Typografia

Typografia kehittyi, kun ihmisten täytyi ilmaista asioita ilman satoja tai tuhansia merkkejä ja kuvia. 1 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua foinikialaiset kehittivät aakkoston, joka sisälsi 20 merkkiä. Englannin kielen sana alphabet 'aakkosto' juontaa juurensa kreikan aakkoston kahden ensimmäisen kirjaimen alfan (α) ja beetan (β) nimestä. Vuonna 800 ennen ajanlaskun alkua kreikkalaiset olivat ottaneet käyttöön 20 kirjainta foinikialaisten aakkostosta sekä muokanneet kirjainten muotoa ja ääntämistä.

Italian niemimaalla ensin etruskit ja sittemmin roomalaiset ottivat käyttöön kreikkalaisten aakkoston, muuttivat kirjainten muotoa sekä lisäsivät kirjaimet G, Y ja Z. Pian nämä latinalaiset aakkoset levisivät Eurooppaan, Vähään-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan.

150 vuotta ennen ajanlaskun alkua oli pergamentti korvannut papyruksen kirjoituspintana. Tämä mahdollisti kirjoitetun tiedon paremman säilymisen, sillä pergamenttiin voitiin kirjoittaa molemmille puolille ja asiakirja voitiin taittaa sen rikkoontumatta. Paperi kehitettiin noin vuonna 150 Kiinassa.

Ensimmäisellä vuosituhannella roomalaiset numerot, jotka olivat käytössä Euroopassa, sisälsivät seitsemän roomalaista merkkiä. Arabialaiset numerot kehitettiin Intiassa 1 500 – 2 000 vuotta sitten. Noin vuonna 1000 ne sekä paperinvalmistustaito levisivät Eurooppaan. Numeroiden käyttö omaksuttiin nopeasti kauppiaiden ja tiedemiesten keskuudessa, sillä ne mahdollistivat esimerkiksi desimaalien käytön.

•  
  Esi-seemiläinen kirjain.
•  
  Foinikialainen kirjain.
•  
  Rooman keisari Claudiuksen kirjainuudistuksen kirjaimia.
•  
  Numeron 2 kehitys intialaisista arabialaisiin.

Vuonna 1436 Johann Gutenberg kehitti ensimmäisen kirjapainon, joka perustui viininteossa käytettyyn viininpuristimeen. Samalla hän kehitti musteen, joka oli tarpeeksi vahvaa kiinnittymään metalliin. Vuonna 1455 Gutenberg valmisti 42-rivisen Raamatun, joka oli ensimmäinen nykyaikainen painate. Gutenberg vaikutti gotiikan aikakaudella ja siksi hänen käyttämänsä maailman ensimmäiset metallikirjasimet perustuivatkin tuon aikakauden taivaita kohden kurottaviin korkeisiin ja tiheisiin, päistään murtuneisiin tekstuuran ja fraktuuran kirjoitusmuotoihin.

Saksassa gotiikan vaikutus jatkui pitkään, ja niinpä Suomessakin, joka oli sen voimakkaassa vaikutuspiirissä, painettiin pitkään fraktuurakirjasimilla. Muualla Euroopassa palattiin renessanssin hengessä antiikin henkevyyteen ja valoon. Niinpä tuon ajan huomattavin kirjainmuotoilija Claude Garamond leikkasi vuonna 1540 selvän ja tasapainoisen kirjasimen Garamondin, josta on tullut klassikko.

1500-luvun alussa Euroopassa oli tuhat kirjapainoa 240 kaupungissa.

•  
  Fraktuurakirjaimia kirjassa vuodelta 1598.
•  
  Fraktuurakirjaimia kyltissä.
•  
  Typografi Claude Garamond (1480–1561).
•  
  Garamond-kirjasin.

• Painaminen
• Graafinen suunnittelu
• Kirjasin

• http://www.thirdeyedesigns.org/images/koulu/graafinen_suunnittelu/typografia.pdf^{[vanhentunut linkki]}
• Itkonen, Markus: Typografian käsikirja. (3. tarkistettu ja laajennettu painos) Helsinki: RPS-yhtiöt, 2007. ISBN 978-952-5001-10-5
• Kane, John 2000: A type primer. Laurence King Publishing Ltd.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Typografia Wikimedia Commonsissa