aika

• IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ɑikɑ
• Syllabification^(key): ai‧ka

From Proto-Finnic *aika, possibly borrowed from Proto-Germanic (see the Proto-Finnic entry for more). Possibly a doublet of auvo.

aika

1. time (inevitable progression into the future with the passing of present and past events)
2. time (temporal distance or duration)

   Se vaatii pitkän ajan. ― It takes a long time.

   kahden viikon ajaksi ― for (a period of) two weeks

   Sinulla on minuutti aikaa vastata kysymyksiin.

   You have one minute to answer questions.

3. time (moment or period in time), moment

   Synonym: hetki

   tähän aikaan vuodesta ― this time of year

   Vanhat hyvät ajat ovat palanneet. ― The good old times have returned.

4. appointment (arranged meeting)

   Minulla on aika lääkärille kello kymmeneltä. ― I have a doctor's appointment at ten o'clock.

Inflection of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative		aika	ajat
genitive		ajan	aikojen
partitive		aikaa	aikoja
illative		aikaan	aikoihin
		singular	plural
nominative		aika	ajat
accusative	nom.	aika	ajat
	gen.	ajan
genitive		ajan	aikojen aikain rare
partitive		aikaa	aikoja
inessive		ajassa	ajoissa
elative		ajasta	ajoista
illative		aikaan	aikoihin
adessive		ajalla	ajoilla
ablative		ajalta	ajoilta
allative		ajalle	ajoille
essive		aikana	aikoina
translative		ajaksi	ajoiksi
abessive		ajatta	ajoitta
instructive		—	ajoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative aikani aikani accusative nom. aikani aikani gen. aikani genitive aikani aikojeni aikaini rare partitive aikaani aikojani inessive ajassani ajoissani elative ajastani ajoistani illative aikaani aikoihini adessive ajallani ajoillani ablative ajaltani ajoiltani allative ajalleni ajoilleni essive aikanani aikoinani translative ajakseni ajoikseni abessive ajattani ajoittani instructive — — comitative — aikoineni second-person singular possessor singular plural nominative aikasi aikasi accusative nom. aikasi aikasi gen. aikasi genitive aikasi aikojesi aikaisi rare partitive aikaasi aikojasi inessive ajassasi ajoissasi elative ajastasi ajoistasi illative aikaasi aikoihisi adessive ajallasi ajoillasi ablative ajaltasi ajoiltasi allative ajallesi ajoillesi essive aikanasi aikoinasi translative ajaksesi ajoiksesi abessive ajattasi ajoittasi instructive — — comitative — aikoinesi first-person plural possessor singular plural nominative aikamme aikamme accusative nom. aikamme aikamme gen. aikamme genitive aikamme aikojemme aikaimme rare partitive aikaamme aikojamme inessive ajassamme ajoissamme elative ajastamme ajoistamme illative aikaamme aikoihimme adessive ajallamme ajoillamme ablative ajaltamme ajoiltamme allative ajallemme ajoillemme essive aikanamme aikoinamme translative ajaksemme ajoiksemme abessive ajattamme ajoittamme instructive — — comitative — aikoinemme second-person plural possessor singular plural nominative aikanne aikanne accusative nom. aikanne aikanne gen. aikanne genitive aikanne aikojenne aikainne rare partitive aikaanne aikojanne inessive ajassanne ajoissanne elative ajastanne ajoistanne illative aikaanne aikoihinne adessive ajallanne ajoillanne ablative ajaltanne ajoiltanne allative ajallenne ajoillenne essive aikananne aikoinanne translative ajaksenne ajoiksenne abessive ajattanne ajoittanne instructive — — comitative — aikoinenne third-person possessor singular plural nominative aikansa aikansa accusative nom. aikansa aikansa gen. aikansa genitive aikansa aikojensa aikainsa rare partitive aikaansa aikojaan aikojansa inessive ajassaan ajassansa ajoissaan ajoissansa elative ajastaan ajastansa ajoistaan ajoistansa illative aikaansa aikoihinsa adessive ajallaan ajallansa ajoillaan ajoillansa ablative ajaltaan ajaltansa ajoiltaan ajoiltansa allative ajalleen ajallensa ajoilleen ajoillensa essive aikanaan aikanansa aikoinaan aikoinansa translative ajakseen ajaksensa ajoikseen ajoiksensa abessive ajattaan ajattansa ajoittaan ajoittansa instructive — — comitative — aikoineen aikoinensa

Note that the k is lost in the weak grade, which causes the preceding i to turn into a j, which is an irregular change (but shared with poika). As a comparison, the word taika does not undergo a similar change.

