kokka

From Proto-Finnic *kokka.

• IPA^(key): /ˈkokːɑ/, [ˈko̞kːɑ̝]
• Rhymes: -okːɑ
• Syllabification^(key): kok‧ka

kokka

1. bow (of a boat)

Inflection of kokka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative		kokka	kokat
genitive		kokan	kokkien
partitive		kokkaa	kokkia
illative		kokkaan	kokkiin
		singular	plural
nominative		kokka	kokat
accusative	nom.	kokka	kokat
	gen.	kokan
genitive		kokan	kokkien kokkain rare
partitive		kokkaa	kokkia
inessive		kokassa	kokissa
elative		kokasta	kokista
illative		kokkaan	kokkiin
adessive		kokalla	kokilla
ablative		kokalta	kokilta
allative		kokalle	kokille
essive		kokkana	kokkina
translative		kokaksi	kokiksi
abessive		kokatta	kokitta
instructive		—	kokin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kokka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kokkani kokkani accusative nom. kokkani kokkani gen. kokkani genitive kokkani kokkieni kokkaini rare partitive kokkaani kokkiani inessive kokassani kokissani elative kokastani kokistani illative kokkaani kokkiini adessive kokallani kokillani ablative kokaltani kokiltani allative kokalleni kokilleni essive kokkanani kokkinani translative kokakseni kokikseni abessive kokattani kokittani instructive — — comitative — kokkineni second-person singular possessor singular plural nominative kokkasi kokkasi accusative nom. kokkasi kokkasi gen. kokkasi genitive kokkasi kokkiesi kokkaisi rare partitive kokkaasi kokkiasi inessive kokassasi kokissasi elative kokastasi kokistasi illative kokkaasi kokkiisi adessive kokallasi kokillasi ablative kokaltasi kokiltasi allative kokallesi kokillesi essive kokkanasi kokkinasi translative kokaksesi kokiksesi abessive kokattasi kokittasi instructive — — comitative — kokkinesi first-person plural possessor singular plural nominative kokkamme kokkamme accusative nom. kokkamme kokkamme gen. kokkamme genitive kokkamme kokkiemme kokkaimme rare partitive kokkaamme kokkiamme inessive kokassamme kokissamme elative kokastamme kokistamme illative kokkaamme kokkiimme adessive kokallamme kokillamme ablative kokaltamme kokiltamme allative kokallemme kokillemme essive kokkanamme kokkinamme translative kokaksemme kokiksemme abessive kokattamme kokittamme instructive — — comitative — kokkinemme second-person plural possessor singular plural nominative kokkanne kokkanne accusative nom. kokkanne kokkanne gen. kokkanne genitive kokkanne kokkienne kokkainne rare partitive kokkaanne kokkianne inessive kokassanne kokissanne elative kokastanne kokistanne illative kokkaanne kokkiinne adessive kokallanne kokillanne ablative kokaltanne kokiltanne allative kokallenne kokillenne essive kokkananne kokkinanne translative kokaksenne kokiksenne abessive kokattanne kokittanne instructive — — comitative — kokkinenne third-person possessor singular plural nominative kokkansa kokkansa accusative nom. kokkansa kokkansa gen. kokkansa genitive kokkansa kokkiensa kokkainsa rare partitive kokkaansa kokkiaan kokkiansa inessive kokassaan kokassansa kokissaan kokissansa elative kokastaan kokastansa kokistaan kokistansa illative kokkaansa kokkiinsa adessive kokallaan kokallansa kokillaan kokillansa ablative kokaltaan kokaltansa kokiltaan kokiltansa allative kokalleen kokallensa kokilleen kokillensa essive kokkanaan kokkanansa kokkinaan kokkinansa translative kokakseen kokaksensa kokikseen kokiksensa abessive kokattaan kokattansa kokittaan kokittansa instructive — — comitative — kokkineen kokkinensa

• keula

• perä

• “kokka”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

• kakko

Borrowed from Middle Low German kôken.

