Etobicoke

Etobicoke
Ilmakuva Etobicokesta.
Etobicoken alue merkitty punaisella
Valtio	Kanada
Provinssi	Ontario
Kaupunki	Toronto
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	125,3 [1] km²
Väkiluku (2011)	348 100 [2]
– Väestötiheys	2 778 [1][2] as./km²
Yhdistyi Torontoon 1998
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Etobicoke [ɛˈtoʊbɨkoʊ] on entinen kaupunki (1967–1998) Kanadan Ontariossa. Vuodesta 1998 lähtien se on ollut osa Toronton suurkaupunkia.^[3] Se levittäytyy Toronton keskusta-alueen länsipuolella Ontariojärven pohjoisrannalla.^[4]

Alueella elää 348 000 ihmistä (2011) ja sen väestötiheys on selvästi matalampi kuin Toronton alueella keskimäärin.^[1][2][5] Suurin maahanmuuttajaryhmä ovat intialaiset.^[6][7][8] Vaikka Etobicoke menetti hallinnollisen asemansa yhdistyessään Torontoon, sillä on edelleen vahva merkitys asukkaittensa identiteetille.^[9]

Etobicoken pinta-ala on 125 neliökilometriä, mikä kattaa viidenneksen Toronton kokonaispinta-alasta.^[1][4] Aluetta rajaavat pohjoisessa Steeles Avenue, idässä Humberjoki ja etelässä Ontariojärvi. Lännessä raja seuraa Etobicoke Creekia Ontariojärveltä Eglinton Avenuelle ja jatkaa sitä pitkin koilliseen Renforth Drivelle. Tämän jälkeen raja kääntyy pohjoiseen ja seuraa Ontario Highway 427:ää takaisin Steeles Avenuelle.^[9] Etobicokea ympäröivät pohjoisessa Vaughanin kaupunki, lännessä Mississaugan ja Bramptonin kaupungit sekä idässä Torontoon kuuluvat North York, York ja Old Toronto.^[10]

Etobicokella on lähes 10 kilometriä Ontariojärven rantaviivaa. Alueen kautta virtaa järveen kolme jokea, jotka ovat idästä länteen päin lueteltuina Humber, Mimico Creek ja Etobicoke Creek.^[11] Vielä 1800-luvun alussa Etobicoke oli enimmäkseen metsää, mutta suurin osa metsistä raivattiin pelloiksi 1800-luvun aikana.^[9]

Etobicoke-nimi on peräisin mississauga-intiaaneilta, jotka muuttivat alueelle Huronjärveltä vuoden 1700 tietämillä. He käyttivät Etobicoke Creek -joesta ja sen ranta-alueista nimitystä waugh-do-pe-kaug, jonka merkitys on ’missä lepät kasvavat’. Alue päätyi brittien hallintaan 1763, kun Ranska menetti Kanadan Britannialle Pariisin rauhassa. 1700-luvun loppuun mennessä britit olivat ostaneet mississaugoilta nykyisen Toronton maa-alueet ja jakaneet ne Yorkin piirikuntaan kuuluviksi kaupungeiksi (town) ja kauppaloiksi (township), joista yksi oli Etobicoke. Vuoteen 1795 mennessä Etobicoke oli kaavoitettu sadan eekkerin tonteiksi, joita alettiin jakaa uudisasukkaille.^[9]

Aluksi Etobicoke kasvoi hitaasti – vuoden 1812 sodan alussa sen väkiluku oli vain 250 ja se oli vielä enimmäkseen metsää. Vuoteen 1850 mennessä jo puolet metsistä oli raivattu maanviljelyn käyttöön ja asukkaita oli 2 900. Samoihin aikoihin Etobicoke sai muiden kauppaloiden kanssa oikeuden valita oman valtuustonsa, joka kokoontui ensimmäiset 38 vuotta paikallisissa tavernoissa. Vuoteen 1880 mennessä Etobicoken halki oli rakennettu kolme rautatietä ja sen maa-alueesta oli jo 90 prosenttia maanviljelyn käytössä. Väkiluku oli kuitenkin edelleen vuoden 1850 tasolla.^[9]

Valtuusto osti 1888 Islingtonin kylästä vanhan metodistikirkon ja kunnosti siitä itselleen kokoontumispaikan. Tämän ansiosta Islingtonista muodostui pitkäksi aikaa Etobicoken hallinnollinen keskus ja sinne perustettiin muun muassa koululautakunta, pääpaloasema ja sähkölaitos. 1900-luvun alkupuoliskolla Mimico, New Toronto ja Long Branch irrottautuivat Etobicokesta itsenäisiksi kyliksi.^[9]

