Alkiorakkula

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Alkiorakkula eli blastokysta on nisäkkään yksilökehityksen vaihe. Nisäkkään yksilökehityksessä tsygootti jakautuu yhä uudelleen ja uudelleen muodostaen kompaktin morulan. Sen syntymisen aika on lajikohtainen, ihmisellä tämä tapahtuu noin 54 tunnin ikäisenä. Alkiosta kehittyy ensin morula eli solurykelmä. Noin 8-soluvaiheessa tapahtuu kompaktio, jossa morulan pinnan solut kiinnittyvät tiiviimmin yhteen. Kehityksen seuraavassa vaiheessa alkion sisälle muodostuu nesterakkula nimeltä blastoseeleontelo. Blastoseeleontelon synnyttyä alkiota kutsutaan alkiorakkulaksi. Alkiorakkulan jälkeisiä vaiheita ovat mm. gastrulaatio ja neurulaatio. Kehitys alkiorakkulavaiheeseen asti kestää noin neljä päivää ja tapahtuu alkion uloimman kerroksen, zona pellucidan, glykoproteiinivaipan sisällä.

Kompaktissa morulassa on kaksi erillistä solukkoa: pintakerros (trofoblastit) ja sisäkerros (sisäsolumassa). Kompaktion jälkeen trofoblastisolujen välille syntyy tiiviitä liitoksia, jolloin solut alkavat pumpata natriumioneja soluvälitilaan. Osmoosin ansiosta alkion sisälle muodostuu laajeneva nesterakkula eli blastoseeleontelo. Blastoseeleontelon synnyttyä alkiota kutsutaan alkiorakkulaksi. Sisäkerroksen solut jäävät alkiorakkulan reunaan, blastoseeleontelon ja trofoblastisolukerroksen väliin. Myöhemmin nämä solut muodostavat sikiön kaikki solutyypit sekä istukan ja sikiökalvojen rakenteita. Ne myös stimuloivat trofoblastisolujen jakautumista.

Matkalla kohtuun alkiorakkulan uloin kerros eli zona pellucida estää alkiorakkulaa kiinnittymästä munanjohtimen seinämiin. Kohdussa alkiorakkula kuoriutuu ulos zona pellucidasta prosessissa, jossa trofoblastien erittämä trypsiini tekee reiän zona pellucidaan. Tällöin alkiorakkula pääsee vapaasti kasvamaan ja kiinnittymään kohdun seinämään. Kiinnittymisprosessin aloittaa trofoblastien ulkopinnan proteiinien, L-selektiinien, kiinnittyminen kohdun seinämän solujen hiilihydraattiketjuihin. Tämä hidastaa alkiorakkulan liikettä ja lopulta pysäyttää sen, jolloin varsinainen kiinnittyminen alkaa. Trofoblastikerroksen kosketettua kohdun seinämää se alkaa nopeasti jakautua sisempään kerrokseen (solut sytotrofoblasteja) ja ulompaan kerrokseen (solut synsytiotrofoblasteja). Ulomman kerroksen mikrovillukset työntyvät kohdun epiteeliin ja raivaavat siihen aukon proteolyyttisten entsyymien avulla. Kiinnityttyään kohdun seinämään alkiorakkulan sisäsolumassa liikkuu kohti kiinnittymiskohtaa. Alkion pinnassa alkiorakkulan onteloon päin olevat solut litistyvät kerrokseksi jota kutsutaan hypoblastiksi. Tästä kerroksesta kehittyy endodermi.

• Sariola, Hannu (toim.): Kehitysbiologia - Solusta yksilöksi. Duodecim, 2003. ISBN 951-656-099-7
• Gilbert, Scott, F.: Developmental biology. Sinauer Associates, 2003. ISBN 0-87893-258-5
• Niemi, Mikko: Ihmisyksilön kehitysbiologia. Duodecim, 1993. ISBN 951-8917-33-7
• Asgerally T. Fazleabas & J. Julie Kim: DEVELOPMENT:What Makes an Embryo Stick?. Science, 2003, nro 5605, s. 355-356.
• Solunetti: Kehitysbiologia solunetti.fi. Viitattu 16. tammikuuta 2007.