Finnish

edit

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈinhotɑˣ/, [ˈinho̞t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -inhotɑ
  • Syllabification(key): in‧ho‧ta

Etymology 1

edit

inho- +‎ -ta.

Verb

edit

inhota

  1. (transitive, usually atelic) to loathe, detest, abhor [with partitive of verbal noun or (informal) first infinitive ‘doing’]
Conjugation
edit
Inflection of inhota (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. inhoan en inhoa 1st sing. olen inhonnut en ole inhonnut
2nd sing. inhoat et inhoa 2nd sing. olet inhonnut et ole inhonnut
3rd sing. inhoaa ei inhoa 3rd sing. on inhonnut ei ole inhonnut
1st plur. inhoamme emme inhoa 1st plur. olemme inhonneet emme ole inhonneet
2nd plur. inhoatte ette inhoa 2nd plur. olette inhonneet ette ole inhonneet
3rd plur. inhoavat eivät inhoa 3rd plur. ovat inhonneet eivät ole inhonneet
passive inhotaan ei inhota passive on inhottu ei ole inhottu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. inhosin en inhonnut 1st sing. olin inhonnut en ollut inhonnut
2nd sing. inhosit et inhonnut 2nd sing. olit inhonnut et ollut inhonnut
3rd sing. inhosi ei inhonnut 3rd sing. oli inhonnut ei ollut inhonnut
1st plur. inhosimme emme inhonneet 1st plur. olimme inhonneet emme olleet inhonneet
2nd plur. inhositte ette inhonneet 2nd plur. olitte inhonneet ette olleet inhonneet
3rd plur. inhosivat eivät inhonneet 3rd plur. olivat inhonneet eivät olleet inhonneet
passive inhottiin ei inhottu passive oli inhottu ei ollut inhottu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. inhoaisin
inhoisin
en inhoaisi
en inhoisi
1st sing. olisin inhonnut en olisi inhonnut
2nd sing. inhoaisit
inhoisit
et inhoaisi
et inhoisi
2nd sing. olisit inhonnut et olisi inhonnut
3rd sing. inhoaisi
inhoisi
ei inhoaisi
ei inhoisi
3rd sing. olisi inhonnut ei olisi inhonnut
1st plur. inhoaisimme
inhoisimme
emme inhoaisi
emme inhoisi
1st plur. olisimme inhonneet emme olisi inhonneet
2nd plur. inhoaisitte
inhoisitte
ette inhoaisi
ette inhoisi
2nd plur. olisitte inhonneet ette olisi inhonneet
3rd plur. inhoaisivat
inhoisivat
eivät inhoaisi
eivät inhoisi
3rd plur. olisivat inhonneet eivät olisi inhonneet
passive inhottaisiin ei inhottaisi passive olisi inhottu ei olisi inhottu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. inhoa älä inhoa 2nd sing.
3rd sing. inhotkoon älköön inhotko 3rd sing. olkoon inhonnut älköön olko inhonnut
1st plur. inhotkaamme älkäämme inhotko 1st plur.
2nd plur. inhotkaa älkää inhotko 2nd plur.
3rd plur. inhotkoot älkööt inhotko 3rd plur. olkoot inhonneet älkööt olko inhonneet
passive inhottakoon älköön inhottako passive olkoon inhottu älköön olko inhottu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. inhonnen en inhonne 1st sing. lienen inhonnut en liene inhonnut
2nd sing. inhonnet et inhonne 2nd sing. lienet inhonnut et liene inhonnut
3rd sing. inhonnee ei inhonne 3rd sing. lienee inhonnut ei liene inhonnut
1st plur. inhonnemme emme inhonne 1st plur. lienemme inhonneet emme liene inhonneet
2nd plur. inhonnette ette inhonne 2nd plur. lienette inhonneet ette liene inhonneet
3rd plur. inhonnevat eivät inhonne 3rd plur. lienevät inhonneet eivät liene inhonneet
passive inhottaneen ei inhottane passive lienee inhottu ei liene inhottu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st inhota present inhoava inhottava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st inhotakseni inhotaksemme
2nd inhotaksesi inhotaksenne
3rd inhotakseen
inhotaksensa
past inhonnut inhottu
2nd inessive2 inhotessa inhottaessa agent4 inhoama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st inhotessani inhotessamme
2nd inhotessasi inhotessanne
3rd inhotessaan
inhotessansa
negative inhoamaton
instructive inhoten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive inhoamassa
elative inhoamasta
illative inhoamaan
adessive inhoamalla
abessive inhoamatta
instructive inhoaman inhottaman
4th3 verbal noun inhoaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st inhoamaisillani inhoamaisillamme
2nd inhoamaisillasi inhoamaisillanne
3rd inhoamaisillaan
inhoamaisillansa
Derived terms
edit

Further reading

edit

Etymology 2

edit

Verb

edit

inhota

  1. inflection of inhottaa:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

edit

Ingrian

edit

Etymology 1

edit

From inho (disgust) +‎ -ta. Akin to Finnish inhota.

