Pertti Karppinen
Pertti Karppinen | |
---|---|
Karppinen vuonna 1980. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. helmikuuta 1953 Vehmaa |
Kansalaisuus | Suomi |
Uran tiedot | |
Pituus | 201 cm[1] |
Paino | 98–102 kg[1] |
Laji | soutu |
Seura | Nesteen Soutajat[1] |
Saavutukset | |
Voitot |
olympiakulta 1976, 1980 ja 1984 maailmanmestaruus 1979 ja 1985[1] |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten soutu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Montréal 1976 | yksikkö | |
Kultaa | Moskova 1980 | yksikkö | |
Kultaa | Los Angeles 1984 | yksikkö | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Bled 1979 | yksikkö | |
Kultaa | Hazewinkel 1985 | yksikkö | |
Hopeaa | Amsterdam 1977 | yksikkö | |
Hopeaa | München 1981 | pariairo- kaksikko | |
Hopeaa | Nottingham 1986 | yksikkö | |
Pronssia | Kööpenhamina 1987 |
yksikkö |
Pertti Johannes Karppinen (s. 17. helmikuuta 1953 Vehmaa) on suomalainen kilpasoutaja ja kolminkertainen olympiavoittaja. Hän edusti Suomea yksikkösoudussa viisissä olympialaisissa vuosina 1976–1992.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pertti Karppinen syntyi 17. helmikuuta 1953 Vehmaalla. Hänen ollessaan teini-ikäinen perhe muutti Raisioon.[2]
Karppinen aloitti soudun veljiensä innoittamana.[2] Myös Reima, Martti ja Erkka Karppinen voittivat soudussa Suomen mestaruuksia.
Karppinen menestyi juniorivuosinaan pariairokaksikossa. Aikuistuttuaan hän siirtyi yksikkösoutuun.[2]
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olympiakisat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karppinen voitti ensimmäisen olympiakultamitalinsa Montrealin olympialaisissa 1976. Hän selviytyi loppukilpailuun keräilyerän kautta. Länsisaksalainen Peter-Michael Kolbe johti lähes koko matkan, kunnes Karppinen kiri lopussa hänen ohitseen.[2] Karppisen voitto oli Suomen ensimmäinen olympiakultamitali soudussa.[2]
Karppinen otti toisen olympiavoittonsa Moskovan olympialaisissa 1980, jolloin Kolbe ei boikotin vuoksi ollut mukana. Moskovan olympiasoudussa Karppinen johti alkumatkasta maaliin. Olympiavuoden aikana Karppinen löi myös ne kilpailijansa, jotka eivät boikotin vuoksi osallistuneet olympiakisoihin.[2]
Karppinen sai kolmannen olympiakultamitalinsa Los Angelesissa 1984. Kisa Kolbea vastaan ratkesi Karppisen eduksi vasta viimeisillä metreillä. Näin Karppinen nousi Neuvostoliiton Vjatšeslav Ivanovin rinnalle toisena kolme yksikkökultamitalia olympialaisissa voittaneena soutajana.[2]
Neljänsissä ja viidensissä olympialaisissaan vuosina 1988 ja 1992 Karppinen ei selviytynyt finaaleihin. Hän sijoittui Soulissa 1988 seitsemänneksi ja Barcelonassa 1992 kymmenenneksi.[1]
Maailmanmestaruuskisat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karppinen voitti yksikkösoudussa kaksi maailmanmestaruutta, vuosina 1979 ja 1985.[2] MM-hopeaa hän voitti 1977 ja 1986 sekä MM-pronssia 1987.[3] Ensimmäisen kerran Karppinen selviytyi soudun maailmanmestaruuskilpailujen finaaliin vuonna 1974.[2]
Karppinen saavutti pariairokaksikossa veljensä Reima Karppisen kanssa maailmanmestaruushopeaa vuonna 1981 ja neljännen sijan vuonna 1983.[2][4]
Kansainvälisen kilpauran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karppinen vetäytyi kansainvälisiltä souturadoilta vuonna 1992 häviämättä yksikkökilpailussa uransa aikana kertaakaan toiselle suomalaiselle.
