HMS Invincible (R05)

HMS Invincible
HMS Invincible
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Vickers Shipbuilding Limited, Barrow-in-Furness
Kölinlasku	heinäkuu 1973
Laskettu vesille	3. toukokuuta 1977
Palveluskäyttöön	11. heinäkuuta 1980
Poistui palveluskäytöstä	3. elokuuta 2005
Tekniset tiedot
Uppouma	22 000 t
Pituus	209,09 m
Leveys	35 m
Syväys	7,5 m
Koneteho	4 × Rolls-Royce Olympus TM3B -kaasuturbiinimoottoria 97 000 hv (75 MW) 8 × Paxman Valenta -dieselgeneraattoria
Nopeus	30+ solmua
Miehistöä	Laivanmiehistö:57 upseeria, 160 aliupseeria ja 449 miestä Lentomiehistö:84 upseeria, 125 aliupseeria ja 193 miestä
Aseistus
Aseistus	Sea Dart GWS 30 3 × 30 mm Vulcan Mark 15 Phalanx CIWS 2 × 20 mm GAM-B01 -konetykki Harrier GR.7/9 Sea King ASaC Merlin HM1 -helikoptereita
Infobox OK

HMS Invincible (viirinumero R05) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Invincible-luokan lentotukialus.

Pääartikkeli: Invincible-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin 17. huhtikuuta 1973 Vickersin telakalta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 20. heinäkuuta 1973. Se laskettiin vesille 3. toukokuuta 1977 kumminaan kuningatar Elizabeth II ja otettiin palvelukseen 11. heinäkuuta 1980.^[1][2]

Australian hallitus ilmoitti 25. helmikuuta 1982 kuukausia kestäneiden neuvottelujen päätteeksi olevansa halukas ostamaan Invinciblen 175 miljoonalla punnalla. Puolustusministeriön piti vahvistaa kauppa, jolloin se olisi korvannut Australian laivaston lentotukialuksen HMAS Melbournen. Samassa yhteydessä hankittu alus olisi nimetty HMAS Australiaksi.^[3][4]

Argentiina valtasi perjantaina 2. huhtikuuta Falklandin saaret, minkä seurauksena Portsmouthissa ollut Invincible sai aamuyöstä määräyksen valmistautua neljän tunnin varoitusajalla merelle lähtöön. Kello kuusi saivat lomalla olleet miehistönjäsenet määräyksen palata alukselle, jolloin yli 500 henkilöä sai kutsun. Samana päivänä aloitettiin sotavarustuksen siirto alukselle. Alus saavutti neljän tunnin lähtövalmiuden 4. huhtikuuta ja samana iltäpäivänä pääministeri Margaret Thatcher ilmoitti parlamentille, että Invinciblen johtama laivasto-osasto lähtee Portsmouthista varhain maanantai aamuna 5. huhtikuuta operaatio Corporateksi nimettyyn tehtävään Etelä-Atlantille. Maanantai aamuna kello 10.15 alus irtosi ankkuripaikaltaan.^[5]

Invinciblen johtama osasto, johon kuuluivat HMS Hermeksen ja RFA Olmeda, suuntasi kohti Etelä-Atlanttia. Osastoon liittyivät 11. huhtikuuta Kanariansaarten länsipuolella HMS Broadsword ja HMS Yarmouth. Neuvostoliiton pitkän matkan tiedustelukone Tupolev Tu-95 Bear lensi osaston yli 14. huhtikuuta. Seuraavana päivänä osasto ylitti päiväntasaajan ja päiväntasaajakasteeseen liittyen kuningas Neptunus vieraili aluksella.^[6] Britannian sotaneuvosto määräsi 20. huhtikuuta armeijan karkottamaan saarille tunkeutuneet Argentiinan joukot^[7].

Alus vapautui telakalta 27. maaliskuuta 1993, jolloin se aloitti koeajot ja miehistönkoulutuksen. Alukselle oli sijoitettu 800 laivueen Harrierit ja 814 laivueen Sea King -helikopterit. Se lähti 22. heinäkuuta Portsmouthista Välimerelle liittyäkseen Naton johtamaan operaatio Grappleen koottuun laivastoon Adrianmerellä. Saavuttuaan alueelle alus vapautti seitsemän kuukautta alueella olleen HMS Ark Royalin kotimatkalle. Aluksen lentokoneet valvoivat entisen Jugoslavian alueelle asetettua lentokieltoaluetta operaatio Deny Flightissa. Ark Royal vapautti 8. helmikuuta 1994 aluksen alueelta, minkä jälkeen se Invincible palasi Portsmouthiin huollettavaksi.^[8]

Alus lähti 24. elokuuta Adrianmerelle, missä se viikkoa myöhemmin vapautti Ark Royalin kotimatkalle. Alukselle oli nyt sijoitettu 800 laivueen Sea Harrier FRS1 koneiden lisäksi 801 laivueen Sea Harrier FA2 -hävittäjiä. Näiden lisäksi aluksella oli 814 laivueen ja 849A lentueen Sea Kingit. Aluksen lentokoneiden aloitettua lentokieltoalueen valvonnan, joutui kaksi Harrier FA2 konetta ilmatorjuntatuleen Bihacin yllä. Marraskuun lopulla kaksi konetta joutui jälleen ilmatorjuntatuleen Banja Lukan yllä, mitä pidettiin kostona Naton lentokoneiden hyökkäykselle edellisenä päivänä Udbinan lentotukikohtaan. Helmikuun lopulla 1995 HMS Illustrious vapautti aluksen kotimatkalle.^[9]

