Hannu Manninen
| Hannu Manninen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1978[1] Rovaniemi, Suomi |
| Uran tiedot | |
| Lempinimi | Juhis[1] |
| Seura | Ounasvaaran Hiihtoseura [1] |
| Laji | yhdistetty ja maastohiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 1993–2008, 2009–2011, 2017–2018 |
| Voitot | 48 |
| Palkintokorokkeella | 90 |
|
Tietolaatikko päivitetty 16.12.2018 |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.hannumanninen.net | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yhdistetty | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Salt Lake City 2002 | joukkuekilpailu | |
 Hopeaa |
Nagano 1998 | joukkuekilpailu | |
 Pronssia |
Torino 2006 | joukkuekilpailu | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ramsau 1999 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Sapporo 2007 | sprinttikilpailu | |
| Kultaa |
Sapporo 2007 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Trondheim 1997 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
Lahti 2001 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
Val di Fiemme 2003 | joukkuekilpailu | |
Hannu Kalevi Manninen (s. 17. huhtikuuta 1978 Rovaniemi) on suomalainen yhdistetyn hiihtäjä, joka voitti olympiakultaa, kolme maailmanmestaruutta ja neljä kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun. Hän edusti Ounasvaaran Hiihtoseuraa. Hän kilpaili myös maastohiihdossa ja sijoittui muun muassa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 sprinttihiihdon kahdeksanneksi.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Menestysvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manninen voitti yhdistetyn maailmancupin neljästi peräkkäin kausina 2003–2004, 2004–2005, 2005–2006 ja 2006–2007. Kauden 2005–2006 voiton hän varmisti jo tammikuun lopussa kun vielä kuusi osakilpailua oli jäljellä[2]. Manninen voitti yhteensä 48 maailmancupin osakilpailua, mikä oli pitkään ennätys yhdistetyn maailmancupissa. Jarl Magnus Riiber ohitti hänet tässä tilastossa maaliskuussa 2022.[3][4] Manninen osallistui urallaan 202 yhdistetyn maailmancupin osakilpailuun.[1] Joukkuekilpailuissa hän voitti olympiakultaa Salt Lake Cityn olympialaisista 2002 ja maailmanmestaruuden Ramsaun kisoista 1999 ja Sapporosta 2007. Sapporon kisoissa hän voitti myös sprinttikisan, mikä jäi hänen ainoaksi henkilökohtaiseksi aikuisten arvokilpailumitaliksi. Mannisen sprinttikilpailun kulta oli Suomen ensimmäinen henkilökohtainen maailmanmestaruus yhdistetyssä 49 vuoteen (Paavo Korhonen Lahdessa 1958). Nuorten MM-kultaa hän voitti vuonna 1995.
Manninen kilpaili kansainvälisellä tasolla myös maastohiihdossa. Maastohiihdon maailmancupissa hän osallistui kolmesti sprinttikilpailuun parhaan sijoituksen ollessa kahdeksas joulukuussa 2002 Sveitsin Linzissä. Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 Manninen osallistui myös sprinttihiihtoon sijoittuen kahdeksanneksi, mikä oli Suomen mieshiihtäjien paras sijoitus kyseisistä olympialaisista. Maastohiihdon Suomen mestaruuskilpailuista Mannisella on kultamitali sprinttihiihdosta vuodelta 2002 ja viides sija 50 kilometrin vapaan tyylin kilpailusta vuodelta 2005. Hän on osallistunut myös Tukholman maratonille vuonna 2011, sijoitus 256.
Ensimmäinen paluu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuun lopulla 2008 Manninen ilmoitti lopettavansa kilpauransa keskittyäkseen lentäjänopintoihinsa Suomen Ilmailuopistossa.[5] Manninen palkittiin pitkästä urheilu-urastaan vuoden 2008 Urheilugaalassa.[6]
Syksyllä 2009 Manninen ilmoitti jatkavansa kilpauraansa. Välivuoden jälkeen ensimmäisessä maailmancupin kilpailussaan Kuusamossa marraskuussa 2009 hän sijoittui toiseksi ja voitti heti seuraavana päivänä järjestetyn kilpailun. Kuukauden mittaisen tauon jälkeen Manninen voitti 2. tammikuuta 2010 Oberhofin ensimmäisen osakilpailun.
