Pohjois-Amerikan kummunrakentajat

Kummunrakentajat olivat Pohjois-Amerikan mantereen itäosissa asuneita muinaisia intiaaneja. Heidän jäljiltään on löydetty lukemattomia eri kokoisia kumpuja, joista useat ovat arkeologisissa kaivauksissa paljastuneet muinaisten arvohenkilöiden hautakummuiksi ja hengellisiksi seremoniapaikoiksi. Eniten kumpuja on löydetty Ohiosta ja Mississippi-joen varrelta.

Ensimmäiset kummut tehtiin jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Tämän rakennustaiteen varsinainen kukoistuskausi alkoi noin vuonna 500 eaa. Tuon aikakauden Adena-kulttuuri ja sitä seurannut Hopewellin perinne muuttivat kumpujen rakentamista monimutkaisemmaksi ja laaja-alaisemmaksi. Näiden kausien aloittamaa rakennusperinnettä jatkoi noin vuonna 700 jaa. alkanut Mississippin kulttuuri, joka synnytti muun muassa oman aikakautensa ylikansoitetun suurkaupungin Cahokian.

Kumpujen malli oli vaihteleva. Mississippin kulttuurin jäljiltä löytyi pyramidimaisia hautakumpuja. Ilmasta erottuvat niin kutsutut kuvakummut olivat monesti eläimen muotoisia.^[1] Ohiosta löytynyt Suuri käärmekumpu (Great Serpent Mound) ja Iowan Suuri karhukumpu (Great Bear Mound) ovat kooltaan vaikuttavia muistomerkkejä, jotka on rakennettu eläinten kunniaksi.^[2] Kummunrakentamisen huippukausi kääntyi laskuun 1200-luvun aikana ja päättyi käytännöllisesti katsoen kokonaan seuraavilla vuosisadoilla.

Hautakumpujen rakentaminen oli vilkkaimmillaan vuosina 700 eaa.–1000 jaa. ja liittyi asutuksen paikoilleen asettumiseen. Tuolloin tehdyt kartiomaiset kummut voidaan yhdistää varhaiseen itäiseen metsämaa-vaiheeseen. Näiden kumpujen rinnalle tuli suorakaiteen muotoisia kumpuja ajanlaskun alkuvuosina. Myöhemmin tehtyjen temppelikumpujen suosio ajoittui vuosien 800–1300 jaa. välille. Näiden tasapäisten pyramidien tekijät pystyttivät rakennelmansa aluksi lähelle Meksikonlahtea Mississippi-joen suistoon, mutta valtasivat vähitellen pohjoisemmat alueet.^[3] Temppelikummuissa ei suoritettu useinkaan hautauksia, vaan ne toimivat aikakautensa seremoniakeskuksina.^[4]

Etelä-Louisianan Monte Sano saattaa olla vanhin ala-Mississippin kumpuryhmä. Se on iältään noin 7000 radiohiilivuotta vanha.^[5] Myöhemmän ajan kummunrakentajien enemmän suosimat maakummut ilmestyivät keskiarkaaisella ajalla jo 4500–4000 kalenterivuotta eaa. Varhaisimmat Labradorin kumpuhautaukset ovat ajalta 5600 eaa.^[6] Jotkut merkit viittaavat siihen, että kumpuja tehtiin jo varhaisarkaaisella kaudella. Kummunrakentajien on todettu työskennelleen myös Ontariossa ja New Yorkissa, josta on löytynyt Point Peninsulan kulttuuriin yhdistettyjä hautakumpuja.^[7]

Pääartikkeli: Poverty Point

Varhainen kummunrakentajien vaihe on ajoitettu Mississippin alajuoksulle vuosina 1500–700 eaa. Tämän alueen tärkein keskus oli todennäköisesti Louisianasta löydetty Poverty Point, jonka asukasluvuksi on arveltu sen kukoistuskaudella noin 5 000 ihmistä.^[8] Paikka muodostui puoliympyrän muotoon rakennetuista harjannemaisista kummuista ja muistutti amfiteatteria. Harjanteet eivät ole varsinaisia temppelikumpuja ja ne tunnistettiin ihmiskäden tekemiksi vasta 1950-luvulla tehtyjen ilmakuvien perusteella.^[9]

