Roberto Bellarmino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhä Roberto Francesco Romolo Bellarmino
1500-luku
1500-luku
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1542
Montepulciano
Kuollut17. syyskuuta 1621
Rooma
Kansalaisuus italialainen
Ammatti kardinaali
ArvonimiKirkonopettaja
Vanhemmat Vincent Bellarmino ja Cynthia Cervini

Pyhä Roberto Francesco Romolo Bellarmino S.J. (4. lokakuuta 1542 Montepulciano – 17. syyskuuta 1621 Rooma) oli renessanssiaikainen italialainen katolisen kirkon kardinaali, jesuiitta, kirjoittaja, teologi, piispa, miespyhimys ja kirkonopettaja.[1][2] Mies on kanonisten lakimiesten, kanonistien, katekeettojen, katekumeenien, Cincinnatin arkkihiippakunnan ja Ohion suojeluspyhimys, sekä hänen tunnuksiaan ovat kardinaalin punainen hattu, kirkonopettajuutta symboloiva kirja ja pukeutuminen kardinaalin punaisiin vaatteisiin.[3] Pyhimys julistettiin autuaaksi 1923, paavi Pius XI julisti hänet pyhimykseksi 1930 ja 17. syyskuuta 1931 järjestyksessä 27. kirkonopettajaksi.[3] Hänen juhlapäiväänsä vietetään 17. syyskuuta eli päivänä, jona hän kuoli 78-vuotiaana.[1][4] Mies tunnetaan erityisesti vastareformaation johtavana hahmona ja Trenton kirkolliskokouksen dekreettien tukijana.[1] Hän oli myös paavien neuvonantaja, pyhän Aloysius Gonzagan (1568–1591) hengellinen ohjaaja ja auttoi pyhää Frans Salesilaista (1567–1622) saamaan hyväksynnän perustamalleen ja 1610 muodostetulle sääntökunnalleen Ordo Visitationis Beatissimae Mariae Virginis.[3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Roberton elämä voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:

  • Syntymä 4. lokakuuta 1542[2]
  • Liittyminen jesuiittoihin 20. syyskuuta 1560[2]
  • Teologian opintojen aloitus 1567[2]
  • Pappisvihkimys 1570[1]
  • Nimitys kardinaaliksi 1598[4]
  • Nimitys Capuan arkkipiispaksi 1602[1]
  • Kuolema 17. syyskuuta 1621[2]

Pyhä Roberto syntyi Montepulcianossa 4. lokakuuta 1542 kolmanneksi aatelistoon kuuluvien Vincent Bellarminon ja Cynthia perheen yhteensä kymmenestä lapsesta.[4][5][3] Perhe ei ollut erityisen rikas tai mahtava, mutta Roberton äiti oli kardinaali Marcello Servinin, myöhimmin paavi Marcellus II:ksi vuonna 1555 valitun miehen sisarpuoli, sekä omistautunut almujen, rukouksen, mietiskelyn, paastoamisen ja mortifikaation harjoittaja.[5][4] Bellarmine liittyi nuorena miehenä jesuiittoihin vuonna 1560 ja opiskeltuaan Roomassa, Mondovissa ja Paduassa hänet lähetettiin vuonna 1569 Louvainiin, missä hänet vihittiin papiksi vuonna 1570 ja hän alkoi opettaa teologiaa.[1][2] Vuonna 1576 hänet kutsuttiin virkaan takaisin Italiaan Roomaan, jossa hän työskenteli 12 vuotta ja laati tärkeimmän, kolmiosaisen teoksensa De Controversiis. (1586–93)[6][1][2][4] Paavi Klemens VIII teki miehestä ensin vuonna 1596 henkilökohtaisen teologisen neuvonantajansa ja myöhemmin kardinaalin vuonna 1599 koska "hänellä ei ollut vertaista oppineisuudessa" ja vuonna 1602 Capuan arkkipiispan.[1][6][7] Myöhemmin vuonna 1605 pyhä Bellarmino kutsuttiin takaisin Roomaan, jossa hän vietti loppuelämänsä kunnioitettuna paavillisena neuvonantajana.[6] Vuonna 1610 hän kirjoitti paavin valtaa puolustavan kirjan De Potestate Summi Pontificis in Rebus Temporalibus.[1] Pyhimys kuoli 78-vuotiaana Roomassa 17. syyskuuta 1621, jolloin myös huomattiin, että hän oli kaikessa hiljaisuudessa antanut pois kaikki rahansa, eikä jäljellä ollut varaa edes maksaa hänen hautajaiskulujaan.[1][6]

Pyhän Roberton elinaikana hallitsivat seuraavat paavit:[8] Paavali III, (1534–49) Julius III, (1550–55) Marcellus II, (1555) Paavali IV, (1555–59) Pius IV, (1559–65) pyhä Pius V, (1566–1572) Gregorius XIII, (1572–85) Sixtus V, (1585–90) Urbanus VII, (1590) Gregorius XIV, (1590–91) Innocentius IX, (1591) Klemens VIII, (1592–1605) Leo XI, (1605) Paavali V (1605–21) ja Gregorius XV. (1621–23)

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dottrina cristiana breve, 1752.
Pyhän Roberton vaakuna.

