Suolaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtamerten pintasuolaisuus (‰).

Suolaisuus eli saliniteetti (tunnus S) tarkoittaa veden suolapitoisuutta. Se ilmoitetaan yleensä massapromilleina (‰) eli -tuhannesosina. Valtameriveden suolaisuus on tavallisesti 34,5–35 ‰, eli kilogrammassa valtamerivettä on suolaa noin 35 grammaa. Murtoveden suolaisuus on alle 24,7 ‰.

Suolaisuus on niin kutsuttu konservatiivinen suure. Konservatiivisuus tarkoittaa sitä, ettei veden suolaisuus muutu meriveden kemiallisissa ja biologisissa prosesseissa. Toisin sanoen suolaisuus voi muuttua vain meren pinnan ja reunojen kautta esimerkiksi sadannan tai haihdunnan muuttaessa makean veden määrää.

Tärkeimmät ionit valtamerivedessä ovat kloridi-, natrium-, sulfaatti-, magnesium-, kalsium, kalium-, bikarbonaatti- ja bromidi-ionit. Ne muodostavat yli 99 % meriveden suolaisuudesta. Eri suolojen suhteelliset osuudet ovat kaikkialla samat, vaikka suolaisuus vaihteleekin. Tämä periaate tunnetaan Dittmarin lakina.

Suolaisuus vaikuttaa veden tiheyteen sekä jäätymispisteeseen ja maksimitiheyden lämpötilaan. Suolainen vesi on raskaampaa kuin makea. Mitä suolaisempaa vesi on, sitä alhaisempi on sen jäätymispiste ja myös maksimitiheyden lämpötila.

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.