What do you think?
Rate this book
Tinarinnat : Kalevalan naisten uudet tarinat
”Joskus naiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua suunnattomaksi petolinnuksi.”
Miltä tutut tarinat kuulostaisivat, jos äänen saisivatkin Kalevalan naiset itse? Miten sammon kanssa kävi Louhen näkökulmasta? Entä miten tarinansa pukisi nykyajan Aino tai Marjatta puolukoineen? Voisiko Tuonen tytti työskennellä ruumishuoneella tai Vellamo olla intohimoinen luonnonsuojelija?
Tinarinnat-novellikokoelmassa 11 suomalaista kirjailijaa kertoo oman tulkintansa valitsemastaan Kalevalan naishahmosta. Tyyliltään novellit ovat moninaisia: on historiallisia, fantastisia ja futuristisia, herkkiä, synkkiä ja humoristisia. Yhteistä tarinoille on, että ne ravistelevat pölyyntyneitä mielikuvia.
Jokaisen hahmon tarinaa täydentää muotokuva eri kuvittajalta. Juhlavaan teokseen tekee mieli palata kerran toisensa jälkeen.
Kokoelman ovat toimittaneet tamperelaiset kirjailijat J. S. Meresmaa ja Anni Kuu Nupponen. He saivat idean teokseen Tampereen taidemuseon näyttelyssä, jossa Kalevalan aiheita hallitsivat – jälleen kerran – miehet ja miehinen näkökulma. Oli siis aika kertoa Kalevalan naisten tarinat aivan uudella tavalla.
Mukana on 22 nais- tai muunsukupuolista kirjailijaa ja kuvittajaa.
Kuvittajat:
Broci
Maya Hahto
Juliana Hyrri
Emma Kantanen
Jutta Kivilompolo
Anne Muhonen
Karin Niemi
Emmi Nieminen
Johanna Rojola
Julia Savtchenko
Nora Surojegin
Miltä tutut tarinat kuulostaisivat, jos äänen saisivatkin Kalevalan naiset itse? Miten sammon kanssa kävi Louhen näkökulmasta? Entä miten tarinansa pukisi nykyajan Aino tai Marjatta puolukoineen? Voisiko Tuonen tytti työskennellä ruumishuoneella tai Vellamo olla intohimoinen luonnonsuojelija?
Tinarinnat-novellikokoelmassa 11 suomalaista kirjailijaa kertoo oman tulkintansa valitsemastaan Kalevalan naishahmosta. Tyyliltään novellit ovat moninaisia: on historiallisia, fantastisia ja futuristisia, herkkiä, synkkiä ja humoristisia. Yhteistä tarinoille on, että ne ravistelevat pölyyntyneitä mielikuvia.
Jokaisen hahmon tarinaa täydentää muotokuva eri kuvittajalta. Juhlavaan teokseen tekee mieli palata kerran toisensa jälkeen.
Kokoelman ovat toimittaneet tamperelaiset kirjailijat J. S. Meresmaa ja Anni Kuu Nupponen. He saivat idean teokseen Tampereen taidemuseon näyttelyssä, jossa Kalevalan aiheita hallitsivat – jälleen kerran – miehet ja miehinen näkökulma. Oli siis aika kertoa Kalevalan naisten tarinat aivan uudella tavalla.
Mukana on 22 nais- tai muunsukupuolista kirjailijaa ja kuvittajaa.
Kuvittajat:
Broci
Maya Hahto
Juliana Hyrri
Emma Kantanen
Jutta Kivilompolo
Anne Muhonen
Karin Niemi
Emmi Nieminen
Johanna Rojola
Julia Savtchenko
Nora Surojegin
279 pages, Hardcover
First published May 10, 2023
About the author
J.S. Meresmaa
68 books139 followersJ.S. Meresmaa is a Finnish author who writes fantasy and speculative fiction.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
August 27, 2023
Kiehtovia, mielikuvitusrikkaita ja kummia tarinoita Kalevalan naisista, mennään alkulimasta avaruuteen ja tuonelaankin tietty!