Pääartikkeli: Adenan kulttuuri

Hautakummut jaetaan Adena- ja Hopewell-kumpuihin, joista jälkimmäinen perinne korvasi asteittain Adenan. Varsinainen kummunrakentajien aikakausi alkoi Adena-kulttuurin nousun myötä. Tiedot Adenan vaikutuspiirin ihmisistä ovat vähäiset. Heidän kylänsä olivat pieniä, ja niihin kuului aluksi korkeintaan kahden perheen jäseniä. Myös itse kulttuuri keskittyi suhteellisen pienelle alueelle eteläisessä Ohiossa, jossa on uskottu olleen noin 300 Adenaan lukeutunutta paikkaa. Saman aikakauden kumpukeskittymiä on löydetty yhteensä 200 Indianasta, Kentuckystä, Länsi-Virginiasta ja Pennsylvaniasta.^[6]

Adena-ihmisten alkuperä on hämärän peitossa, mutta heidän hautojensa avaaminen on tuonut esille monia seikkoja. Haudoille on ripoteltu mangaanidioksidia ja grafiittia, useasti myös keltaista tai punaista okraa. Viimeksi mainittua on käytetty jo niinkin varhain kuin 2450 eaa. Red Lake -järvellä New Yorkin osavaltiossa. Toisinaan ruumiit on maalattu kirjavin värein. Lukuisten hautausten myötä myös kummut ja niiden koko lisääntyivät. Vaikka suurin osa kummuista oli tehty hautajaistilaisuuksiin, on joukosta löytynyt myös suurikokoisia maarakennelmia, joiden käyttötarkoitusta ei ole pystytty ratkaisemaan.^[6]

Noin vuonna 500 eaa. kummut olivat nousseet tärkeimpään osaan hautajaisiin liittyvissä seremonioissa.^[10] Tutkijoiden mukaan Adena-kulttuurin saviastiat ja pienimuotoinen maanviljely viittaavat paikoillaan pysyvään elämäntapaan, joskin metsästys ja pähkinöiden keruu tekivät heistä puoliksi liikkuvia.^[11]

Pääartikkeli: Hopewellin perinne

Luultavasti Adena-perinteen pohjalta syntyi uusi kulttuuriryhmä. Sen yhteiskuntaluokkaerot olivat nyt aiempaa isompia. Silti Hopewellin päälliköt eivät liene olleet kovin voimakkaita. Hopewellin ihmiset harjoittivat yleensä polttohautausta.

Hopewellin perinteen rakentamat kummut olivat adenalaisten kumpuja suurempia ja näyttävämpiä. Ympyrän, suorakaiteen, neliön tai kahdeksankulmion muotoista kumpua ympäröi monesti maavalli. Monet näistä kummuista peittivät kaksikerroksisia hautoja, ja niiden korkeus saattoi yltää jopa kymmeneen metriin.^[12] Maakumpujen tutkijat ovat todenneet kummunrakentajien olleen hyvin perillä matematiikasta ja geometriasta. Heillä on myös ollut selkeä tietämys astronomiasta ja mittayksiköistä. Kumpuja ei ollut rakennettu sattumanvaraisesti, vaan rakentamisen on uskottu liittyneen kuun, auringon ja tähtien liikkeisiin.^[13] Ohion keskuspaikkoina sijanneiden Chillicothen ja Newarkin kumpujen välillä on todettu kulkeneen suojavallien reunustama kujanne. Tämä reitti on nimetty "Suureksi Hopewellin tieksi" (Great Hopewell Road), ja sen pituus on ollut lähes 100 kilometriä.^[14]

