CCD-kenno

Kamerat

Filmikamera

• Valokuvafilmi
• mustavalkofilmi
• värifilmi
• dia
• filmiherkkyys

Digitaalikamera

• Valokuvakenno
• CMOS
• CCD
• rajauskerroin
• kohina
• ISO-luku

Digitaalinen tallennusmedia

• Muistikortti
• CF
• SD
• xD
• Memory Stick

Valokuvien tiedostomuoto

• JPEG
• RAW:t
• TIFF

Objektiivi

• laajakulma
• normaali
• kauko
• bokeh
• tynnyri
• tyyny
• vinjetointi

Kuvankäsittely

• Kuvankäsittelyohjelma
• Photoshop
• Photo-Paint
• GIMP
• Krita
• PaintShop Pro
• Pixel32
• Paint.NET
• RawTherapee

Teemasivu

• n
• k
• m

CCD-kenno (engl. charge-coupled device, varauskytketty piiri)^[1] on valoherkkä kenno, joita käytetään muiden muassa video- ja digitaalikameroissa, kuvanlukijoissa ja kaukoputkissa valon tai infrapunasäteilyn muuntamiseksi digitaaliseksi signaaliksi. Kennon valoherkät fotodiodit eivät näe värejä, vaan ne muodostavat kohteesta säteilyn voimakkuuden pohjalta harmaasävykuvan. Värit syntyvät valoherkkien diodien päällä olevista värisuotimista. Värisuotimet ovat yleensä punainen, vihreä ja sininen. Digitaalikameran CCD-kennossa voi olla myös smaragdin värinen suodin jo mainittujen lisäksi.

CCD-kennon yksi pikseli on hyvin pieni: nykyaikaisessa kuuden megapikselin (2 816 × 2 112) CCD-kennossa pikseli on tyypillisesti 2 µm leveä ja korkea.

CCD:n keksivät Willard S. Boyle ja George E. Smith AT&T Bell Labsissä vuonna 1969. Keksinnön johdosta heille myönnettiin Charles Stark Draper -palkinto vuonna 2006 ja Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 2009.^[2]

CCD- ja CMOS-kennojen toimintaa verrataan usein verkkokalvon toimintaan. Vastaavasti verkkokalvoa koskevia tutkimustuloksia on hyödynnetty digitaalisten valoanturien kehityksessä (biomimetiikka)^[3].

• CMOS-kenno

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta CCD-kenno Wikimedia Commonsissa