• aikuinen

• “1. aika”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Probably from aika (etymology 1).^[1]

aika (not comparable, indeclinable, only used attributively)

1. quite

   Synonyms: aikamoinen, melkoinen

   Hän on aika persoona. ― He is quite a personality.

2. Synonym of aimo.

Indeclinable

aika (not comparable)

1. quite, rather, fairly (a moderate qualifier)

   Synonyms: see Thesaurus:melko

   Summa on aika suuri. ― The sum is quite large.

   Tänään on aika kaunis ilma. ― It’s quite beautiful weather today.

• aivan

• “2. aika”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[3] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯ɡ̊ɑ]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯ɡ̊ɑ]
• Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
• Hyphenation: ai‧ka

aika

1. time
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[4], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:

     Adverbat näyttäät paikkaa, tappaa, määrää, aikaa tali muuta obstojatelstvaa.

     Adverbs indicate place, habit, amount, time or other circumstances.

   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Lapset, kuunelkaa kaik! Jo ono şkouluu aika!

     Children, listen everyone! It is already time for school!

2. epoch, age
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Jo entisist ajoist, päiväist päivää inmihiset näkivät, jot päivyt liikkuu taivast mööt.

     Already since ancient times, day in day out people saw, that the Sun moves along the sky.

3. (grammar) tense
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[5], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 104:

     Sitä kutsutaa tapahtuvaks ajaks tali preesensiks.

     These are called past tense or present.

Declension of aika (type 3/kana, ik-j gradation)
	singular	plural
nominative	aika	ajat
genitive	ajan	aikoin
partitive	aikaa	aikoja
illative	aikaa	aikoi
inessive	ajas	ajois
elative	ajast	ajoist
allative	ajalle	ajoille
adessive	ajal	ajoil
ablative	ajalt	ajoilt
translative	ajaks	ajoiks
essive	aikanna, aikaan	aikoinna, aikoin
exessive1)	aikant	aikoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

See the etymology of the corresponding lemma form.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑi̯ɡ̊ɑ]
• Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
• Hyphenation: ai‧ka

aika

1. inflection of aikkaa:
   1. present indicative connegative
   2. second-person singular imperative
   3. second-person singular imperative connegative

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[6], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 5
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 16
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[7], →ISBN, page 62

aika

1. Rōmaji transcription of あいか

Regional variants of aika

North Karelian (Viena)	aika
South Karelian (Tver)	aiga

From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

• IPA^(key): /ˈɑi̯kɑ/
• Hyphenation: ai‧ka

aika (genitive ajan, partitive aikua)

1. (North Karelian) time

Viena Karelian declension of aika (type 4/kala, ik-j gradation)
	singular	plural
nominative	aika	ajat
genitive	ajan	aikojen
partitive	aikua	aikoja
illative	aikah	aikoih
inessive	ajašša	ajoissa
elative	ajašta	ajoista
adessive	ajalla	ajoilla
ablative	ajalta	ajoilta
translative	ajakši	ajoiksi
essive	aikana	aikoina
comitative	—	ajoineh
abessive	ajatta	ajoitta

Possessive forms of aika
1st person	aikani
2nd person	aikaš
3rd person	aikah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

• P. M. Zaykov et al. (2015) “время”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

aika

1. Romanization of ᠠᡳᡴᠠ

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈɑi̯kɑː/, [ˈɑi̯kɑ]
• Rhymes: -ɑi̯kɑː
• Hyphenation: ai‧ka

aika

1. for a long time

aika

1. partitive/illative singular of aikõ

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “aikaa”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

• IPA^(key): /à.ì.kā/

àìka

1. the plant Lecaniodiscus cupanioides

àì- (“negative nominalizing prefix”) +‎ kà (“to read, to count”)

• IPA^(key): /à.ì.kà/

àìkà

1. something unread
2. the act of not reading
3. something not counted
4. the act of not counting

• aláìkà (“one who does not read”)