Hopewellin perinteen mukana kasvanut kauppa levittäytyi Mississippin jokilaaksosta Isojenjärvien alueelle, josta tuotiin kuparia. Etelässä kauppaverkko laajeni jokiliikenteen mukana Meksikonlahdelle ja lännessä kauppayhteyksien on todettu yltäneen Suurille tasangoille. Suhteet naapurikyliin vahvistettiin avioliitoin ja niiden mukana tulleiden lahjojen avulla. Myös kylät kasvoivat isommiksi maanviljelyn saadessa entistä enemmän sijaa metsästykseen ja ravintokasvien keräilyyn kuuluneiden pääelinkeinojen rinnalla. Vuosien 300–350 jaa. välisenä ajanjaksona Hopewellin yhteisöjen keskinäiset suhteet alkoivat rakoilla.^[15] Kummunrakentajien määrät vähenivät ja kylien keskeisenä voimavarana toimineita yhteisiä seremonioita järjestettiin harvemmin. Erääksi syyksi perinteen loppumiseen arvellaan kylien kasvamista liian isoiksi. Farmarien plantaasien ravintolähteet eivät riittäneet tyydyttämään työväestön lisääntyviä tarpeita.^[16] Vuoteen 750 mennessä Hopewellin perinne oli kadonnut kokonaan.^[17]

Pääartikkeli: Mississippin kulttuuri

Hopewellin perinne jätti jälkensä sitä seuranneeseen Mississippin kulttuuriin, joka kehittyi myöhäisestä Metsämaan kulttuurista vuosina 750–1000 jaa. ja saavutti huippunsa toisen vuosituhannen alkaessa. Kummuntekijöiden arkkitehtuuri monimutkaistui. Heidän pääsuunnittelijansa halusivat jättää tunnusomaiset merkkinsä jälkipolville ja rakennuttivat osan kummuista neliöpohjaisiksi pyramidin tavoin muotoilluiksi monitasoisiksi rakennelmiksi. Näiden piirteissä oli havaittavissa yhteyksiä Meksikon ja Keski-Amerikan vanhojen sivilisaatioiden kulttuureihin.^[18] joissa uskonnollisiin menoihin liitettiin joskus ihmisuhreja.^[19]

Tunnetuin Mississippin kumpukylistä oli "Auringon kaupunki" Cahokia. Se rakennettiin nykyisen St. Louisin lähistölle, jossa se monien jokien vaikutuspiirissä sai ympärilleen hedelmällisen maaperän. Cahokiasta tuli koko Mississippin kulttuurin uskonnollisen elämän ja kaupankäynnin keskus.^[20] Varsinkin päällikkökuntia yhdisti laaja kauppaverkosto, joka perustui pääsääntöisesti Hopewellin perinteen vaihtosysteemiin. Selvät luokkajaot korostuivat. Ylimpään arvoasteikkoon kuuluvat ylimykset hallitsivat alempia luokkia. Nämä merkkihenkilöt asuivat omien kumpujensa päälle rakennetuissa taloissa. Muu väestö asui paalu-lehvä-majoissaan kumpujen ympärillä.^[21]

Joidenkin tietojen mukaan Cahokian lähistöille syntyi laajeneva alue (engl. vacant corner), jonne kumpuja ei enää rakennettu.^[22] Mahdolliset punataudin ja tuberkuloosin kaltaiset taudit ovat saattaneet levitä itärannikolta Cahokiaan epidemian tavoin.^[23] Vuoden 1250 paikkeilla maapalloa ravistellut pieni jääkausi on myös voinut edesauttaa Mississippin kulttuurin tuhoutumista lyhentämällä kesien pituutta ja estämällä näin satojen ylijäämän.^[24] Kummunrakentajat saivat aikaan myös ympäristökatastrofeja. Cahokiassa he yrittivät huonoin seurauksin muuttaa jokien virtausten suuntaa turvatakseen juomaveden saannin kaupungin asukkaille.^[25]