Pronunciation

edit

Verb

edit

inhota

  1. (transitive, usually atelic) to loathe; detest
Conjugation
edit
Conjugation of inhota (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular inhoon en inhoo 1st singular oon inhont, oon inhonnut en oo inhont, en oo inhonnut
2nd singular inhoot et inhoo 2nd singular oot inhont, oot inhonnut et oo inhont, et oo inhonnut
3rd singular inhojaa ei inhoo 3rd singular ono inhont, ono inhonnut ei oo inhont, ei oo inhonnut
1st plural inhoomma emmä inhoo 1st plural oomma inhonneet emmä oo inhonneet
2nd plural inhootta että inhoo 2nd plural ootta inhonneet että oo inhonneet
3rd plural inhojaat1), inhoovat2), inhotaa evät inhoo, ei inhota 3rd plural ovat inhonneet evät oo inhonneet, ei oo inhottu
impersonal inhotaa ei inhota impersonal ono inhottu ei oo inhottu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular inhoisin en inhont, en inhonnut 1st singular olin inhont, olin inhonnut en olt inhont, en olt inhonnut
2nd singular inhoisit, inhoist1) et inhont, et inhonnut 2nd singular olit inhont, olit inhonnut et olt inhont, et olt inhonnut
3rd singular inhois ei inhont, ei inhonnut 3rd singular oli inhont, oli inhonnut ei olt inhont, ei olt inhonnut
1st plural inhoisimma emmä inhonneet 1st plural olimma inhonneet emmä olleet inhonneet
2nd plural inhoisitta että inhonneet 2nd plural olitta inhonneet että olleet inhonneet
3rd plural inhoisiit1), inhoisivat2), inhottii evät inhonneet, ei inhottu 3rd plural olivat inhonneet evät olleet inhonneet, ei olt inhottu
impersonal inhottii ei inhottu impersonal oli inhottu ei olt inhottu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular inhojaisin en inhojais 1st singular olisin inhont, olisin inhonnut en olis inhont, en olis inhonnut
2nd singular inhojaisit, inhojaist1) et inhojais 2nd singular olisit inhont, olisit inhonnut et olis inhont, et olis inhonnut
3rd singular inhojais ei inhojais 3rd singular olis inhont, olis inhonnut ei olis inhont, ei olis inhonnut
1st plural inhojaisimma emmä inhojais 1st plural olisimma inhonneet emmä olis inhonneet
2nd plural inhojaisitta että inhojais 2nd plural olisitta inhonneet että olis inhonneet
3rd plural inhojaisiit1), inhojaisivat2), inhottais evät inhojais, ei inhottais 3rd plural olisivat inhonneet evät olis inhonneet, ei olis inhottu
impersonal inhottais ei inhottais impersonal olis inhottu ei olis inhottu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular inhoo elä inhoo 2nd singular oo inhont, oo inhonnut elä oo inhont, elä oo inhonnut
3rd singular inhotkoo elköö inhotko 3rd singular olkoo inhont, olkoo inhonnut elköö olko inhont, elköö olko inhonnut
1st plural 1st plural
2nd plural inhotkaa elkää inhotko 2nd plural olkaa inhonneet elkää olko inhonneet
3rd plural inhotkoot elkööt inhotko, elköö inhottako 3rd plural olkoot inhonneet elkööt olko inhonneet, elköö olko inhottu
impersonal inhottakkoo elköö inhottako impersonal olkoo inhottu elköö olko inhottu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular inhonnen en inhonne
2nd singular inhonnet et inhonne
3rd singular inhonnoo ei inhonne
1st plural inhonnemma emmä inhonne
2nd plural inhonnetta että inhonne
3rd plural inhonnoot evät inhonne, ei inhottane
impersonal inhottannoo ei inhottane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st inhota present inhoova inhottava
2nd inessive inhotees past inhont, inhonnut inhottu
instructive inhoten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (inhotkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative inhoomaa
inessive inhoomaas
elative inhoomast
abessive inhoomata
4th nominative inhoomiin
partitive inhoomista, inhoomist

Etymology 2

edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

edit

Verb

edit

inhota

  1. inflection of inhottaa:
    1. present indicative connegative
    2. second-person singular imperative
    3. second-person singular imperative connegative

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 93