alkukonsonantta

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From alku (beginning) +‎ konsonantta (consonant).

Pronunciation

[edit]
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈɑlkuˌkonsoˌnɑntːɑ/, [ˈɑɫkŭˌko̞ns̠ŏ̞ˌnɑntː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈɑlkuˌkonsoˌnɑntːɑ/, [ˈɑɫɡ̊uˌɡ̊o̞nʒ̥o̞ˌnɑntːɑ]
  • Rhymes: -ɑntː, -ɑntːɑ
  • Hyphenation: al‧ku‧kon‧so‧nant‧ta

Noun

[edit]

alkukonsonantta

  1. initial consonant
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 15:
      Soikkolan keelees ono gruppa koltslogaisia sa[n]oja, kummiis toisen slogan alkukonsonantta ono laatint geminatan ja senen peräst i toisees slogas ain ono pitkä tali tihtii i poolipitkä vokala.
      In the Soikkola language there is a group of trisyllabic words, in which the initial consonant of the second syllable is composed by a geminates and after it also in the second syllable there is always a long or often also a halflong vowel.

Declension

[edit]
Declension of alkukonsonantta (type 3/kana, tt-t gradation)
singular plural
nominative alkukonsonantta alkukonsonantat
genitive alkukonsonantan alkukonsonanttoin
partitive alkukonsonanttaa alkukonsonanttoja
illative alkukonsonanttaa alkukonsonanttoi
inessive alkukonsonantaas alkukonsonantois
elative alkukonsonantast alkukonsonantoist
allative alkukonsonantalle alkukonsonantoille
adessive alkukonsonantaal alkukonsonantoil
ablative alkukonsonantalt alkukonsonantoilt
translative alkukonsonantaks alkukonsonantoiks
essive alkukonsonanttanna, alkukonsonanttaan alkukonsonanttoinna, alkukonsonanttoin
exessive1) alkukonsonanttant alkukonsonanttoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.