vaiva
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaiva (9)
- rasittava tai hankala asia, joka vaatii erityistä paneutumista; vastus, harmi
- Ei siitä oikeastaan ole mitään vaivaa.
- epämiellyttävä fyysinen tuntemus, esim. kipu, sairaus
- Urheilijalle vaivat ovat tavallisia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑiʋɑ/
- tavutus: vai‧va
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaiva | vaivat |
genetiivi | vaivan | vaivojen (vaivain) |
partitiivi | vaivaa | vaivoja |
akkusatiivi | vaiva; vaivan |
vaivat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaivassa | vaivoissa |
elatiivi | vaivasta | vaivoista |
illatiivi | vaivaan | vaivoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaivalla | vaivoilla |
ablatiivi | vaivalta | vaivoilta |
allatiivi | vaivalle | vaivoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaivana | vaivoina |
translatiivi | vaivaksi | vaivoiksi |
abessiivi | vaivatta | vaivoitta |
instruktiivi | – | vaivoin |
komitatiivi | – | vaivoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaiva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaa- vaivannäkö, vaivautuneisuus
- vaivautunut
- leksikaalistuneita taivutusmuotoja: vaivoin
Johdokset
muokkaa- adjektiivit: vaivalloinen, vaivaton
- adverbit: vaivoin
- verbit: vaivaantua, vaivata, vaivautua
Yhdyssanat
muokkaailmavaiva, jalkavaiva, maanvaiva, mahavaiva, omantunnonvaiva, päänvaiva, selkävaiva, sydänvaiva, tunnonvaiva, vaivannäkö, vaivanpalkka, vatsavaiva
Idiomit
muokkaa- nähdä vaivaa - ponnistella jonkin asian eteen
Aiheesta muualla
muokkaa- vaiva Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 144 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.