Cahokian kaupunki ja sen ympäristö autioituivat äkillisesti ennen vuotta 1350 tuntemattomasta syystä.^[26] Syitä on etsitty taudeista tai nälänhädästä, jotka johtuivat maissisatojen epäonnistumisista. Samoilta ajoilta on löydetty merkkejä sotien lisääntymisestä koko Mississippin kulttuurin alueella.^[27]

Pääartikkeli: Kuvakumpu

Kuvakummut (engl. effigy mounds) ovat pääasiassa eläimen muotoisia kumpuja. Niihin liittyy joskus hautauksia, joko yksittäin tai joukossa. Eniten kuvakumpuja löytyy Wisconsinissa. Tunnetuin kuvakumpu on Ohion Adamsin piirikunnassa sijaitseva Great Serpent Mound eli Suuri käärmekumpu. Käärmekumpu seuraa Bush Creek -joen mutkittelua, ja se on noin 405 metriä pitkä. Kummun tai "geoglyfin" keskikorkeus on vain metri ja leveys 6 metriä.^[1] Tämä kumpu lienee tehty Adenan jaksolla noin 320 eaa.

Kuvakumpujen suurin pituus vaihtelee muutamasta metristä sataan metriin, korkeus lienee monesti metrin luokkaa. Tunnettuja ovat myös suuren ympyränmuotoisen kummun sisällä oleva Eagle Mound Newarkissa ja Kotkakumpu. Muita käytettyjä eläinhahmoja ovat olleet pantterit, kilpikonnat, sisiliskot ja linnut. Näiden kuvakumpujen oikeaa muotoa on vaikea havaita maasta käsin.^[28]

Kuvakumpuja lienee tehty Adenan ajoista lähtien vielä Missisippin kulttuuriin saakka..

Vuoteen 1550 mennessä kummunrakentajien pitkä vaikutuskausi oli päättynyt lopullisesti. Jotkut Pohjois-Amerikan kaakkoisissa osissa asuvat kansat jatkoivat kuitenkin maakumpujen käyttöä. Heistä choctawit ja creekit ovat saattaneet olla temppeli-kummunrakentajien jälkeläisiä. Tästä voidaan esittää todisteena espanjalaisen löytöretkeilijä Hernando de Soton muistiinpanot 1500-luvulta.^[24] Suurin yhteys kummunrakentajien aikakauden kulttuuriin on todettu olleen natchezeilla, jotka harjoittivat monia Mississippin kulttuurista tuttuja tapoja vielä 1700-luvulla.^[29]

Arkeologiasta kiinnostunut myöhempi Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson suoritutti ensimmäisen stratigrafisen kumpukaivauksen vuonna 1781.^[30] Tapaus herätti jonkin verran julkisuutta ja muinaiseen kumpukulttuuriin alettiin ottaa kantaa. Yhdysvaltalainen lääkäri Benjamin Smith Barton kirjoitti 1787, että kummunrakentajat olivat uuteen maailmaan asettuneita viikinkejä.^[31] Käsitys perustui väitteeseen, jonka mukaan viikingit olivat purjehtineet Pohjois-Amerikkaan noin vuonna 1000 ja perustaneet Vinlandin kaupungin. Tämä paikka on myöhemmin löytynyt Kanadasta ja tunnetaan nykyään nimellä L'Anse aux Meadows (Meduusalahti).^[32]

