kantelija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakantelija (12)
- henkilö, joka kantelee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪eˌlijɑ/
- tavutus: kan‧te‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantelija | kantelijat |
| genetiivi | kantelijan | kantelijoiden kantelijoitten (kantelijain) |
| partitiivi | kantelijaa | kantelijoita |
| akkusatiivi | kantelija; kantelijan |
kantelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantelijassa | kantelijoissa |
| elatiivi | kantelijasta | kantelijoista |
| illatiivi | kantelijaan | kantelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantelijalla | kantelijoilla |
| ablatiivi | kantelijalta | kantelijoilta |
| allatiivi | kantelijalle | kantelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantelijana | kantelijoina |
| translatiivi | kantelijaksi | kantelijoiksi |
| abessiivi | kantelijatta | kantelijoitta |
| instruktiivi | – | kantelijoin |
| komitatiivi | – | kantelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka kantelee
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kantelija Kielitoimiston sanakirjassa