Alus vapautui toukokuussa 1995 telakalta aloittaen miehistönkoulutuksen, minkä jälkeen se lähti kuukauden lopulla Adrianmerelle. Kahdeksan viikkoa myöhemmin alus lähti Palma de Mallorcalle huoltoon ja lepuuttamaan miehistöä. Bosnian serbien ja muslimien väkivaltaisuuksien lisääntyessä aluksen huoltoa kiirehdittiin ja miehistö teki töitä yötä päivää saadakseen aluksen takaisin merelle. Alus palasi 3. syyskuuta Bosnian rannikolle. Aluksen lentokoneet osallistuivat Sarajevon ympäristön Serbian asevoimien hallussa pitämien kohteiden pommitukseen operaatio Deliberate Forcessa. Illustrious vapautti 9. joulukuuta aluksen kotimatkalle.^[10]

Alus lähti 4. tammikuuta 1998 Palermosta Adrianmerelle, kun se sai käskyn siirtyä RFA Fort Victorian kanssa Persianlahdelle operaatio Boltoniin, joka oli ensisijaisesti poliittinen ja diplomaattinen operaatio. Sen tehtävänä oli esittää sodanuhan mahdollisuus, jos Irak ei päästä Yhdistyneiden kansakuntien asetarkastajia oletetuille aseiden varastoimispaikoille. Alukset läpäisivät 18. tammikuuta Suezin kanavan ja 25. tammikuuta Hormuzinsalmen. Aluksen lentokoneet aloittivat Irakin eteläisen lentokieltovyöhykkeen valvonnan. Illustrious vapautti 1. maaliskuuta Invinciblen kotimatkalle. Alus saapui 26. maaliskuuta Portsmouthiin.^[11]

Invincible ja HMS Newcastle lähtivät 1. huhtikuuta 1999 Persianlahdelta kotimatkalle. Yhdeksän päivää myöhemmin ne saivat uuden käskyn siirtyä Joonianmerelle tukemaan operaatio Allied Force, jossa Natojohtoiset joukot pommittivat Serbian sotilaskohteita sekä strategisia kohteita Kosovossa. Alukset läpäisivät Suezin kanavan ja kävivät täydentämässä varastojaan Kyproksella ennen saapumista toiminta-alueelle 14. huhtikuuta. Kaksi päivää myöhemmin aluksen Sea Harrierit tekivät ensimmäisen lennon alueella. Pääasiassa koneet suojasivat Pristinan ja Podgorican lentokenttiä. Naton vahvuuden lisäännyttyä Invincible ja Newcastle vapautuivat operaatiosta ja jatkoivat 21. toukokuuta matkaansa Britteinsaarille. Ne saapuivat kuusi päivää myöhemmin Portsmouthiin.^[12]

Puolustusministeriö ilmoitti 6. kesäkuuta 2005 aluksen poistamisesta lopullisesti palveluksesta 2010. Alus siirrettiin 3. elokuuta 2005 reserviin, jolloin HMS Illustrious vastaanotti alukselta laivaston lippulaivan tehtävät. Alus sijoitettiin poistolistalle joulukuussa 2010 ja tarjoukset tuli toimittaa 5. tammikuuta 2011 mennessä. Puolustusministeriö ilmoitti myyneensä aluksen turkkilaiselle Leyal Ship Recyclinglle Aliağaan Turkkiin, jonne se lähti 24. maaliskuuta 2011 hinattuna Portsmouthista^[13].

Aluksen päälliköinä olivat^[14]:

• M. H. Livesay 1979-1982
• J. J. Black 1982-1983
• N. J. Hill-Norton 1983-1984
• C. H. Layman 1984-1986
• M. P. Gretton 1988-1990
• J. G. Tolhurst 1990-1991
• F. M. Malbon 1991-1993
• R. G. Hastilow 1993-1995
• I. A. Forbes 1995-1996
• R. A. G. Clare 1996-1997
• J. M. Burnell-Nugent 1997-1999
• R. A. I. McLean 1999-2001
• T. A. Soar 2002-2004
• N. Morisetti 2004-

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Invincible (R05).

• Hall, Timothy: HMAS Melbourne. Sydney: George Allen & Unwin, 1982. ISBN 0-86861-284-7 (englanniksi)
• McCart, Neil: Three Ark Royals 1938-1999. Cheltenham, UK: Fan Publications, 1999. ISBN 1-901225-02-X (englanniksi)
• McCart, Neil: Harrier Carriers Volume 1: HMS Invincible. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2004. ISBN 1-901225-08-9 (englanniksi)
• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Saunders, Stephen (toim): Jane's Fighting Ships 2006–2007. Surrey, Englanti: Jane's Information Group Limited, 2006. ISBN 978-0-7106-2753-7 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
• Sturton, Ian A.: HMS Invincible CAH-01. Warship International, 1979, XVI. vsk, nro 3, s. 246-260. Toledo: INRO. ISSN 0043-0374 (englanniksi)
• Freedman, Sir Lawrence: The Official History of the Falklands Campaign – Vol II: War and Diplomacy. Routledge, 2005. ISBN 0-7146-5207-5 (englanniksi)