Valar

Valar (yksikkö vala) ”Mahtavat”, ”ne joilla on voima” ovat J. R. R. Tolkienin luomassa fantasiamaailmassa henkiolentoja, joille luojajumala Ilúvatar on antanut tehtäväksi maailman eli Ardan vartioimisen ja hallitsemisen. Valar astuivat Ajattomista saleista alas Eäan Ajan alussa ja ovat siellä kunnes maailma loppuu. Heidän muita nimiään ovat Suuret, Ardan Valtiaat, Valinorin Valtiaat, Lännen Valtiaat, Mahtavat. Sindariksi belain, yks. balan; kantahaltiakielellä balî.

Valar kuuluvat ainuriin, kuten heitä vähäisemmät henget, maiar. Yhdessä he muodostavat Ardan korkeimpien henkiolentojen joukon.

Manwë (Súlimo), Valarin kuningas, valariksi Mânawenûz, (Melkorin jälkeen) vanhin vala, ja se joka parhaiten ymmärsi Erun tahdon. Erun ajatuksissa hän oli Melkorin veli. Kun Arda tehtiin, Manwësta tuli Ardan esikuningas. Manwë oli kohtelias, myötätuntoinen johtaja eikä ymmärtänyt pahaa, edes omien veljiensä muodoissa. Hän vapautti Melkorin Mandosista ja antoi tämän aiheuttaa Fëanorin epäluottamuksen, Kahden Puun myrkyttämisen, Finwën murhan, Silmarilien varastamisen ja Noldorin kapinan.

Manwë pukeutui siniseen kaapuun ja hänellä oli siniset silmät ja safiirivaltikka. Haltioista vanyar olivat hänen lempikansansa. Manwën puoliso on Varda, tähtien kuningatar, jonka kanssa hän asuu Taniquetililla, korkealla vuorella Amanin maassa. Hän on tuulten herra ja kotkat ovat hänen lintujaan. Hänen airuensa on maia Eönwë.

Manwë tarkoittaa Siunattua. Súlimo tarkoittaa Tuulten herraa. Häntä kutsuttiin nimillä: Vanhempi Kuningas, Ardan korkea kuningas, Ardan kuningas, Ardan henkien herra ja Lännen herra. Valariksi hänen nimensä on Mânawenûz. Adûnaiciksi hän on Amân.

Manwë on vapaa kaikesta pahuudesta; siksi hän päästi Melkorin vapaaksi Utumnon tuhoamista seuranneen vankeusajan päätyttyä. Manwë ei voinut vielä silloin ymmärtää, että kaikki se hyvä mikä joskus oli ollut Melkorissa oli ikuisiksi ajoiksi mennyttä.

Ulmo, Meren kuningas, valariksi Ulubôz. Ulmo on nimi joka tarkoittaa Hän joka kaataa. Hänet tunnettiin myös Merten kuninkaana ja Vesien valtiaana. Ulmo ei viihdy pitkään yhdessä paikassa ja hän ottaa harvoin osaa valarin neuvonpitoihin.

Ulmo on kolmas Valarin järjestyksessä, Manwën ja Vardan jälkeen. Hän on Manwën hyvä ystävä. Ulmo ei ole koskaan luottanut Melkoriin ja tämä onkin aina pelännyt merta melkein yhtä paljon kuin Vardaa. Ulmolla ei ole asumusta Valinorissa, eikä muuallakaan maalla. Hän suosii merten syvyyksiä. Hänen palatsiaan, joka on Vain pohjassa, kutsutaan Ulmonaniksi. Hänellä on palveluksessaan kaksi maiaa; Ossë ja Uinen. Joskus Ulmo kulkee jokia myöten kauas sisämaahan ja soittaa torviaan, joiden nimi on ulumúri. Ne on tehty valkeasta näkinkengästä. Kaipuu merelle ei jätä niitä, jotka kuulevat kerran näiden torvien soiton. Jokien ja purojen kautta Ulmon tietoon tulee paljon asioita, joita Manwë ei muuten tietäisi.

Aulë (Mahal), Seppä, valariksi Aghûlêz, joka huolehti kivestä ja metallista. Kun Ardaa rakennettiin Aulë vastasi mantereiden ja vuorten rakentamisesta. Hän takoi Angainorin, Melkorin ketjun, sekä auringon ja kuun astiat. Hän on Yavannan aviomies. Hänen nimensä tarkoittaa keksimistä.