J. S. MERESMAA & ANNI KUU NUPPONEN (TOIM.)
Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat
J. S. MERESMAA & ANNI KUU NUPPONEN (TOIM.)
Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat
January 4, 2024
Monenlaisia novelleja, joista minulla oli monenlaisia mielipiteitä. Parhaiten minuun upposivat Kalevalan maisemiin ja nykymaailmaan sijoittuvat novellit, scifimmät eivät niinkään. Intertekstuaalisuus ja eri tulkintatavat samoista tarinoista innostivat minua eniten. Jotkut novellit jäivät turhauttavan tyngiksi, niistä olisi mielellään lukenut kokonaisen romaanin! Lempinovellejani olivat Emmi Itärannan Taivasta silpovat siivet, Jenny Kangasvuon Tulisoronen, kivikipinä, Katri Alatalon Ken kulkee vettä vasten, Solina Riekkolan Kalma päätä kallistavi, Anu Holopaisen Veen voima, veen väki, Johanna Sinisalon Poika palasina ja Anni Kuu Nupposen Tule marja poimimahan.
July 3, 2023
Ihana kokoelma erilaisia Kalevala-inspiroituneita tarinoita. Kaikista eniten pidin Kalevalaan sijoittuneista, mutta tulevaisuuteen kuvitellutkin olivat yllättävän hyviä!
August 16, 2023
Hertta-kustannus on uusi kustantamo, mutta on heti tehnyt ilahduttavia avauksia etenkin kustannuskentän yleensä hyljeksimän aikuisten fantasian ja scifin saralla. Aikuisten spekulatiivisen fiktion parissa loistaneiden J.S. Meresmaan ja Anni Kuu Nupposen toimittama Tinarinnat –Kalevalan naisten uudet tarinat on näistä oiva esimerkki. Upeina kiiltelevät kannet ovat graafikko Karin Niemen käsialaa ja myös sisäsivuilla on panostettu kuvitukseen eri tekijöiltä. Kalevalan naishahmojen tarinoita uudeelleentulkitsevia novelleja löytyy monelta kotimaiselta tähtitekijältä: mukana on muun muassa Emmi Itäranta, Johanna Sinisalo, Anne Leinonen, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja Tiina Raevaara.
Tinarintojen okonaisuus on laadukas ja mukana on sekä myyttien modernisaatiota, scifitulkintaa ja klassisempaa maagisempaa menoa. Osa mukaan valituista Kalevalan naisista on heistä kuuluisimpia kuten Louhi, Aino ja Lemminkäisen äiti, mutta myös vähemmän tunnetut kuten Ilmarisen sisar Anni saavat oman näkökulmansa esiin. Teemoista etenkin feminismi ja ympäristö nousevat useammassa novellissa esiin. Kuten monen kirjoittajan ja kuvittajan yhteisteoksissa helposti käy, lukijalle helposti muodostuu omat suosikkinsa. Minun yllätyslempilapsekseni jäi minulle uuden tekijän Solina Riekkolan Kalma pätä kallistavi, jonka raikas ote Tuonen Tytistä patologina luonnollisesti iski kovaa, kun itsekin olen samantapaisia aiheita kirjoissani käsitellyt.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:
https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Tinarintojen okonaisuus on laadukas ja mukana on sekä myyttien modernisaatiota, scifitulkintaa ja klassisempaa maagisempaa menoa. Osa mukaan valituista Kalevalan naisista on heistä kuuluisimpia kuten Louhi, Aino ja Lemminkäisen äiti, mutta myös vähemmän tunnetut kuten Ilmarisen sisar Anni saavat oman näkökulmansa esiin. Teemoista etenkin feminismi ja ympäristö nousevat useammassa novellissa esiin. Kuten monen kirjoittajan ja kuvittajan yhteisteoksissa helposti käy, lukijalle helposti muodostuu omat suosikkinsa. Minun yllätyslempilapsekseni jäi minulle uuden tekijän Solina Riekkolan Kalma pätä kallistavi, jonka raikas ote Tuonen Tytistä patologina luonnollisesti iski kovaa, kun itsekin olen samantapaisia aiheita kirjoissani käsitellyt.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:
https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
October 3, 2023
Harvinaisen tasalaatuinen antologia. Toki osa novelleista jäi muiden varjoon, mutta pidin kaikista. Erityisesti mieleen jäivät kihelmöimään Ainon, Tuonen Tytin, Lemminkäisen äidin ja Marjatan tarinat. Loppua kohti en malttanut laskea teosta käsistäni. Novellit on järjestetty perinteisemmästä Louhin tarinasta alkaen, ne etenevät nykyajan kautta tulevaisuuteen aina avaruuteen ja Ilmattareen asti. Kalevalan naiset saavat äänen, ja tässä teoksessa äänet kuuluvat kovaa. Novelleissa käsitellään sekä naisen asemaa että muita yhteyiskunnan ongelmia. Lukukokemus pyöri neljän ja viiden tähden välillä, mutta konsepti, toteutus ja novellien upea kuvitus kallistivat poikkeuksellisesti arvion ylöspäin.
