

Rooman valtakunnan luhistuessa Elsassista tuli alemannien aluetta. Germaaniset alemannit olivat maanviljelijöitä, ja heidän kielestään on kehittynyt nykyinen elsassin murre. Toinen germaanikansa, frankit, valloitti Elsassin 400-luvulla, ja siitä tuli myöhemmin osa Austrasian kuningaskuntaa.

Myöhemmin Elsassista tuli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, ja sen eteläosa oli Habsburgien suvun hallussa 30-vuotisen sodan loppuun vuoteen 1648, jolloin tuo omistus siirrettiin Westfalenin rauhassa Ranskalle. 1100- ja 1200-luvuilla Elsass oli vaurasta seutua, mutta kovat talvet, huonot sadot ja musta surma lopettivat onnen 1300-luvulla. Vaikeuksista syytettiin juutalaisia, mikä johti julmiin vainoihin vuosina 1336 ja 1339. Renessanssin aikana Elsass vaurastui uudestaan Habsburgien alaisuudessa.

Elsass ja Lothringen ovat pitkään olleet kiisteltyjä alueita Ranskan ja Saksan välillä. Ne liitettiin tiukasti Ranskan yhteyteen Ludvig XIV:n aikana. 500-luvulta lähtien alueella oli asunut saksalaisia, jotka vastustivat ranskalaistamispyrkimyksiä. Vuosien 1870–1871 Saksan–Ranskan sodan jälkeen alueet liitettiin uuteen Saksan keisarikuntaan, mikä johti noin 50 000 pakolaisen lähtemiseen Ranskaan. Elsass-Lothringenin provinssi säilyi Saksan osana ensimmäisen maailmansodan loppuun asti, jolloin se taas siirtyi Ranskalle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaistaminen vaihtui taas ranskalaistamiseksi. Saksan kielen käyttö kiellettiin, ja ranskan kielestä tuli pakollinen.

Saksa liitti alueen jälleen itseensä vuonna 1940 toisen maailmansodan aikana. Elsass (Alsace) yhdistettiin Badeniin ja Lothringen liitettiin hallinnollisesti Saarlandiin. Valloitus päätti saksalaisten syrjimisen mutta toi tilalle kansan vihaaman natsihallinnon. Sodan runtelema alue palautui Ranskalle vuoden 1944 lopulla. Vuosina 1945–1984 saksan kielen käyttö sanomalehdissä oli rajoitettu 25 prosenttiin. Viime vuosina kulttuurisia vapauksia on hiljalleen palautettu.

Alsacen väkiluku oli vuonna 2012 1 859 900 asukasta^[2]. Väestötiheys alueella on 224 as/km²^[2], mikä teki siitä Ranskan eurooppalaisista alueista kolmanneksi tiheimmin asutun. Alsace on Ranskan kasvualueita, ja sen väkiluvun arvellaan nousevan noin kahteen miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.

Alsacen puhutuin kieli on ranska. Siellä puhutaan myös elsassin murretta, joka kuuluu yläsaksalaiseen kieliryhmään ja muistuttaa lähimmin Sveitsin saksaa. Alsacen pohjoisimmissa osissa puhutaan myös frankkilaisia murteita.

Alsace on nopeasti kehittymässä täysin ranskankieliseksi alueeksi. Vanhemmat ihmiset puhuvat elsassia kotonaan, mutta nuoremmat sukupolvet käyttävät ranskaa. Suurin osa alle 30-vuotiaista ei enää ymmärrä elsassia.

Suurin osa Alsacen asukkaista on katolilaisia, mutta alueella on myös merkittävä protestanttinen vähemmistö.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alsace Wikimedia Commonsissa