Goderzi Kapanadze
Goderzi Kapanadze | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 10. toukokuuta 1986 |
Kansalaisuus | Venäjä |
Kyokushin-ottelija | |
Aktiivisena | 2004– |
Pituus | 182 cm[1] |
Paino | 82–93 kg[1] |
Painoluokka |
Superraskassarja (2010–) raskassarja (2004–2009) |
Kätisyys | oikea |
Vyöarvo | 3. dan[1] |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Venäjä | |||
Miesten kyokushin karate | |||
World Open | |||
Pronssia | Tokio 2011 | avoin | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Tokio 2013 | +90 kg | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Varna 2005 | -90 kg | |
Hopeaa | Varna 2018 | +90 kg | |
All American Open | |||
Kultaa | New York 2016 | avoin | |
Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | |||
Kultaa | Los Angeles 2017 | +90 kg | |
Japanin mestaruuskilpailut | |||
Kultaa | Osaka 2017 | +85 kg | |
Kultaa | 2019 | +85 kg | |
Pronssia | Osaka 2023 | +85 kg | |
Japanin mestaruuskilpailut | |||
Hopeaa | 2012 | avoin | |
Venäjän mestaruuskilpailut | |||
Kultaa | 2009 | -90 kg | |
Kultaa | 2011 | +90 kg | |
Kultaa | 2012 | +90 kg | |
Kultaa | 2013 | +90 kg | |
Hopeaa | 2005 | -90 kg | |
Hopeaa | 2010 | +90 kg | |
Venäjän Cup | |||
Kultaa | 2017 | +90 kg | |
Hopeaa | 2021 | +90 kg | |
Open Baltic Cup | |||
Pronssia | Kaliningrad 2018 | avoin | |
Maa: Georgia | |||
Miesten kyokushin karate WKO-liitto | |||
Euroopan Open | |||
Kultaa | Wroclaw 2024 | avoin | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Valencia 2024 | +90 kg |
Goderzi Vladimirovitš Kapanadze (ven. Годерзи Владимирович Капанадзе, s. 10. toukokuuta 1986[2]) on venäläinen karateka. Hän saavutti pronssia World Openissa ja on kaksinkertainen Euroopan mestari, sekä nelinkertainen Venäjän mestari ja kaksinkertainen Japanin mestari.
Kilpaura
Euroopan mestaruus (2005)
Kapanadze voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa toukokuussa 2005 Bulgariassa ollessaan 19-vuotias. Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Krzysztof Habraszkan. Syksyllä Kapanadze saavutti vielä Venäjän mestaruuskilpailuissa hopeaa. Kapanadze eteni raskaansarjan loppuotteluun, jossa Kapanadze hävisi Igor Titkoville.[3]
Venäjän mestarina ja kaksi MM-mitalia (2009–2013)
Euroopan mestaruuden jälkeen Kapanadze saavutti ensimmäisen Venäjän raskaansarjan mestaruuden 2009, voitettuaan Ilja Karpenkon loppuottelussa.[3]
Kapanadze siirtyi 2010 Venäjän mestaruuskilpailuissa painoluokkaa ylemmäksi superraskaaseensarjaan, jossa hän onnistui etenemään aina loppuotteluun saakka. Kapanadze hävisi kuitenkin mestaruuden Tariel Nikoleišvilille.[3]
Kapanadze onnistui 2011 etenemään toisen kerran peräkkäin Venäjän superraskaansarjan loppuotteluun, jossa hän tällä kertaa voitti mestaruuden Sergei Uvitskijta vastaan.[3] Marraskuun MM-kilpailuissa Kapanadze onnistui pääsemään kolmipäiväisen turnauksen viimeiselle kierrokselle. Hän voitti ensin Diogo Silvan ja sen jälkeen Alejandro Navarron. Kolmannella kierroksella Kapanadze voitti vielä Oleksandr Jeremenkon, kunnes välierässä hävisi Tariel Nikoleišvilille ja saavutti pronssia.[4] Hänet palkittiin turnauksessa myös parhaasta taisteluhengestä.
Syyskuussa 2012 Kapanadze eteni neljättä kertaa peräkkäin Venäjän mestaruuskilpailujen loppuotteluun. Hän kohtasi toista kertaa peräkkäin Sergei Uvitskijin, jonka hän myös voitti.[3] Marraskuussa Kapanadze oli mukana Japanin mestaruuskilpailujen avoimessa painoluokassa. Hän eteni loppuotteluun saakka, jossa hävisi mestaruuden Alejandro Navarrolle.
Kapanadze saavutti MM-hopeaa superraskaassasarjassa 2013. Hän hävisi loppuottelussa Shoki Aratalle.[5] Syksyllä Kapanadze kohtasi kolmatta kertaa peräkkäin Sergei Uvitskijinin Venäjän mestaruuskilpailujen loppuottelussa. Tälläkin kertaa hän oli kaksikosta parempi ja saavutti uransa neljännen Venäjän mestaruuden.
Yhdysvaltain- ja Japanin mestaruudet (2016–2017)
Kapanadze saavutti All American Openin mestaruuden kesäkuussa 2016, voitettuaan loppuottelussa Andrei Zuborevin.