June 17, 2023
tää oli tosi hyvä! kokoelmille tyypillisesti vähän epätasainen, mutta monta todella hyvää novellia ja kiehtovia tarinoita. kalevalan moniin hankaluuksiin sisältyy naisten kauhea kohtelu. näissä tarinoissa he saavat kostonsa.
July 16, 2023
Tytti oli mun lemppari!
March 4, 2024
Suosittelen! Kaikki tarinat ei niin hyviä, mutta etenkin alkupään kertomuksista tykkäsin.
February 2, 2024
Miten upea. Ja vihdoinkin.
Tinarinnat on huikean hieno kokoelma Kalevalan naisten kertomatta jääneitä tarinoita. Toivoin ettei tää koskaan lopu, halusin lisää ja yritin lukea säästeliäästi. Tarinat on tosi vahvoja, joten säästely on sen puolesta helppoa, että jokainen kertomus, jokainen nainen vaatii ja ansaitsee sulatteluaikaa.
“Joskus naiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua suunnattomaksi petolinnuksi”
Oon ensimmäisiä kertoja lukenut Kalevalaa joskus ala-asteella ja se on kiehtonut mua siitä asti. Samoin Gallen-Kallelan tauluja oon seissyt Ateneumissa ihailemassa monia, monia kertoja. Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö naisten osa Kalevalassa ole olla lähinnä miessankareiden tukihahmoja. Äitejä, siskoja, tyttäriä, vaimoja tai palkintoja. Tinarinnat antaa vihdoin puheenvuoron näille usein nimettömiksikin jääneille naisille.
Naisten ohella isoon osaan pääsee luonto. Luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen ja sen kunnioitus, kaiken elämän ja elollisen arvostaminen ja koko ihmiskunnan historia ja tulevaisuus.
Antologia huokuu inhimillisyyttä ja ikiaikaisuuta, ymmärtää perinteitä, elää vahvasti nykyaikaa ja kurkottaa kohti tulevaisuutta. Kertomukset ovat hyvin linjassa toistensa kanssa ja etenevät varhaisesta mytologiasta scifi-sfääreihin tyylikkäänä kokonaisuutena. Tinarinnoista ei löydy huonoja, ei edes keskinkertaisia novelleja, vaan kaikki onnistuvat puhuttelemaan ja tuomaan jotain ihan uutta, yllättävää ja virkistävää näkökulmaa päähenkilöidensä tarinoihin. Ihastuin erityisesti Veen voima, veen väki, Tulisoronen, kivikipinä, Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö sekä Saaren neidot, kauan kasvaneet -tarinoihin.
Tässä on ihan tajuttoman hieno kuvitus, esipuhe, kannet, perkele kaikki! Kaikki tässä kirjassa on niin hienoa että ihan sattuu.
Kalevalan naiset jos ketkä ansaitsee omille tarinoilleen, omille äänilleen omistetun teoksen, ja sen Tinarinnat todellakin delivers. Lisää tällaista jooko.