Manninen lopetti uransa kesällä 2011 keskittyäkseen perheeseensä ja työuraansa liikennelentäjänä.[7][8]
Toinen paluu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manninen pyörsi kuitenkin päätöksensä ja osallistui vuoden 2016 yhdistetyn SM-kisoihin Taivalkoskella ja sijoittui neljänneksi, häviten pronssimitalin vain 0,3:lla sekunnilla.[9] Hän vahvisti elokuussa 2016 kilpailevansa myös kaudella 2016–2017.[10]
Mannisen ensimmäisen maailmancupin kilpailun Lahdessa 7. tammikuuta 2017 sijoitus oli 18.[11] Lahden MM-kilpailuissa 2017 hän oli joukkuekilpailussa viides.[12] Maaliskuussa 2017 Manninen ilmoitti jatkavansa uraansa ainakin vuoden 2018 talviolympialaisiin saakka.[13] Pyeongchangin olympialaisissa Manninen sijoittui normaalimäen kilpailussa sijalle 23[14], minkä lisäksi hän oli mukana kuudenneksi sijoittuneessa Suomen viestijoukkueessa[15].
Manninen palkittiin maaliskuussa 2018 Holmenkollen-mitalilla. Hän oli 16. suomalaisurheilija joka on saanut kyseisen mitalin. Se on korkein ja arvostetuin palkinto, jonka hiihtourheilija voi Norjassa saada. Palkintoa on jaettu vuodesta 1895 lähtien.[16]
Manninen lopetti uransa vuoden 2018 Salpausselän kisojen jälkeen.[17]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hannu Manninen on naimisissa Heli Mannisen kanssa ja heillä on kolme poikaa, vuonna 2008[18], 2011 ja 2013[19] syntyneet lapset. Hänen sisarensa Pirjo Muranen on maastohiihdon kolminkertainen maailmanmestari. Myös isoveli Kari Manninen kilpaili yhdistetyn maailmancupissa vuosina 1996–2000 osallistuen yhdeksään osakilpailuun. Hannu ja Heli Manninen asuvat nykyään Vihdissä, ja Heli työskentelee opettajana.
Manninen valmistui Suomen Ilmailuopistosta[20] liikennelentäjäksi keväällä 2011[21] ja on sen jälkeen työskennellyt ensin Nordic Regional Airlinesilla ja vuodesta 2016 alkaen Finnairilla.[22]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talviolympialaiset 2002: kultaa joukkuekilpailu
- Talviolympialaiset 1998: hopeaa joukkuekilpailu
- Talviolympialaiset 2006: pronssia joukkuekilpailu
- Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1999: kultaa joukkuekilpailussa
- Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 2007: kultaa sprintissä ja joukkuekilpailussa
- Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1997: hopeaa joukkuekilpailussa
- Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 2001: pronssia joukkuekilpailussa
- Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 2003: pronssia joukkuekilpailussa
Sijoitukset kokonaiskilpailussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1993–1994: 60., 33 pistettä
- 1994–1995: 40., 150 pistettä
- 1995–1996: 8., 639 pistettä
- 1996–1997: 5., 875 pistettä
- 1997–1998: 5., 763 pistettä
- 1998–1999: 2., 1667 pistettä
- 1999–2000: 9., 898 pistettä
- 2000–2001: 11., 700 pistettä
- 2001–2002: 8., 911 pistettä
- 2002–2003: 4., 678 pistettä
- 2003–2004: 1., 1392 pistettä
- 2004–2005: 1., 1466 pistettä
- 2005–2006: 1., 1500 pistettä
- 2006–2007: 1., 765 pistettä
- 2007–2008: 14., 333 pistettä
- 2009–2010: 8., 474 pistettä
- 2010–2011: 39., 39 pistettä
- 2016–2017: 59., 13 pistettä
- 2017–2018: 55., 17 pistettä
Maailmancupin henkilökohtaisten matkojen osakilpailuvoitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 8. maaliskuuta 1996 Falun, normaalikilpailu
- 11. tammikuuta 1997 Saalfelden, normaalikilpailu
- 8. maaliskuuta 1997 Lahti, normaalikilpailu
- 11. joulukuuta 1997 Steamboat Springs, normaalikilpailu
- 29. joulukuuta 1997 Oberwiesenthal, normaalikilpailu
- 21. marraskuuta 1998 Rovaniemi, normaalikilpailu
- 24. marraskuuta 1998 Rovaniemi, sprintti
- 29. marraskuuta 1998 Lillehammer, sprintti
- 10. joulukuuta 1998 Steamboat Springs, sprintti
- 29. joulukuuta 1998 Oberwiesenthal, sprintti
- 4. maaliskuuta 2000 Lahti, sprintti
- 16. maaliskuuta 2002 Oslo, sprintti
- 29. marraskuuta 2002 Kuusamo, sprintti
- 15. joulukuuta 2002 Harrachov, sprintti