Aulë loi kääpiöt, koska hän ei jaksanut odottaa Ilúvatarin lapsien tuloa. Ilúvatar tiesi tämän ja kun Aulë neuvoi heitä, hän nuhteli Aulëa. Aulë pyysi anteeksi, ja tarjosi lapsiaan Ilúvatarille ja tämä hyväksyi ja adoptoi lapset. Koska Ilúvatar oli päättänyt, että haltiat olisivat ensimmäinen kansa Keski-Maassa, hän nukutti kääpiöt kunnes haltiat ilmestyivät Ardaan.

Kun haltiat saapuivat Valinoriin, tuli mestarihaltioista, noldorista, Aulën oppilaita. Fëanor oli heistä mahtavin ja hän loi kolme Silmarilia. Noldor, jotka palasivat Valinoriin, nimettiin Aulënduriksi, Aulën seuraajiksi. Moni maia oli Aulën kanssa yhteistyössä; Gorthaur ennen kuin Melkor turmeli hänet ja Curumo, joka myöhemmin meni Keski-Maahan istarina haastaakseen Sauronin.

Oromë (Aldaron), Suuri ratsastaja, sindariksi Araw, valariksi Arômêz, oli yksi aratarista. Nimi merkitsee Torviasoittava tai Torventoitotus. Hänet tunnettiin myös nimillä Altaron, Araw, Béma, Tauron, Valarien metsämies, Suuri Ratsastaja ja Metsien herra. Hän on Nessan veli ja Vánan aviomies.

Puiden vuosien aikana, kun monet Valar olivat lähteneet kokonaan Keski-Maasta ja piiloutuneet Amaniin, Oromë metsästi yhä Keski-maan metsissä. Hänellä oli tehtävänään löytää Cuivienenistä heränneet haltiat ja nimetä heidät Eldareiksi. Hänellä oli suuri torvi (Valaróma) ja suuri ratsu (Nahar). Toisin kuin Tulkas, Oromë on kauhea vihassaan: hänen kasvonsa ovat tuikeat ja pelkoa herättävät hänen käydessään taisteluun pimeän mahteja vastaan.

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Vaikeaselkoinen.

Námo (Mandos), Kuolleiden tuomari, sai toisen nimensä (Mandos) kun hän loi Mandosin salit, minne haltiat menevät mikäli he kuolevat. Hänen vaimonsa oli Vairë Kutoja, ja hän oli aikojen alussa Ilúvatarin ajatuksissa Lórienin ja Niennan veli.

Mandosista on sanottu ettei hän koskaan unohda mitään. Hän kirosi noldorin lähdön Amanista, ja esti heitä palaamasta. Mutta toisin kuin Morgothin, Mandoksen tuomiot eivät olleet julmia, mutteivät myöskään hänen omiaan. Ne ovat yksinkertaisesti Ilúvatarin tahdon ilmaus. Vain kerran Mandos on tuntenut sääliä – tämä tapahtui kun Lúthien lauloi hänelle. Silloin, Manwën luvalla, Mandos vapautti Lúthienin sekä tämän rakastetun Berenin Mandosin saleista.

Irmo (Lórien), Unien herra, todellinen nimi valalle, jota useimmin kutsutaan Lórieniksi. Hän on Estën mies ja Námon (Mandos) ja Niennan veli. Irmo tarkoittaa Toivoa tai Toivojen Mestaria.

Irmo ja Námo ovat Fëanturi, Henkien mestarit. Irmo on nuorempi ja visioiden ja unien mestari. Hänen puutarhansa on Lórienissa, Valarin maassa. Siellä hän asuu Estë Hellän, haavojen parantajan kanssa. Se on kaunein paikka maailmassa ja täynnä henkiä. Kaikki jotka asuvat Valinorissa löytävät rauhan sieltä, Irmon ja Estën lähteeltä. Fëanorin syntymän jälkeen hänen äitinsä Míriel, Finwën vaimo, riutui ja Manwë lähetti hänet Irmon luo.

Tulkas (Astaldo), Valinorin mestari, valariksi Tuluchastâz, valarista sotaisin ja viimeinen heistä joka laskeutui Ardaan. Tulkas saapui avuksi kuultuaan valarin sodasta Melkoria vastaan. Melkor hävisi ennen hänen tuloaan ja Ardan Kevät alkoi. Valarin tehtyä ensimmäiset talonsa Almareniin, Tulkas meni naimisiin Nessan kanssa suurissa häissä.

