Feodalismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
| Vallan ideologia |
| Vallan rakenne |
| Osa artikkelisarjaa |
| Talousjärjestelmät |
|---|
|
Pääsuuntaukset |
Feodalismi tai feodaalinen järjestelmä (latinan sanasta feudum) on keskiajalle tyypillinen sotilaallinen, hallinnollinen ja taloudellinen järjestelmä. Euroopassa feodalismi kehittyi Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen, 700- ja 800-luvuilla.[1] Järjestelmä perustui läänitysperiaatteelle, joka on tunnettu myös muualla maailmassa, Aasiassa (Kiina ja Japani) sekä Afrikassa.[2]
Oikeushistoriallisesti suuntautuneet tutkijat samaistavat usein feodalismin ja läänityslaitoksen. Näin määritellyn feodalismin peruspilari on lääninherran suojelu ja ylläpito vastapalkkiona alamaisen verosuorituksesta, ylempänä (lääninherrojen välillä) ylemmän suojelu vastikkeena alemman herran uskollisuudesta ja palveluksesta. Vasallin uskollisuus koski vain lähintä herraa, jolle hän oli vannonut uskollisuutta. Ylläpitovelvollisuus ilmeni useimmiten niin, että herra antoi vasallilleen maa-alueen, joka tunnetaan läänityksenä.[1] Läänityksiä käytettiin sotilasluokan palkan korvikkeena.
Myös Japanissa esiintyi järjestelmä, jota usein verrataan eurooppalaiseen feodalismiin.[2] Se tunnettiin nimellä bakuhan taisei (幕藩体制).
Feodalismi-termin käytöstä on käyty historioitsijoiden kesken paljon keskustelua. Kyseessä on, kuten historiallisessa käsitteenmuodostuksessa usein, anakronistinen ilmaisu, joka luo käsityksen yhtenäisestä järjestelmästä. Niinpä tutkijat puhuvat nykyään usein mieluummin feodaalisesta yhteiskunnasta kuin feodalismista.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Feodalismi syntyi sodankäynnissä tapahtuneen kehityksen tuloksena 800-luvulla. Ratsusotilaista tuli ylivoimaisia jalkaisin taisteleviin sotilaisiin nähden jalustimen keksimisen myötä. Keskiajan ritari syntyi, kun ratsumiehet ja heidän hevosensa suojattiin haarniskoilla. Tämän jälkeen jokainen kuningas halusi ritareita omiin sotajoukkoihinsa.[4]
Ongelmana oli rahan puuttuminen, sillä ilman sitä ritarille ei voitu maksaa sotapalveluksesta. Ratkaisuna rahatalouden puuttumiseen oli maa-alueen eli läänityksen antaminen ritarille vastineeksi sotapalveluksesta. Aluksi läänitys siirtyi takaisin läänityksen antajalle, jos lääninherran alainen – vasalli – kuoli tai lopetti ratsupalveluksen, mutta myöhemmin läänitykset olivat perinnöllisiä. Kuninkaiden oli yhä enemmissä määrin läänitettävä maitaan saadakseen enemmän ritareita.[4]
Aikaa myöden kuninkaat olivat pirstoneet koko valtakuntansa läänityksiksi, ja samalla he olivat luovuttaneet pois valtaansa: ritarit muodostivat kuninkaan armeijan ytimen, ja mikäli he päättivät kieltäytyä tottelemasta kuningasta, ei tällä ollut voimaa, jonka nojalla hän voisi pakottaa ritarit tottelemaan häntä.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jukka Sirén: Feodalismi 1997. Internetix. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 16.11.2009.
- ↑ a b "Feudalism". The Columbia Electronic Encyclopedia, 6. p. Columbia University Press, 2003. Answers.com 16.11.2009.
- ↑ Jouko Nurmiainen: Feodalismin käsite 1900-luvun länsimaisessa historiankirjoituksessa, yleisen historian pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, maaliskuu 1998
- ↑ a b c Tapio Onnela, Miika Sjöman, Esa Sundbäck: ”8: Feodalismi”, Epookki 1 – Ihminen ympäristön ja yhteiskuntien muutoksessa. e-Oppi, 2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hietaniemi, Tapani ym.: Feodalismi: Uuden ajan käsite, keskiajan ilmiö, maailmanhistorian kategoria. Tampere: Vastapaino, 1997. ISBN 951-768-026-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Feodalismi Wikimedia Commonsissa