ab-

ab-

1. verbin eriävä etuliite, joka ilmaisee liikettä poispäin; pois

   holen 'hakea' → abholen 'hakea [pois]'

2. verbin eriävä etuliite, joka ilmaisee, että tekeminen aiheuttaa vähittäistä t. osittaista muutosta; vastaa joskus suomen perusverbistä muodostettavaa frekventatiiviverbiä

   ändern 'muuttaa' → abändern 'muuttaa [osittain], muutella'

3. vahvistaa partisiipin perfektistä muodostettua adjektiivia; merkitys muuttuu joskus kuvaannolliseksi tai täysin erilaiseksi

   ab- + gegriffen 'otettu; kiinni otettu' → abgegriffen '(käytössä) kulunut'

4. ilmaisee jnk yl. kielteistä vastakohtaa; epä-

   ab- + Gott 'jumala; Jumala' → Abgott 'epäjumala'

• (verbin etuliite) Paikka, josta liike lähtee poispäin, saa hyvin usein von-preposition.

Ich hole die Kinder von dem Kindergarten ab.

Haen lapset tarhasta.

• adjektiivit: abgedroschen, abgegriffen
• verbit: abändern, abarbeiten, abbauen, abbeißen, abbekommen, abbestellen, abbezahlen, abbiegen, abbilden, abbitten, abblenden, abblocken, abbremsen, abbrennen, abbringen, abbuchen, abbüßen, abdanken, abdecken, abdienen, abdrehen, abdrucken, abebben, abfahren, abfallen, abfangen, abfärben, abfassen, abfertigen, abfinden, abfliegen, abfließen, abfragen, abführen, abfüllen, abfüttern, abgeben, abgehen, abgelten, abgewöhnen, abgießen, abhacken, abhalten, abhängen, abholen, abklären, abklingen, abkommen, abkühlen, ablassen, ablegen, ablehnen, abmachen, abmelden, abmessen, abrichten, abrufen, absagen, abschicken, abschießen, abschlagen, abschließen, abschreiben, absehen, absetzen, abstehen, absteigen, abstellen, abstoßen, abstreiten, abteilen, abtragen, abtrennen, abtun, abwägen, abwerfen

• ab- Dudenissa (saksaksi)