- 13. joulukuuta 2003 Val di Fiemme, yhteislähtö
- 10. tammikuuta 2004 Seefeld, sprintti
- 11. tammikuuta 2004 Seefeld, normaalikilpailu
- 25. tammikuuta 2004 Sapporo, normaalikilpailu
- 27. tammikuuta 2004 Sapporo, yhteislähtö
- 15. helmikuuta 2004 Oberstdorf, sprintti
- 28. helmikuuta 2004 Oslo, sprintti
- 28. marraskuuta 2004 Kuusamo, sprintti
- 30. joulukuuta 2004 Oberhof, normaalikilpailu
- 6. tammikuuta 2005 Schonach, normaalikilpailu
- 8. tammikuuta 2005 Seefeld, sprintti
- 9. tammikuuta 2005 Seefeld, normaalikilpailu
- 23. tammikuuta 2005 Liberec, sprintti
- 29. tammikuuta 2005 Sapporo, yhteislähtö
- 30. tammikuuta 2005 Sapporo, normaalikilpailu
- 4. maaliskuuta 2005 Lahti, sprintti
- 13. maaliskuuta 2005 Oslo, sprintti
- 25. marraskuuta 2005 Kuusamo, normaalikilpailu
- 3. joulukuuta 2005 Lillehammer, normaalikilpailu
- 4. joulukuuta 2005 Lillehammer, sprintti
- 30. joulukuuta 2005 Oberhof, normaalikilpailu
- 6. tammikuuta 2006 Schonach, normaalikilpailu
- 14. tammikuuta 2006 Val di Fiemme, yhteislähtö
- 15. tammikuuta 2006 Val di Fiemme, sprintti
- 21. tammikuuta 2006 Harrachov, sprintti
- 22. tammikuuta 2006 Harrachov, normaalikilpailu
- 28. tammikuuta 2006 Seefeld, sprintti
- 29. tammikuuta 2006 Seefeld, normaalikilpailu
- 19. maaliskuuta 2006 Sapporo, yhteislähtö
- 30. joulukuuta 2006 Ruhpolding, normaalikilpailu
- 4. helmikuuta 2007 Zakopane, yhteislähtö
- 29. marraskuuta 2009 Kuusamo, normaalikilpailu
- 2. tammikuuta 2010 Oberhof, normaalikilpailu
- 6. maaliskuuta 2010 Lahti, normaalikilpailu
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lieksan Vaskiyhdistetyn voitto: 2004,[23] 2005,[24] 2010,[25] 2017[25]
- Vuokatin mäkikarnevaalien voitto: 2003,[26] 2004,[23] 2005[27][24]
Lapin urheilutoimittajakerho on valinnut Hannu Mannisen neljästi Lapin parhaaksi urheilijaksi, vuosina 1997, 2004, 2007 ja 2010.[28]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi) (yhdistetty)
- Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi) (maastohiihto)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 20.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Manninen varmisti maailmancupin voiton mtvuutiset.fi. 29.1.2006. Viitattu 20.3.2022.
- ↑ Hannu Mannisen kaikkien aikojen voittoennätys meni rikki jännittävässä kisassa – norjalaistähti häkeltyi: "Täysin sairasta!" Yle Urheilu. 13.3.2022. Viitattu 20.3.2022.
- ↑ Suomelle yksi lisäpaikka cupiin: "Konkari kantoi kortensa kekoon nuorten puolesta" - Lapin Kansa Lapin Kansa. 17.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Hannu Manninen lopettaa uransa 29.5.2008. MTV3. Viitattu 29.5.2008.
- ↑ Urheilugaala: Nämä hetket muistetaan
- ↑ Mannisen menestyksekkäälle uralle päätös YLE Urheilu. Viitattu 22.6.2011.
- ↑ Yhdistetyn kestotähti Hannu Manninen lopettaa uransa 22.6.2011. Hs.fi. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ Hannu Manniselta huima paluu kisoihin - jäi SM-mitalista 0,3 sekuntia! www.iltalehti.fi. Viitattu 7.4.2016. fi-FI
- ↑ Hannu Manninen palaa yhdistetyn kisoihin – ”Siitä se ajatus jäi muhimaan” iltasanomat.fi. 12.8.2016. Viitattu 26.8.2016.
- ↑ Hannu Mannisen, 38, suoritus mykisti: ”Muiden maiden valmentajat pyörittelivät päätään” Ilta-Sanomat. 7.1.2017. Viitattu 7.1.2017.
- ↑ Saksa vei yhdistetyn joukkuekullan, Suomi viides
- ↑ Hannu Manninen jatkaa olympialaisiin – "Hampaankoloon jäi" mtv.fi. Arkistoitu 31.3.2017. Viitattu 30.3.2017.
- ↑ Nuorukaiset pettyivät – Hannu Mannisella toisenlaiset tunnelmat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomi jäi kauas mitaleista yhdistetyn joukkuekisassa – Mannisen kuudennet olympialaiset huipentuivat karuun loppukiritappioon
- ↑ Hannu Manninen palkittiin Holmenkollen-mitalilla – Norjan arvostetuin palkinto hiihtourheilijoille yle.fi. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ Hannu Mannisen jäähyväiset: "Eiköhän se tässä ole" yle.fi. Viitattu 18-03-18.