Karppinen souti vuonna 2009 Jämsänkoskella SM-pronssia kaksikoissa poikansa Juho Karppisen kanssa. Mitalin saavuttaessaan hän oli 56-vuotias.[5]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kolme olympiakultaa yksikössä: Montreal 1976, Moskova 1980 ja Los Angeles 1984. Seitsemäs Soulissa 1988 ja kymmenes Barcelonassa 1992
- MM-kulta yksikössä 1979 ja 1985, MM-hopea 1977 ja 1986.
- MM-hopea 1981 pariairokaksikossa veljensä Reima Karppisen kanssa
- Kultaa yksikössä spartakiadeissa 1979[6]
Karppinen piti hallussaan sisäsoudun ME-tulosta 7.22,0 miesten 30–39-vuotiaiden sarjassa 2 500 metrillä, joka oli virallinen kilpailumatka vuoteen 1996 asti.lähde?
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karppinen valittiin Suomen vuoden parhaaksi urheilijaksi vuosina 1979 ja 1980.[2] Hänet valittiin vuoden soutajaksi ennätykselliset 20 kertaa.
Karppiselle myönnettiin vuonna 2015 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.[7]
Kaikkien aikojen menestynein kilpasoutaja, Ison-Britannian viisi peräkkäistä olympiakultaa voittanut Steve Redgrave mainitsi useissa haastatteluissa Karppisen tärkeimmäksi esikuvakseen ja innoittajakseen.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karppinen meni naimisiin vuonna 1983. Hänen lapsensa Juho ja Eeva syntyivät vuosina 1983 ja 1987.[2] Hekin ovat kilpailleet soudussa.
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilu-uransa aikana Karppinen työskenteli palomiehenä ja myöhemmin palomestarina. Sen jälkeen hän toimi ensin erään linja-autoyhtiön varatoimitusjohtajana, kouluttautui sitten urheiluhierojaksi ja ryhtyi alan yrittäjäksi.[2]
Karppinen valittiin vuonna 1984 vuoden palomieheksi.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pertti Karppinen sports-reference.com. Arkistoitu 20.2.2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Timo Soukola: ”Pertti Karppinen”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 13–14. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Rowing World Championships Men: Single Sculls sports123.com. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Rowing World Championships Men: Double Sculls sports123.com. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
- ↑ HS: Pertti Karppisen Juho-poika souti Suomen mestariksi
- ↑ Markku Siukonen; Helge Nygren: Suuri Olympiateos 3, Oy Scandia Kirjat Ab, 1981, s.310-317
- ↑ Tammilehto, Teemu & Vuolle, Jouko: Suomalainen olympialegenda pääsi ”ihan kovaan porukkaan” Yle.fi. 10.4.2015. Yle. Viitattu 10.4.2015.
- ↑ Vuoden palomies Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Viitattu 2.2.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pertti Karppinen Wikimedia Commonsissa
- Karppinen KOK:n sivuilla
- 1980 voitto Ylen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Elävä arkisto: Karppinen avasi kultatilinsä Montrealissa
- Ylen Elävä arkisto: Karppinen souti toisen kultansa Moskovassa
- Ylen Elävä arkisto: Karppiselle kolmas soutukulta
1900: Hermann Barrelet | 1904: Frank Greer | 1906: Gaston Delaplane | 1908: Harry Blackstaffe | 1912: William Kinnear | 1920: John Kelly | 1924: Jack Beresford | 1928: Henry Pearce | 1932: Henry Pearce | 1936: Gustav Schäfer | 1948: Mervyn Wood | 1952: Juri Tjukalov | 1956: Vjatšeslav Ivanov | 1960: Vjatšeslav Ivanov | 1964: Vjatšeslav Ivanov | 1968: Henri Jan Wienese | 1972: Juri Malyšev | 1976: Pertti Karppinen | 1980: Pertti Karppinen | 1984: Pertti Karppinen | 1988: Thomas Lange | 1992: Thomas Lange | 1996: Xeno Müller | 2000: Rob Waddell | 2004: Olaf Tufte | 2008: Olaf Tufte | 2012: Mahé Drysdale | 2016: Mahé Drysdale | 2020: Stéfanos Ntoúskos | 2024: Oliver Zeidler