Siirry sisältöön

kallio

Wikisanakirjasta
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Katso myös: Kallio
Wikipedia
Katso artikkeli Kallioperä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Kallio

Substantiivi

kallio (3)

  1. kallioperän näkyvä, ei maaperän peittämä osa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑlːio/
  • tavutus: kal‧li‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kallio kalliot
genetiivi kallion kallioiden
kallioitten
partitiivi kalliota kallioita
akkusatiivi kallio;
kallion
kalliot
sisäpaikallissijat
inessiivi kalliossa kallioissa
elatiivi kalliosta kallioista
illatiivi kallioon kallioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalliolla kallioilla
ablatiivi kalliolta kallioilta
allatiivi kalliolle kallioille
muut sijamuodot
essiivi kalliona kallioina
translatiivi kallioksi kallioiksi
abessiivi kalliotta kallioitta
instruktiivi kallioin
komitatiivi kallioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kallio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

avokallio, emäkallio, kallioimarre, kalliojyrkänne, kalliokasvi, kalliokasvillisuus, kalliokielo, kalliokiipeily, kalliokyyhky, kallioleikkaus, kalliolohkare, kalliolouhos, kallioluola, kallioluoto, kalliomaalaus, kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo, kallionlaki, kallionlohkare, kallionrinne, kallionseinä, kallionseinämä, kalliopaasi, kalliopaljastuma, kallioperusta, kallioperä, kalliopiirros, kalliopinta, kalliopohja, kalliopyy, kallioranta, kalliosaari, kallioseinä, kallioseinämä, kalliosuoja, kiintokallio, peruskallio, pintakallio, rantakallio, silokallio

Aiheesta muualla

  • kallio Kielitoimiston sanakirjassa
  • kallio Suomen murteiden sanakirjassa
  • kallio Tieteen termipankissa
  • kallio Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.