• IPA^(key): /ˈkʰɔhka/

  Rhymes: -ɔhka

kokka (weak verb, third-person singular past indicative kokkaði, supine kokkað)

1. to cook

• (cook): elda

kokka

1. indefinite accusative plural of kokkur
2. indefinite genitive plural of kokkur

From Proto-Finnic *kokka. Cognates include Finnish kokka and dialectal Estonian kokk.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkokːɑ/, [ˈko̞kː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkokːɑ/, [ˈko̞kːɑ]
• Rhymes: -okː, -okːɑ
• Hyphenation: kok‧ka

kokka

1. hook
   • 1937, N. S. Popova, translated by A. Kolesova, Arifmetikan oppikirja alkușkoulua vart (I. osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:

     Mont kokkaa ono veeşalkaas?

     How many hooks are there on the clothes rack?

Declension of kokka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kokka	kokat
genitive	kokan	kokkiin
partitive	kokkaa	kokkia
illative	kokkaa	kokkii
inessive	kokas	kokis
elative	kokast	kokist
allative	kokalle	kokille
adessive	kokal	kokil
ablative	kokalt	kokilt
translative	kokaks	kokiks
essive	kokkanna, kokkaan	kokkinna, kokkiin
exessive1)	kokkant	kokkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

• (diminutive) kokkain

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 186

kokka

1. Rōmaji transcription of こっか

Regional variants of kokka

North Karelian (Viena)	kokka
South Karelian (Tver)	kokka

From Proto-Finnic *kokka. Cognates include Finnish kokka and Veps kok.

• IPA^(key): /ˈkokːɑ/
• Hyphenation: kok‧ka

kokka (genitive kokan, partitive kokkua)

1. hook
   • 1963, “1. Repo ta ukko kalalla”, in U. S. Konkka et al., editors, Карельские народные сказки‎^[2], page 52:

     Panou ukko kokkua järveh ta ryšyä niihi kokkih.

     An old man was putting hooks into the lake and nets on these hooks.

2. tip
3. (vulgar) penis, dick

Viena Karelian declension of kokka (type 5/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kokka	kokat
genitive	kokan	kokkien
partitive	kokkua	kokkie
illative	kokkah	kokkih
inessive	kokašša	kokissa
elative	kokašta	kokista
adessive	kokalla	kokilla
ablative	kokalta	kokilta
translative	kokakši	kokiksi
essive	kokkana	kokkina
comitative	—	kokineh
abessive	kokatta	kokitta

Tver Karelian declension of kokka (type 5/koira kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kokka	kokat
genitive	kokan	kokin
partitive	kokkua	kokkie
illative	kokkah	kokkih
inessive	kokašša	kokissa
elative	kokašta	kokista
adessive	kokalla	kokilla
ablative	kokalda	kokilda
translative	kokakši	kokiksi
essive	kokkana	kokkina
comitative	kokanke	kokinke
abessive	kokatta	kokitta

Possessive forms of kokka
1st person	kokkani
2nd person	kokkaš
3rd person	kokkah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

• (hook): (South Karelian) klʹukka
• (tip): nʹokka
• (penis): (South Karelian) huja, kalku, nʹappu

• A. V. Punzhina (1994) “kokka”, in Словарь карельского языка (тверские говоры), →ISBN
• Pertti Virtaranta, Raija Koponen (2009) “kokka”, in Marja Torikka, editor, Karjalan kielen sanakirja‎^[3], Helsinki: Kotus, →ISSN
• P. M. Zaykov et al. (2015) Venäjä-Viena Šanakirja, →ISBN

• IPA^(key): /ˈkɔk.ka/

kokka f (singulative, plural kokki or kokok, paucal kokkiet)

1. singulative of kokk: an owl

kokka

1. squattingly

   Synonym: qawqbijiet (qawqbija)

• kokken (Etymology 2)

kokka m or f

1. definite feminine singular of kokke

kokka f

1. definite singular of kokke