Tinarinnat on huikean hieno kokoelma Kalevalan naisten kertomatta jääneitä tarinoita. Toivoin ettei tää koskaan lopu, halusin lisää ja yritin lukea säästeliäästi. Tarinat on tosi vahvoja, joten säästely on sen puolesta helppoa, että jokainen kertomus, jokainen nainen vaatii ja ansaitsee sulatteluaikaa.
“Joskus naiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua suunnattomaksi petolinnuksi”
Oon ensimmäisiä kertoja lukenut Kalevalaa joskus ala-asteella ja se on kiehtonut mua siitä asti. Samoin Gallen-Kallelan tauluja oon seissyt Ateneumissa ihailemassa monia, monia kertoja. Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö naisten osa Kalevalassa ole olla lähinnä miessankareiden tukihahmoja. Äitejä, siskoja, tyttäriä, vaimoja tai palkintoja. Tinarinnat antaa vihdoin puheenvuoron näille usein nimettömiksikin jääneille naisille.
Naisten ohella isoon osaan pääsee luonto. Luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen ja sen kunnioitus, kaiken elämän ja elollisen arvostaminen ja koko ihmiskunnan historia ja tulevaisuus.
Antologia huokuu inhimillisyyttä ja ikiaikaisuuta, ymmärtää perinteitä, elää vahvasti nykyaikaa ja kurkottaa kohti tulevaisuutta. Kertomukset ovat hyvin linjassa toistensa kanssa ja etenevät varhaisesta mytologiasta scifi-sfääreihin tyylikkäänä kokonaisuutena. Tinarinnoista ei löydy huonoja, ei edes keskinkertaisia novelleja, vaan kaikki onnistuvat puhuttelemaan ja tuomaan jotain ihan uutta, yllättävää ja virkistävää näkökulmaa päähenkilöidensä tarinoihin. Ihastuin erityisesti Veen voima, veen väki, Tulisoronen, kivikipinä, Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö sekä Saaren neidot, kauan kasvaneet -tarinoihin.
Tässä on ihan tajuttoman hieno kuvitus, esipuhe, kannet, perkele kaikki! Kaikki tässä kirjassa on niin hienoa että ihan sattuu.
Kalevalan naiset jos ketkä ansaitsee omille tarinoilleen, omille äänilleen omistetun teoksen, ja sen Tinarinnat todellakin delivers. Lisää tällaista jooko.
July 1, 2023
Keväällä toimintansa aloittaneen Hertta Kustannuksen ensimmäisessä katalogissa huomiota herätti tämä näyttävä novellikokoelma, joka kertoo Kalevalan naisten tarinoita uusilla tavoilla. Kokoelman ovat toimittaneet J. S. Meresmaa ja Anni Kuu Nupponen, ja kirjoittajiksi on saatu koko joukko taitavia ja nimekkäitä kirjoittajia. Mukana ovat muun muassa Johanna Sinisalo, Emmi Itäranta, Tiina Raevaara ja Magdalena Hai.
Novellien aiheet ovat Kalevalasta tuttuja, mutta se, miten aiheita käsitellään, vaihtelee paljon. Novellit on järjestetty kokoelmaan siten, että alussa ollaan uskollisempia Kalevalalle ja kokoelman edetessä etäännytään kauemmas scifin suuntaan. Järjestys on näppärä ja toimiva: näin novellien tunnelma ei poukkoile liikaa, vaan luisuu pikkuhiljaa oudommaksi.
Kokoelma on hyvin koottu, novellit ovat keskimäärin oivaltavia ja laadukkaita. Mieleenjääviä olivat esimerkiksi Magdalena Hain Ilmattaresta kertova ”Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö”, Emmi Itärannan Louhi-muotokuva ”Taivasta silpovat siivet”, Jenny Kangasvuon Tuurin vaimosta kertova ”Tulisoronen, kivikipinä” ja Solina Riekkolan ”Kalma päätä kallistavi”. Yhtään huonoa novellia mukana ei ole.