Tammikuussa 2017 Kapanadze saavutti toisen Yhdysvaltain mestaruuten, tällä kertaa superraskaassasarjassa. Hän voitti loppuottelussa kisojen kolminkertaisen mestarin Daniel Milicevicin. Kapanadze saavutti sen jälkeen ensimmäisen kerran Venäjän cupin mestaruuden. Hän voitti loppuottelussa Konstantin Kovalenkon. Kapanadze saavutti myös ensimmäisen Japanin mestaruuden superraskaassasarjassa voitettuaan Oleksandr Jeremenkon. Toukokuussa hän sijoittui Ranskan EM-kilpailuissa neljänneksi, jouduttuaan jättämään pronssiottelun väliin loukkaantumisen vuoksi. Kapanadze voitti ensin avauskierroksella Viktor Bernetin ja sen jälkeen Giuseppe Sturialen. Välierissä Kapanadze hävisi loukkaantumisen myötä Damian Galińskille ja eteni pronssiotteluun.[6]
EM-hopeaa (2018)
Toukokuussa 2018 Kapanadze oli mukana Bulgarian EM-kilpailuissa, jossa hän voitti muun muassa alkukierroksella Jahmaine Christien tuomariäänin. Kapanadze eteni aina loppuotteluun saakka, jossa hän hävisi mestaruuden Konstantin Kovalenkolle.
Siirto WKO-liittoon ja toinen Euroopan mestaruus (2023–)
Kapanadze siirtyi IKO-liitosta toiseen Kyokushinin liittoon, WKO:n. Venäjän ollessa Ukraina sodan vuoksi kilpailikiellossa myös karatessa, päätti Kapanadze edustaa sukujuuriensa myötä Georgiaa kansainvälisesti. Toukokuussa 2024 hän oli mukana Espanjan EM-kilpailun superraskaassasarjassa. Kapanadze eteni aina loppuotteluun saakka, jossa hän lopulta hävisi mestaruuden moninkertaiselle Euroopan mestarille Eventas Gužauskasille.[7] Lokakuussa Kapanadze oli vielä mukana toisissa EM-kilpailuissa, jotka käytiin avoimessa painoluokassa. Hän eteni turnauksen loppuotteluun saakka, jossa Kapanadze voitti uransa toisen Euroopan mestaruuden Patrik Lajtosia vastaan.[8]
Lähteet
- ↑ a b c The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 25.7.2018 (englanniksi)
- ↑ Капанадзе Годерзи superkarate.ru Viitattu 25.7.2018 (venäjäksi)
- ↑ a b c d e IKO Russian Championships kyokushinresults.com Viitattu 29.5.2023 (englanniksi)
- ↑ 10th World Tournament kyokushinresults.com Viitattu 29.5.2023 (englanniksi)
- ↑ 5th World Weight Category Karate Championships (Arkistoitu – Internet Archive) kyokushinkai.org.uk Viitattu 25.7.2018 (englanniksi)
- ↑ Men (+18 years) +90kg club-lyon-kyokushin.com Viitattu 29.5.2023 (ranskaksi)
- ↑ European Shinkyokushin Karate Championship kyokushinkarate.news Viitattu 11.11.2024 (englanniksi)
- ↑ European Openweight Championships – WKO kyokushinresults.com Viitattu 11.11.2024 (englanniksi)
1970-luku: 1978: Howard Collins |
1980-luku: 1982: Ceno Marxer1985: Andy Hug 1987: Michel Wedel 1989: Andy Hug |
1990-luku: 1991: Michael Thompson1993: Juhani Vepsäläinen 1995: Nicholas Pettas 1996: Tomasz Najduch 1997: Marek Kosowski 1998: Mateusz Wojcik 1999: Paul Kasprowski |
2000-vuosikymmen: 2000: Hitoshi Kiyama2001: Letši Kurbanov 2002: Akos Aladics 2003: Krzysztof Habraszka 2004: Krzysztof Habraszka 2005: Goderzi Kapanadze 2006: Lucian Gogonel 2007: Lucian Gogonel 2008: Alejandro Navarro 2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010: Tariel Nikoleišvili2011: Oleksandr Jeremenko 2012: Oleksandr Jeremenko 2013: Oleksandr Jeremenko 2014: Oleksandr Jeremenko 2015: Oleksandr Jeremenko 2016: Eldar Ismailov 2017: Antonio Tusseau 2018: Andrei Luzin 2019: Andrei Luzin |
2020-luku: 2021: Alejandro Navarro2022: Alejandro Navarro 2023: Alejandro Navarro |
1990-luku: 1996: Pavel Ivanov1997: Igor Shumin 1998: Artem Pukas 1999: Nikolai Vaskovskiy |
2000-vuosikymmen: 2001: Artem Pukas2002: Aleksei Kiushkin 2003: Darmen Sadvokasov 2004: Darmen Sadvokasov 2005: Igor Titkov 2006: Darmen Sadvokasov 2007: Maxim Gusev 2008: Tariel Nikoleišvili 2009: Goderzi Kapanadze |
2010-luku: 2010: Ibrahim Gogaev2011: Ilja Karpenko 2012: Darmen Sadvokasov 2013: Darmen Sadvokasov 2014: Tornike Kurtsikidze 2015: Ivan Mezentsev 2016: Andrei Luzin 2017: Andrei Luzin 2018: Andrei Luzin 2019: Ilja Averkin |
2020-luku: 2021: Aleksei Fedoseev |
1990-luku: 1998: Yuri Kochkin1999: Mihail Kozlov |
2000-vuosikymmen: 2001: Mihail Kozlov2002: Mihail Kozlov 2003: Mihail Kozlov 2004: Mihail Kozlov 2005: Sergei Plehanov 2006: Mihail Kozlov 2007: Mihail Kozlov 2008: Mihail Kozlov 2009: Dmitriy Lunev |
2010-luku: 2010: Tariel Nikoleišvili2011: Goderzi Kapanadze 2012: Goderzi Kapanadze 2013: Goderzi Kapanadze 2014: Ruslan Akhmedov 2015: Dawid Sarkhosyan 2016: Oleksandr Jeremenko 2017: Oleksandr Jeremenko 2018: Roman Meshcheryakov 2019: Jaroslav Stanislevenko |
2020-luku: 2020: Ei järjestetty2021: Oleksandr Jeremenko |