Pyhä Roberto laati eläessään ainakin kaksi katekismusta paavi Klemens VIII:n toimesta, sekä paljon muita kiisteleviä, katekeettisia ja eksegeettisiä teoksia.[7][5][2]

Pyhän Roberton kerrotaan kirjoittaneen ainakin seuraavat 7 kiistelevää teosta:[2]

  • De Transitu Romani Imperii a Graecis ad Francos (1584)
  • Judicium de Libro quem Lutherani vocant Concordiae (1585)
  • Disputationes de Controversiis Christianae Fidei adversus hujus temporis hereticos (1586-1589)
  • De Exemptione clericorum (1599)
  • De Indulgentiis et Jubilaeo (1599)
  • Responsio Matthaei Torti ad librum inscriptum Triplici nodo triplex cuneus (1608)
  • Apologia Bellarmini pro responsi one sub ad librum Jacobi Magnae Britanniae Regis (1609)

Mies laati myös ainakin seuraavat 11 katekeettista ja hengellistä teosta:[2]

  • Dottrina Cristiana breve (1598)
  • Dichiarazione più copiosa della dottrina cristiana (1598)
  • Dichiarazione del Simbolo (1604)
  • Admonitio ad Episcopum Theanensem nepotem suum quae sint necessaria episcopo (1612)
  • Exhortationes domesticae (julkaistu 1899)
  • Conciones habitae Lovanii (1615)
  • De Ascensione mentis in Deum (1605)
  • De Aeterna felicitate sanctorum (1616)
  • De gemitu columbae (1617)
  • De septem verbis Christi (1618)
  • De arte bene moriendi (1620)

Pyhimys laati myös seuraavat 3 eksegeettistä ja muuta teosta:[2]

  • De Scriptoribus ecclesiasticis (1615)
  • De Editione Latinae Vulgatae, quo sensu a Concilio Tridentino definitum sit ut ea pro authenticae habeatur (julkaistu 1749)
  • In omnes Psalmos dilucida expositio (1611)

Kollehtarukous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaiskatolisessa messussa pyhää Robertoa on muistettu hänen juhlapäivänään seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:[9]

"Orémus. Deus, qui ad errórem insídias repelléndas et apostólicæ Sedis iura propugnánda, beátum Robértum Pontíficem tuum atque Doctórem mira eruditióne et virtúte decorásti: eius méritis et intercessióne concéde; ut nos in veritátis amóre crescámus et errántium corda ad Ecclésiæ tuæ rédeant unitátem."

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j St. Robert Bellarmine | Italian cardinal Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: St. Robert Bellarmine www.newadvent.org. Viitattu 5.11.2017.
  3. ↑ a b c d Optional Memorial of St. Robert Bellarmine, bishop and doctor - September 17, 2014 - Liturgical Calendar www.catholicculture.org. Viitattu 5.11.2017.
  4. ↑ a b c d e Catholic Online: St. Robert Bellarmine - Saints & Angels - Catholic Online Catholic Online. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Who is St. Robert Bellarmine? St. Robert Bellarmine. Viitattu 5.11.2017.
  6. ↑ a b c d St. Robert Bellarmine Facts biography.yourdictionary.com. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  7. ↑ a b Saint Robert Bellarmine Franciscan Media. 17.9.2016. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  8. ↑ The List of Popes - Encyclopedia Volume - Catholic Encyclopedia - Catholic Online Catholic Online. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 5.11.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IHS
Jesuiitta-aiheiset artikkelit
Historia

Jesuiittojen historia · Regimini militantis Ecclesiae

Hengellisyys

Exercitia spiritualia · Ad maiorem Dei gloriam · Magis

Tunnettuja jesuiittoja

Ignatius Loyola · Francisco Xavier · Peter Faber · Aloysius Gonzaga · Roberto Bellarmino · Petrus Canisius · Edmund Campion

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Roberto_Bellarmino&oldid=21500083”