Epic fantasy in miniature, indeed. I wasn't sure what to expect of this almost fairytale-ish setting, but when I reached the end I was in love. UnexpeEpic fantasy in miniature, indeed. I wasn't sure what to expect of this almost fairytale-ish setting, but when I reached the end I was in love. Unexpectedly grim, but very beautiful and somehow believable story from a distant past where stones really did speak. ...more
Mifongin lunastama on Mifonki-sarjan kuudentena ja viimeisenä osana omasta mielestäni myös sen paras osa. Meresmaa kirjoittaa tarinan loppuun varmastiMifongin lunastama on Mifonki-sarjan kuudentena ja viimeisenä osana omasta mielestäni myös sen paras osa. Meresmaa kirjoittaa tarinan loppuun varmasti, taidolla ja vahvasti omalla tyylillään. Jos jostain pitää napista, niin en ole koskaan ollut ihan täysin kotonani sen asian kanssa, että eeppisen fantasian tyypit käyttävät joskus hyvinkin modernin oloista, reipasta ja reteää kieltä (erityisesti Linn ja Mohari), mutta se on kirjailijan tyylivalinta ja tässä viimeistä osaa jo lukiessa nostalgisoidessa tuntui hirmuisen söpöltä. Olisin myös halunnut nähdä mifonkeja. *jupinaa*
Hahmojen kasvua olisi vielä aivan hyvin voinut seurata tästä eteenpäinkin. Seuraavaan sukupolveen. Ja sitä seuraavaan...? Hahmoista Ardisin kehitys on ollut huikeaa. Hänestä tuli sarjan edetessä ihastuttavan monitahoinen persoona ja oli hienoa, että Meresmaa sitoi juuri Ardisin tarinalangan selkeimmin alusta loppuun. Parasta Mifongeissa on itselleni koko ajan ollut maailmanrakennus ja matkanteko yhdessä hahmojen kanssa, ja tässä osassa erityisesti toismaailma teki lähtemättömän vaikutuksen.
Erityiskiitoksen Meresmaa ansaitsee tietenkin myös siitä, että on ylipäätään onnistunut kirjoittamaan suomalaisen kuusiosaisen järkälefantasiasarjan. Pakostakin tulee miettineeksi, että nähdäänköhän (kustantamojen yhä kiristäessä kureliivejään) tällaista enää Mifonkien jälkeen ja jos nähdään, milloin?...more
Voi miten surullista, että ensi vuoden Mifonki on sarjan viimeinen osa! Viimeisimmän Mifongin lukemisesta on ehtinyt tulla jouluperinteeni. Mutta huomVoi miten surullista, että ensi vuoden Mifonki on sarjan viimeinen osa! Viimeisimmän Mifongin lukemisesta on ehtinyt tulla jouluperinteeni. Mutta huomaan myös kiintyneeni sarjan hahmoihin ja maailmaan aivan mahdottomasti. Mifongin kadottama on taattua Meresmaa-laatua ja monella tapaa se tuntuu sarjan tähän mennessä hallituimmalta osalta. Loppu siintää ja lankoja vedellään loppua kohti, mutta tulipa tässä vielä täysin odottamattomia käänteitäkin ja uusi, keskeinen hahmo, johon ihastuin todella paljon. Meresmaa on hyvä luomaan omalaatuisia kulttuureja ja maisemia, joihin lukija voi nojatuolimatkallaan upota, ja Kadottamassa juuri tästä kirjailijan lahjasta sai nauttia runsain mitoin....more
Luin Mifongin ajan viime jouluna ja huomasin nyt, että olisi ehkä ollut syytä virkistää muistia lukemalla se uudelleen ennen Mahtia. Monet sivuhenkilöLuin Mifongin ajan viime jouluna ja huomasin nyt, että olisi ehkä ollut syytä virkistää muistia lukemalla se uudelleen ennen Mahtia. Monet sivuhenkilöistä ja juonenkäänteistä olivat hieman ehtineet unohtua, mikä harmitti lukiessa. Toisaalta tällainen pitkä, hitaasti rakentuva sarja on kuin tuttu, lämmin villapaita, johon on mukava pukeutua, kun synkät syystalven illat jälleen koittavat.
Tämä olikin aika jännästi rakennettu kirja. Juonellisesti tarinassa on kyse hyvin vahvasti niistä tapahtumaketjuista, jotka alkoivat Ajassa, mutta päähenkilöinä toimii nyt hahmokaartin nuorempi polvi. Nämä olivat vasta lapsia edellisen kirjan tapahtumien aikaan. Juonenkulku on rakennettu kuitenkin siten, että on vaikea tietää, mitä hahmoille lopulta tapahtuu ja mitä heistä tulee. Kuka selviää ja kuka ei... Jaiks.
Maailmankuvaus oli edelleen erinomaista, tällä kertaa erityisesti Merontes jäi iholle hyytävine tuulineen ja savunhajuisine tupineen. Meresmaan kirjojen loput ovat aina nautittavaa rytinää, joka saa lukijan haluamaan kiivaasti ja intohimoisesti lisää. Suosittelen lämpimästi kaikille eeppisen fantasian ystäville!...more
Loading...
