kallio
Ulkoasu
Katso myös: Kallio |
Suomi
Substantiivi
kallio (3)
- kallioperän näkyvä, ei maaperän peittämä osa
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑlːio/
- tavutus: kal‧li‧o
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kallio | kalliot |
genetiivi | kallion | kallioiden kallioitten |
partitiivi | kalliota | kallioita |
akkusatiivi | kallio; kallion |
kalliot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kalliossa | kallioissa |
elatiivi | kalliosta | kallioista |
illatiivi | kallioon | kallioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kalliolla | kallioilla |
ablatiivi | kalliolta | kallioilta |
allatiivi | kalliolle | kallioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kalliona | kallioina |
translatiivi | kallioksi | kallioiksi |
abessiivi | kalliotta | kallioitta |
instruktiivi | – | kallioin |
komitatiivi | – | kallioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kallio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: kallioinen
Yhdyssanat
avokallio, emäkallio, kallioimarre, kalliojyrkänne, kalliokasvi, kalliokasvillisuus, kalliokielo, kalliokiipeily, kalliokyyhky, kallioleikkaus, kalliolohkare, kalliolouhos, kallioluola, kallioluoto, kalliomaalaus, kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo, kallionlaki, kallionlohkare, kallionrinne, kallionseinä, kallionseinämä, kalliopaasi, kalliopaljastuma, kallioperusta, kallioperä, kalliopiirros, kalliopinta, kalliopohja, kalliopyy, kallioranta, kalliosaari, kallioseinä, kallioseinämä, kalliosuoja, kiintokallio, peruskallio, pintakallio, rantakallio, silokallio
Aiheesta muualla
- kallio Kielitoimiston sanakirjassa
- kallio Suomen murteiden sanakirjassa
- kallio Tieteen termipankissa
- kallio Suomen etymologisessa sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.