Urheiluelokuva

Urheiluelokuva on elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat jonkin kilpaurheilulajin maailmaan. Se voi olla dokumenttielokuva, tositapahtumiin kuten tietyn urheilijan tai joukkueen menestystarinaan perustuva näytelmäelokuva tai täysin sepitteellinen tarina. Useimmiten urheiluelokuvat perustuvat todellisiin urheilusuorituksiin ja hyödyntävät niiden ympärille jo valmiiksi syntynyttä sankarimyyttiä.

Näytellyt urheiluelokuvat ovat yleensä varsin tapahtumarikkaita seikkailuelokuvia, mutta sävyltään ne voivat olla yhtä hyvin vakavaa draamaa kuin komediaakin.^[1] Urheiluelokuvassa voivat yhdistyä myös muut elokuvan lajityypit, kuten urheilijan pidempään uraan keskittyvä elämäkertaelokuva tai juniorivuosien urheiluharrastuksesta kertova lasten- tai nuortenelokuva.

Urheiluelokuvan tunnusmerkkejä ovat myös nämä:^[1]

• päähenkilönä on usein menestyvä urheilija, joka koettelee itseään lajille ominaisilla tavoilla. Myös joukkuelajeista kertovissa urheiluelokuvissa näkökulma painottuu usein dramaturgisista syistä yhteen tai muutamaan yksilöön pikemminkin kuin koko joukkueeseen.

• urheiluelokuvan aihepiiriksi valitaan yleensä jokin suosittu ja yhteiskunnallisesti merkittävä laji. Yhdysvaltalaisissa urheiluelokuvissa suosituimpia aiheita ovat olleet nyrkkeily (esim. Million Dollar Baby, 2004), koripallo (Mustat donkkaa tykimmin, 1992) ja baseball (Unelmien kenttä, 1989), suomalaisissa taas muun muassa mäkihyppy (Matti, 2006) ja jääkiekko (95, 2017). Harvinaisemmistakin lajeista on tehty elokuvia, kuten jamaikalaisesta kelkkailujoukkueesta kertova komedia Kelkkajengi (1992). Myös tietokilpailuaiheinen Slummien miljonääri (2008) on tarinaltaan eräänlainen urheiluelokuva. Kilpailijoiden sijasta urheiluelokuva voi kertoa lajin taustahahmoista, kuten urheiluagentista elokuvassa Jerry Maguire (1996).

• urheiluelokuvan päähenkilön antagonisti eli päävastustaja on yleensä pahin kilpailija tai turnausvastustaja, mutta antagonistin olemus jää tarinan kehittelyssä usein taustalle kun keskitytään päähenkilön sisäiseen kamppailuun huipulle pääsemiseksi.

• päähenkilön lähimmät ihmiset ja muut tukijat ovat urheiluelokuvassa tärkeitä päähenkilön tunteiden peilaajina; tärkein sivuhahmo on yleensä mentorin kaltainen hahmo kuten isä tai valmentaja.

• tarina rakentuu useimmiten tapahtumista kohti tärkeää ja suurta kilpailua, johon tarina lopulta huipentuu.

Lähteet:^[2][3][4]

• Urheiluelokuvien teemanumero, Filmihullu 6/1996
• Herranen, Timo & Holmalahti, Timo & Sirén, Jukka: ”Urheilun suurvalta valkokankaalla”. Teoksessa Katainen, Elina (toim.): Kotomaan koko kuva : kirjoituksia elokuvasta ja 1930-luvun sosiaalihistoriasta, s. 75–98. Helsinki : Suomen Historiallinen Seura, Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitos, 1993. Kirja digitoituna Internet Archivessa.
• Sedergren, Jari: ”Suomalaisen urheiluelokuvan vuosikymmenet”, Liikunta ja tiede 55 (2018) : 1, s. 52–55.
• Stranius, Pentti: ”Lenin valkokangas : kun urheiluelokuvasta tuli taidetta”, Kulttuurivihkot 37(2009) : 1, s. 30–33.
• Uusitalo, Kari: ”Paikoillanne – valmiit – käy : katsaus suomalaisiin urheiluelokuviin”, Lähikuva 1993 : 3–4, s. 41–44.
• Vares, Vesa: ”Kansallisia tunteita, poliittisia viestejä : urheiluelokuvan ideologisia aspekteja”, Lastuja s. 85–116, Suomen urheiluhistoriallinen seura 2017, ISBN 978-952-67440-5-6.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluelokuva Wikimedia Commonsissa