- ↑ Iloinen perhetapaus pitänee Mannisen poissa Holmenkollenilta 5.3.2008. MTV3. Viitattu 6.3.2008.
- ↑ Hannu Mannisella iloinen syy keskeyttää MM-kisat HS.fi. 2.3.2011. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ Hannu Manninen opiskelee Porissa lentäjäksi 23.9.2009. Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2013.
- ↑ Hannu Manninen sai töitä lentäjänä 11.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Olympiavoittaja Hannu Manninen aloitti uudessa työssään – olisitko uskonut, missä kunnossa hän on nykyisin? iltasanomat.fi. 30.9.2016. Viitattu 30.9.2016.
- ↑ a b Happonen päätti kesäkiertueen voittoon MTV.fi. 28.7.2004 kello 22.13. MTV Oy. ”Mäen kesäkiertueen päätöskilpailun lisäksi Vuokatissa kilpailtiin myös yhdistetyn sprinttikilpailu. Maailmancupin voittaja Hannu Manninen jatkoi perjantaina Lieksan Vaskiyhdistetystä alkanutta voittoputkeaan.” Viitattu 25.7.2017.
- ↑ a b Mannisen hallinta jatkui Vuokatissa hiihtoliitto.fi. 27.7.2005. Suomen Hiihtoliitto ry. Arkistoitu 20.2.2014. ”Hannu Mannisen voittoputki jatkui keskiviikkona Vuokatissa, kun hän Lieksan Vaskiyhdistetyn jatkoksi voitti mäkikarnevaalien avauspäivänä käydyn sprinttikilpailun.” Viitattu 25.7.2017.
- ↑ a b Hannu Manninen vahvin Lieksan Vaskiyhdistetyssä Lieksan Lehti. 22.7.2017 kello 16.34 (päivitetty 22.7.2017 kello 16.46). Lieksa: Lieksan Lehti Oy. Arkistoitu 31.8.2019. ”Hannu Manninen voitti Lieksan Vaskiyhdistetyn viidettä kertaa. Aikaisempi voitto on vuodelta 2010, jolloin Manninen kisasi Lieksassa edellisen kerran.” Viitattu 25.7.2017.
- ↑ Hannu Manninen ei innostu kesäkisoista yle.fi. 25.7.2004 kello 22.25 (päivitetty 29.5.2012 kello 07.45). Yleisradio Oy. ”Viime vuonna Lieksan Vaskiyhdistetyn voitti Jaakko Tallus, Vuokatin kilpailun voitti Manninen.” Viitattu 25.7.2017.
- ↑ Hautamäki ja Manninen hallitsivat Vuokatissa yle.fi. 27.7.2005 kello 16.07 (päivitetty 8.12.2009 kello 10.50). Yleisradio Oy. ”Johdossa 4,6 kilometrin rullahiihto-osuudelle päässyt Jaakko Tallus sai taipua toiseksi, kun Manninen hiihti selvään voittoon.” Viitattu 25.7.2017.
- ↑ Hannu Manninen kukisti niukasti Tanja Poutiaisen
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hannu Manninen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Ylen Elävä arkisto: Hannu Manninen
83–84: Tom Sandberg | 84–85: Geir Andersen | 85–86: Hermann Weinbuch | 86–87: Torbjørn Løkken | 87–88: Klaus Sulzenbacher | 88–89: Trond-Arne Bredesen | 89–90: Klaus Sulzenbacher | 90–91: Fred Børre Lundberg | 91–92: Fabrice Guy | 92–93: Kenji Ogiwara | 93–94: Kenji Ogiwara | 94–95: Kenji Ogiwara | 95–96: Knut Tore Apeland | 96–97: Samppa Lajunen | 97–98: Bjarte Engen Vik | 98–99: Bjarte Engen Vik | 99–00: Samppa Lajunen | 00–01: Felix Gottwald | 01–02: Ronny Ackermann | 02–03: Ronny Ackermann | 03–04: Hannu Manninen | 04–05: Hannu Manninen | 05–06: Hannu Manninen | 06–07: Hannu Manninen | 07–08: Ronny Ackermann | 08–09: Anssi Koivuranta | 09–10: Jason Lamy Chappuis | 10–11: Jason Lamy Chappuis | 11–12: Jason Lamy Chappuis | 12–13: Eric Frenzel | 13–14: Eric Frenzel | 14–15: Eric Frenzel | 15–16: Eric Frenzel | 16–17: Eric Frenzel | 17–18: Akito Watabe | 18–19: Jarl Magnus Riiber | 19–20: Jarl Magnus Riiber | 20–21: Jarl Magnus Riiber | 21–22: Jarl Magnus Riiber | 22–23: Johannes Lamparter
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