On ilo nähdä, miten Hertta Kustannus on kirjaan panostanut. Spefinovellikokoelmien parissa olen tottunut toteutukseltaan aika vaatimattomiin pehmeäkantisiin kirjoihin, mutta tämä on kaunis, kovakantinen teos, jossa on upeat Karin Niemen kuvittamat kannet. Jokaisen novellin seuraksi on myös lisätty taideteos, tekijöinään monia erinomaisia kuvittajia.
Tinarinnat on oikein hieno kokoelma, joka tuo uusia sävyjä Kalevalasta tuttuihin tarinoihin. Lisää tällaista! Toivottavasti kokoelma käy riittävän hyvin kaupaksi, jotta Hertta voi jatkaa näin tasokkaiden novellikokoelmien julkaisemista.
Novellien aiheet ovat Kalevalasta tuttuja, mutta se, miten aiheita käsitellään, vaihtelee paljon. Novellit on järjestetty kokoelmaan siten, että alussa ollaan uskollisempia Kalevalalle ja kokoelman edetessä etäännytään kauemmas scifin suuntaan. Järjestys on näppärä ja toimiva: näin novellien tunnelma ei poukkoile liikaa, vaan luisuu pikkuhiljaa oudommaksi.
Kokoelma on hyvin koottu, novellit ovat keskimäärin oivaltavia ja laadukkaita. Mieleenjääviä olivat esimerkiksi Magdalena Hain Ilmattaresta kertova ”Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö”, Emmi Itärannan Louhi-muotokuva ”Taivasta silpovat siivet”, Jenny Kangasvuon Tuurin vaimosta kertova ”Tulisoronen, kivikipinä” ja Solina Riekkolan ”Kalma päätä kallistavi”. Yhtään huonoa novellia mukana ei ole.
On ilo nähdä, miten Hertta Kustannus on kirjaan panostanut. Spefinovellikokoelmien parissa olen tottunut toteutukseltaan aika vaatimattomiin pehmeäkantisiin kirjoihin, mutta tämä on kaunis, kovakantinen teos, jossa on upeat Karin Niemen kuvittamat kannet. Jokaisen novellin seuraksi on myös lisätty taideteos, tekijöinään monia erinomaisia kuvittajia.
Tinarinnat on oikein hieno kokoelma, joka tuo uusia sävyjä Kalevalasta tuttuihin tarinoihin. Lisää tällaista! Toivottavasti kokoelma käy riittävän hyvin kaupaksi, jotta Hertta voi jatkaa näin tasokkaiden novellikokoelmien julkaisemista.
December 21, 2023
Tämä on hieno kokoelma, joka antaa äänen Kalevalan naishahmoille.
Ensinnäkin fyysisesti kirja on aivan upea, kiitos Karin Niemen taiteilemien kansien. Novellien yhteydessä on myös kauniit kuvituskuvat eri nykytaiteilijoilta, jotka ovat tehneet novellien päähahmoista omat tulkintansa.
Novellit ovat kiehtovia ja yllättävän tasalaatuisia. Niissä otetaan myös hienolla tavalla kantaa esimerkiksi tasa-arvo- ja ympäristöasioihin. Pidin myös novellien monipuolisuudesta: osa sijoittuu Kalevalan maailmaan, osa meidän nykymaailmaamme ja osa taas tulevaisuuteen (tai muuten jonnekin ihan muualle). Omiksi suosikeiksini nousivat Kalma päätä kallistavi (Solina Riekkolan tarina Tuonen tytistä) ja Poika palasina (Johanna Sinisalon tarina Lemminkäisen äidistä).
Ensinnäkin fyysisesti kirja on aivan upea, kiitos Karin Niemen taiteilemien kansien. Novellien yhteydessä on myös kauniit kuvituskuvat eri nykytaiteilijoilta, jotka ovat tehneet novellien päähahmoista omat tulkintansa.