Etobicoke säilyi maatalousvaltaisena toisen maailmansodan loppuun asti. Sodan jälkeisten suurten ikäluokkien myötä se alkoi kuitenkin kaupungistua asuintalojen, teollisuuden, kauppojen ja kunnallisten rakennusten levitessä entisille pelloille. Asukkaita oli vuonna 1941 vain 19 000 mutta vuonna 1954 jo 54 000 ja vuonna 1961 peräti 156 000. Vuonna 1967 Mimico, New Toronto ja Long Branch yhdistyivät takaisin Etobicokeen uudeksi Etobicoken boroughiksi, joka sai kaupungin (city) aseman 1983. Kun Etobicoke, Scarborough, East York, North York ja York yhdistyivät Toronton kaupunkiin 1998, Etobicoke menetti 200 vuotta kestäneen hallinnollisen asemansa. Pitkän historiansa vuoksi sillä on kuitenkin yhä vahva merkitys asukkaittensa identiteetille.^[9]

Historialliset kylät, joista Etobicoken kaupunki aikoinaan muodostettiin, ovat edelleen tärkeä osa sen identiteettiä. Kaupungistumisen myötä niistä on kasvanut omaleimaisia kaupunginosia. Näitä ovat:^[12]

Montgomery’s Inn Islingtonissa on Etobicoken asukkaista kertova historiallinen museo, jonka irlantilainen Thomas Montgomery (1790–1877) rakensi alun perin majataloksi vuonna 1832.^[13][14] Toinen merkittävä historiallinen rakennus on tudortyylinen kylpylähotelli Old Mill Toronto (1914) Humberjoen rannalla. Sen paikalla toimi aikaisemmin Toronton ensimmäinen vesisaha (1793).^[13][15]

Etobicoke Civic Centre Art Gallery on Etobicoke Civic Centren tiloissa toimiva taidemuseo, jonka tavoitteena on lisätä paikallisten taiteilijoiden tunnettavuutta.^[13][16] Lentokentän läheisyydessä sijaitsee Kanadan suurin kongressikeskus Toronto Congress Centre (1995), pinta-alaltaan noin 93 000 neliömetriä.^[13][17] Lentokentästä koilliseen on hevosten laukkakilpailuja järjestävä Woodbine Racetrack, jossa voi toton lisäksi pelata yli 2 000 rahapeliautomaatilla.^[13][18]

Puistoalueita on yhteensä 650 hehtaaria, noin viisi prosenttia koko maa-alasta.^[3] Centennial Park Pearsonin lentoaseman eteläpuolella on yksi Toronton käytetyimmistä puistoista. Sen alueella on muun muassa monitoimihalli ja kasvihuone.^[19] Humber Arboretum on Humber Collegen pohjoiskampuksen yhteyteen rakennettu kasvitieteellinen puutarha.^[20]

Etobicoken valtuusto lakkautettiin kaupungin yhdistyessä Torontoon vuonna 1998.^[9] Etobicoke York Community Council on Toronton kaupunginvaltuuston alaisuudessa toimiva kunnallinen elin, jolle kuuluu rajallinen päätöksentekovalta Etobicoken ja Yorkin alueiden kehittämisessä.^[21] Se kokoontuu Etobicoke Civic Centressä (1958), Etobicoken entisessä kaupungintalossa.^[22] Kunnallisvaaleissa Etobicoke jaetaan kuuteen vaalipiiriin (ward), joista kustakin valitaan yksi edustaja Toronton 44-paikkaiseen kaupunginvaltuustoon.^[23][24]

Liittovaltion ja provinssin vaaleissa Etobicoke jaetaan kolmeen yhtenevään vaalipiiriin (electoral district)^[25][26], joista kustakin valitaan yksi edustaja Kanadan parlamentin 338-paikkaiseen alahuoneeseen ja Ontarion 107-paikkaiseen parlamenttiin.^[27][28]

Toronton työllisyysstrategian 2014 mukaan Etobicokessa on yksi aluekeskus ja neljä työpaikka-aluetta.^[29][30] Etobicoke Centre on pienin kaupungin aluekeskuksista. Se käsittää 9 400 työpaikkaa, alle 1 prosentin kaupungin kaikista työpaikoista.^[31] South Etobicoke ja Rexdale ovat Toronton suurimpia työpaikkakeskittymiä keskustan ulkopuolella, kummankin alueella on noin 41 000 työpaikkaa, lähinnä toimistoissa ja palvelualalla.^[32][33] North West Etobicokessa on 14 000 työpaikkaa, joista valtaosa teollisuudessa ja toimistoissa.^[32][34] Lentokentän kupeessa sijaitseva Airport Corporate Centre (900 työpaikkaa) on osa isompaa, 35 000 työpaikan keskittymää Mississaugan puolella.^[35]