Smithsonian-instituutti kallistui 1800-luvulla Bartonin puolelle kummunrakentajien alkuperän suhteen. Kirjailija Josiah Priestin 1838 esittämän väitteen mukaan kumpujen rakentajat olisivat olleet egyptiläisiä, kiinalaisia ja norjalaisia. Vahvoja ehdokkaita ovat olleet myös israelilaiset, walesilaiset ja intialaiset. Myös Atlantiksen muinaisia asukkaita on ehdotettu. Kenraali William Henry Harrisonin (nousi myöhemmin Yhdysvaltain presidentiksi) kirjoittaman tutkielman mukaan asteekit olivat rakentaneet kummut.^[33] Saman teorian mukaan paikalliset vihamieliset heimot olivat ajaneet asteekit Wisconsiniin, jossa he olivat perustaneet Aztalan-nimisen kumpukaupungin.^[34] Delaware-intiaanien vanha perimätieto kertoo Ohion seuduilla asuneesta allegewi-muinaiskansasta, joka oli rakentanut kumpuja. Irokeesien auttamina delawaret olivat ajaneet kummunrakentajat etelään.^[35]

1900-luvun alussa aloitetut tieteelliset tutkimukset osoittivat toteen, että kumpuja olivat rakentaneet useat kansat useina eri aikakausina moniin erilaisiin tarkoituksiin.^[36] Niiden rakentaminen on vienyt suunnattomasti aikaa, sillä käytetyt maa-ainekset on tuotu muualta. Tiedemiesten arvioiden mukaan intiaanit olivat yksistään Poverty Pointin kumpuja rakentaessaan siirtäneet noin 405 000 neliömetriä maata.^[37] Suurin kummunrakentajien maatöistä oli Cahokian Munkkien kumpu, jonka pohja on 316 metriä pitkä, leveys yli 200 metriä ja korkeus on noin 30 metriä.^[38] Pelkästään nämä kaksi kumpua ovat vaatineet suunnattoman määrän työvoimaa ja aikaa, sillä kummunrakentajilla on ollut maansiirtoon käytössään vain korit ja vuodista tehdyt säkit.^[37]

• Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit
• Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurien historia
• Pohjois-Amerikan jälkiarkaaiset kulttuurit
• Cahokia
• Tumulus

• Andersson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku: Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia) Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
• Ceram, C. W.: Ensimmäinen amerikkalainen: intiaanien arvoitus, Vaasan kirjapaino, 1973. ISBN 951-260313-6
• Fagan, Brian: The First North Americans, Thames & Hudson, 2011. ISBN 978-0-500-02120-1
• Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset, Gummerus, 1986, ISBN 951-662-385-9
• Lepper, Bradley T.: Ohio Archeology, Orange Frazer Press, 2005. ISBN 978-1882203390
• Lewis, Thomas and Madeline: Prehistory Chickamauga V1: Basin Tennessee: 001 (Prehistory of the Chickamauga Basin in Tennessee, Univ of Tennessee, 1995. ISBN 978-0870498633
• Kowtko, Stacy: Nature and the Environment in Pre-Columbian American Life (Greenwood Press Daily Life Through History, Greenwood Press, 2006, ISBN 978-0313334726
• Mann, Charles C.: 1491, The Americas Before Columbus, Granta Books, 2005. ISBN 978-1-86207-876-5
• Norton, Mary Beth & Sheriff, Carol: A People & A Nation, Wadsworth Publishing Co, 2010. ISBN 978-0495915898
• Pauketat, Timothy R. & Loren, Diana: North American Archaeology, Blackwell Publishing Limited 2005. ISBN 0-631-23184-6 pbk, ISBN 0-631-23183-8 hbk
• Pauketat, Timothy R.: Ancient Cahokia ant the Mississippians, Cambridge University Press, 2010. ISBN 978-0-521-52066-9
• Schlesier, Karl H.: Plains Indians, A.D. 500-1500, Univ of Oklahoma Pr, 1995. ISBN 978-0806126418
• Waldman, Carl: Encyclopedia of Native American Tribes, Checkmark Books, 2006, ISBN 978-0816062744 (englanniksi)

• Cahokia Mounds
• Mississippian Artifacts (Arkistoitu – Internet Archive)
• More Links (Arkistoitu – Internet Archive)