Tulkas on kuvattu loistavaksi painijaksi ja hyvin voimakkaaksi. Hän ei kanna aseita eikä käytä ratsua. Hän ei välitä menneestä eikä tulevasta, hän ei ole hyvä neuvottelija, mutta hän on hyvä ystävä. Tulkas on hidas suuttumaan, mutta myös hidas antamaan anteeksi – siksi hän on yksi niistä valarista jotka vastustivat Melkorin vapauttamista. Muista poiketen hän nauraa aina – niin kisoissa kuin taistelussakin; hän jopa nauroi päin kasvoja Melkorille vangitessaan tämän.

Tulkas oli myös innokas; ennen Haltioiden Heräämistä hän ehdotti sotaa Melkoria vastaan. Valinorin pimentymisen jälkeen hän kehotti Fëanoria tekemään päätöksensä Silmarillien suhteen.

Varda Elentári, Tähtien kuningatar, Manwën vaimo. Sindariksi Elbereth Gilthoniel, muinaishaltiaksi Barathî. Varda tarkoittaa ylevää tai jaloa, ja Elentári tarkoittaa Tähtikuningatarta. Hänet tunnetaan myös nimillä Elbereth, Gilthoniel, Kohtelias, Tähtien neito, Tähtien kuningatar ja Tintallë. Varda loi tähdet taivaalle. Kun Melkor aloitti epäsovun luomisen, Varda näki tämän mieleen, ja vihasi tätä. Melkor pelkäsi ja vihasi Vardaa eniten kaikista Valarista. Vardan sanotaan olevan liian kaunis sanoilla kuvattavaksi. Hänen kasvonsa hohtavat Ilúvatarin valoa. Hän asuu Manwën kanssa Valinorissa. Varda loi tähdet Yavannan istuttaman Telperionin puun kasteesta.

Yavanna Kementári (Palùrien), Hedelmien antaja, Aulën vaimo, luettiin aratarin joukkoon. Hänen ensimmäinen nimensä tarkoittaa "Hedelmien antajaa" ja toinen nimi Kementári tarkoittaa "Maan kuningatarta". Häntä kutsutaan myös Palúrieniksi. Yavanna on Aulën vaimo ja on vastuussa maailman kasveista.

Kun Ilúvatar salli Aulën luomien kääpiöiden elää, Yavanna pelkäsi niiden kaatavan kaikki metsät Keski-maassa. Eru Ilúvatar loi siksi entit suojelemaan puita.

Nienna, Armon neito, Mandosin nuorempi ja Irmon vanhempi sisar. Hänen nimensä tarkoittaa "Hän joka itkee". Nienna on syrjäänvetäytyvä ja elää Amanin läntisimmässä kärjessä. Nienna on Eän omatunto. Hän itki Ezelloharin kukkulalla, kostuttaen sen kyyneleillään. Melkorin tuhottua Kaksi Puuta, hän itki niiden muistolle, puhdistaen Ungoliantin lian pois. Gandalf oli hänen oppilaansa.

Estë, Hellä, "vahingoittuneiden parantaja". "Harmaa on hänen värityksensä, ja lepo hänen lahjansa." Hän on Irmon vaimo, ja elää hänen kanssaan hänen puutarhassaan Lórienissa, Valinorissa. Hän nukkuu päivällä saarellaan, joka on Lorellin-järvellä.

Vairë, Kutoja. Kuten muut kaltaisensa, hän asustaa Valinorissa, kuolevaisten maiden ulottumattomissa. Vairë on Námon vaimo ja hän asuu Mandosin saleissa, Amanin länsirannikolla. Vairën vastuulla on kutoa Ajan kangasta. Mandos käyttää tätä kudelmaa avukseen tuomitessaan sielujen kohtaloa. Vairë lasketaan Valieriksi, Valarien kuningattareksi; ei mahtavien voimien takia kuten jotkut, vaan "Tarinaverkkojensa", jotka peittävät Mandosin saleja.

Vána, Ikinuori, on Yavannan nuorempi sisar ja Oromën vaimo. "Kaikki kukat kukoistavat kun hän kävelee ohi, ne avautuvat jos hän niihin koskee; ja kaikki linnut laulavat hänen tuloaan." Hän asuu puutarhassa joka on täynnä kultaisia kukkia ja tulee usein Oromën metsään.

Nessa, Tanssija, Tulkasin vaimo ja Oromën sisar. Nessa tunnetaan nopeudestaan, kyvystään karistaa luonnossa häntä jahtaava peura, ja myös tanssitaidostaan, kun hän tanssii Valinorin ikivihreillä niityillä.