Novellit ovat kiehtovia ja yllättävän tasalaatuisia. Niissä otetaan myös hienolla tavalla kantaa esimerkiksi tasa-arvo- ja ympäristöasioihin. Pidin myös novellien monipuolisuudesta: osa sijoittuu Kalevalan maailmaan, osa meidän nykymaailmaamme ja osa taas tulevaisuuteen (tai muuten jonnekin ihan muualle). Omiksi suosikeiksini nousivat Kalma päätä kallistavi (Solina Riekkolan tarina Tuonen tytistä) ja Poika palasina (Johanna Sinisalon tarina Lemminkäisen äidistä).
September 12, 2024
Kalevalan naisten tarinat on siirretty osin nykyaikaan ja vähän tulevaisuuteenkin. Useat tunnetut suomalaiset kirjailijat kertovat oman versionsa. Kalevalan naiset ovat melkoisia "voimahahmoja". He pelastavat ihmisiä, muuntautuvat tarvittaessa eläimiksi tai puhuttelevat loitsuillaan yliluonnollisia voimia.
Eniten minua kosketti Tuonen Tytin tarina, myös Ainon ja Veen neidon osuuksista tykkäsin. Dystopiaa en yleensäkään tykkää lukea enkä erityisemmin innostunut niistä nytkään.
Eniten minua kosketti Tuonen Tytin tarina, myös Ainon ja Veen neidon osuuksista tykkäsin. Dystopiaa en yleensäkään tykkää lukea enkä erityisemmin innostunut niistä nytkään.
April 21, 2024
Kuten mikä tahansa kokoelma, toiset tarinat ovat mieluisampia kuin toiset. Kokonaisuutena toimiva paketti, Kalevalan naisista olisi voinut lukea enemmänkin uusia kertomuksia. Omat suosikkini olivat Itärannan Taivasta silpovat siivet, Alatalon Ken kulkee vettä vasten, Riekkolan Kalma päätä kallistavi sekä Holopaisen Veen voima, veen väki.
June 20, 2023
Rakastan tätä kirjaa.
August 4, 2024
Erikoisia tarinoita, joista en oikein osaa sanoa, mitä niistä ajattelisi. Paras oli Johanna Sinisalon kertomus.
August 9, 2024
(3,5 stars)
Kalevalaista spefiä!!! Kaksi minun suosikkiani, vihdoin yhdessä.
Heti kun kuulin, että tämä kokoelma tullaan julkaisemaan, halusin lukea sen. Olin myös erittäin iloisesti yllättynyt, että jokainen tarina oli eri taiteilijan kuvittama! Mahtavaa nähdä niin monta erilaista kirjoittajaa ja niin monta taiteilijaa tekemässä yhteistyötä.
Kuten antologiat aina, tarinoissa oli sekä suosikkeja että inhokkeja. Luulin, että suosikkini olisi Johanna Sinisalon novelli, mutta se ei jäänytkään päällimmäiseksi mieleen. Suosikkini olivat minulle aiemmin tuntemattomien kirjailijoiden novellit ”Vilua hohkaa hopea” (Anne Leinonen) ja ”Saaren neidot, kauan kasvaneet” (Tiina Raevaara).
Kalevalaista spefiä!!! Kaksi minun suosikkiani, vihdoin yhdessä.
Heti kun kuulin, että tämä kokoelma tullaan julkaisemaan, halusin lukea sen. Olin myös erittäin iloisesti yllättynyt, että jokainen tarina oli eri taiteilijan kuvittama! Mahtavaa nähdä niin monta erilaista kirjoittajaa ja niin monta taiteilijaa tekemässä yhteistyötä.
Kuten antologiat aina, tarinoissa oli sekä suosikkeja että inhokkeja. Luulin, että suosikkini olisi Johanna Sinisalon novelli, mutta se ei jäänytkään päällimmäiseksi mieleen. Suosikkini olivat minulle aiemmin tuntemattomien kirjailijoiden novellit ”Vilua hohkaa hopea” (Anne Leinonen) ja ”Saaren neidot, kauan kasvaneet” (Tiina Raevaara).
April 8, 2024
Kiva idea, modernit tarinat Kalevalasta, novellit vaihtelevaa laatua.