Etobicokessa pitävät pääkonttoriaan muun muassa lentoyhtiö Sunwing Airlines^[36], pizzeriaketju Pizza Pizza^[37] ja olutvalmistaja Molson-Coors Canada^[38]. Etobicoken länsiosassa sijaitsee 120 000 neliömetriä laaja ostoskeskus Sherway Gardens, jossa on 265 kauppaa ja suuri ravintolamaailma.^[39][40] Pohjois-Etobicokessa, lähellä Woodbinen laukkarataa on 70 000 neliömetriä laaja Woodbine Centre, jossa on yli 175 kauppaa ja lasten sisähuvipuisto.^[13][41]

Etobicoken asukasluku on 348 000 (2011), mikä on 13 prosenttia Toronton kokonaisasukasluvusta.^[2][42] Väestötiheys (2 778 as./km²) on selvästi matalampi kuin koko Toronton alueella keskimäärin (4 150 as./km²).^[1][2][5]

Vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella Etobicoke–Lakeshoren ja Etobicoke Centren väestö eroaa jonkin verran Etobicoke Northin väestöstä. Etobicoke Northin väestö ei ole yhtä varakasta ja korkeasti koulutettua kuin muilla alueilla. Maahanmuuttajien osuus on siellä peräti 60 prosenttia ja suurimpia siirtolaisryhmiä ovat intialaiset, jamaikalaiset ja guyanalaiset. Etobicoke–Lakeshoren ja Etobicoke Centren alueella maahanmuuttajien osuus on vain noin 40 prosenttia ja väestön alkuperä on pääosin eurooppalainen. Kristityt ovat suurin uskonnollinen ryhmä Etobicoken kaikilla alueilla; tosin Etobicoke Northissa heidän osuutensa on pienempi kuin muualla ja hindut, muslimit ja sikhit muodostavat merkittävän uskonnollisen vähemmistön. Etobicoke–Lakeshoressa ja Etobicoke Centressä on kristittyjen ohella myös paljon uskonnottomia.^[6][7][8]

Etobicoken suurimpia liikenneväyliä ovat moottoritiet Ontario Highway 401, 407 ja 427 sekä Queen Elizabeth Way.^[43] Joukkoliikenne perustuu pääosin TTC:n harjoittamaan linja-autoliikenteeseen. Aluetta palvelee Toronton metron Linjan 2 läntinen haara ja sen neljä asemaa: Old Mill, Royal York, Islington ja Kipling.^[44] Etobicokessa on myös neljä GO Transitin juna-asemaa: Mimico ja Long Branch Lakeshore West -linjalla, Kipling Milton-linjalla ja Etobicoke North Kitchener-linjalla.^[43][44]

Etobicoke on jaettu kolmeen koulupiiriin, joiden alaisuudessa toimii yli 70 perusopetuksen piiriin kuuluvaa koulua.^[45] Alueen ainoa korkeakoulu on 27 000 opiskelijan Humber College^[46][47], jonka pääkampus sijaitsee Etobicoken luoteisosassa Humberjoen varrella^[48]. Collegella on Etobicokessa myös toinen kampus Ontariojärven rannalla.^[48] Lisäksi Humber College hallinnoi yhteistyössä Guelphin yliopiston kanssa 4 000 opiskelijan University of Guelph-Humberia, jonka toimitilat ovat Humber Collegen pääkampuksella.^[49][50]

R. L. Clark Water Treatment Plant Long Branchissa valmistaa päivittäin keskimäärin 328 miljoonaa litraa talousvettä, mikä on neljännes kaupungin koko vedentarpeesta. Laitos ottaa raakavetensä Ontariojärvestä.^[51] Humber Wastewater Treatment Plant lähellä Humberjoen suuta on Toronton toiseksi suurin jätevedenpuhdistamo; sen kapasiteetti on 473 000 kuutiometriä jätevettä vuorokaudessa. Laitos palvelee Etobicoken lisäksi North Yorkin, Yorkin ja Old Toronton asukkaita.^[52]

• Toronto

• 2011 Travel Survey Summary for the City of Toronto (PDF) Data Management Group, Department of Civil Engineering, University of Toronto. Viitattu 30.7.2015. (englanniksi)
• Toronto Employment Survey 2014 (PDF) Toronto City Planning. Arkistoitu 20.8.2015. Viitattu 30.7.2015. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etobicoke Wikimedia Commonsissa