Osan skippaa suoraan, osan lukee mielellään, osan lukee huumormielessä läpi vain siksi miten tajuttoman huonoja ne ovat.
Esim. Katri Alatalon ”Ken kulkee vettä vasten” oli hieno ja todentuntuinen kuvaus, joka selkeästi pohjautui itse elettyihin kokemuksiin, oli aidontuntuimen.
Johanna Sinisalon novellia lukiessani mietin, miksi kukaan on ylipäätänsä kirjoittanut tällaista, ja miten se on julkaistu. Kerronta on alussa naiivia ja epäuskottavaa, ja muutaman sivun kuluttua menee vain pahemmaksi: seniori-ikäinen kirjailija kuvailee ”lähiöitä” (lue: Pakila) sekä huumemaailmaa ja tarjoaa naurettavaa marttakerhotyylistä huumevalistusta. Tulee olo kirjailijasta, joka kirjoittaa Helsingistä muttei ole koskaan käynyt siellä.
Otteita Johanna Sinisalon ”Poika palasina”-novellista:
” Kamavelkoja perimään tullut mies karjaisee: «Mieliön vittupää, nyt tuli noutaja!» :D
”Terhi seisoo pakilalaisen lähiökerrostalon pihassa.” (Lähiökerrostalo? Oikeasti? Ja vielä pahamaineisessa Pakilassa?)
”Terhi hyppää junaan, matkustaa Helsinkiin ja kävelee Keskuspuistoon, missä eläimiä on nykyään paljon vähemmän. Mutta pian satunnainen rotta antaa vihjeen, citykani toisen” (Keskuspuisto on 10 kilometrin mittainen metsä-alue… ei Kaisaniemenpuisto)
Sanavalinnat ja kerrontatapa tekevät tekstistä huumoria. ”Kamasta ja huumeista” puhutaan ja tor-verkostakin epätoivoisesti vanhemman sukupolven yrittäessä ymmärtää nykymaailmaa. Tämän olisi voinut jättää julkaisematta..
Osan skippaa suoraan, osan lukee mielellään, osan lukee huumormielessä läpi vain siksi miten tajuttoman huonoja ne ovat.
Esim. Katri Alatalon ”Ken kulkee vettä vasten” oli hieno ja todentuntuinen kuvaus, joka selkeästi pohjautui itse elettyihin kokemuksiin, oli aidontuntuimen.
Johanna Sinisalon novellia lukiessani mietin, miksi kukaan on ylipäätänsä kirjoittanut tällaista, ja miten se on julkaistu. Kerronta on alussa naiivia ja epäuskottavaa, ja muutaman sivun kuluttua menee vain pahemmaksi: seniori-ikäinen kirjailija kuvailee ”lähiöitä” (lue: Pakila) sekä huumemaailmaa ja tarjoaa naurettavaa marttakerhotyylistä huumevalistusta. Tulee olo kirjailijasta, joka kirjoittaa Helsingistä muttei ole koskaan käynyt siellä.
Otteita Johanna Sinisalon ”Poika palasina”-novellista:
” Kamavelkoja perimään tullut mies karjaisee: «Mieliön vittupää, nyt tuli noutaja!» :D
”Terhi seisoo pakilalaisen lähiökerrostalon pihassa.” (Lähiökerrostalo? Oikeasti? Ja vielä pahamaineisessa Pakilassa?)
”Terhi hyppää junaan, matkustaa Helsinkiin ja kävelee Keskuspuistoon, missä eläimiä on nykyään paljon vähemmän. Mutta pian satunnainen rotta antaa vihjeen, citykani toisen” (Keskuspuisto on 10 kilometrin mittainen metsä-alue… ei Kaisaniemenpuisto)
Sanavalinnat ja kerrontatapa tekevät tekstistä huumoria. ”Kamasta ja huumeista” puhutaan ja tor-verkostakin epätoivoisesti vanhemman sukupolven yrittäessä ymmärtää nykymaailmaa. Tämän olisi voinut jättää julkaisematta..
Displaying 1 - 19 of 19 reviews