Trinidad ja Tobago

Trinidad ja Tobago ovat Pienten Antillien eteläisimpiä saaria. Trinidad sijaitsee vain 11 kilometriä Venezuelan rannikosta koilliseen, ja saaren erottaa mantereesta Parianlahti. Geologisesti saaret ovat Etelä-Amerikan mantereen jatke. Saarivaltion kokonaispinta-ala on 5 128 neliökilometriä.^[1] Trinidad on saarista suurempi, ja sen pinta-ala on 4 828 neliökilometriä. Se on muodoltaan suorakaide, jonka kolmessa kulmassa on pitkänomainen niemimaa. Tobago on noin 30 kilometrin päässä Trinidadista koilliseen.^[5]

Trinidadin huomattavin piirre on sen pohjoisosassa kulkeva Northern Range -niminen vuoristo, joka on Andien rannikkovuoriston jatkumoa. Sen korkein kohta 940 metriin kohoava El Cerro del Aripo, joka on myös koko valtion korkein huippu. Vuoristo laskeutuu eteläpuolella Trinidadin pohjoistasangoksi. Saaren halkaisee myös kaksi muuta kukkulajonoa, Central Range ja Southern Range. Pinnanmuodot vaikuttavat myös jokiin, joita on paljon, mutta ne ovat myös lyhyitä. Alankoalueilla on myös monia soita. Tobagon saaren halkaisee Main Ridge -vuoristo, joka on geologisesti Northern Rangen jatkumo. Se kohoaa korkeimmillaan 550 metriin. Vuorten rinteet ovat loivemmat lounaassa olevan korallitasangon suuntaan.^[6]

Trinidadin ja Tobagon ilmasto on trooppisen kostea. Keskilämpötila vaihtelee helmikuun 25 asteesta huhtikuun 29 asteeseen. Kuivakausi on tammikuusta toukokuulle ja lyhyempi kuivakausi syys–lokakuussa. Tuulet puhaltavat pääosin koillisesta.^[6] Maa on niin etelässä, että hurrikaanien reitti ei pääsääntöisesti kulje sen yli.^[7]

Trinidadin sademetsissä, savanneilla ja kosteikoissa elää yli 400 lintulajia. Tobagolla, joka on kauempana mantereelta, lajeja on vähemmän. Saarella kasvaa Karibian vanhinta sademetsää, jossa on monia kotoperäisiä lajeja, merilintujen pesimisalue sekä monipuolista eläimistöä koralliriutalla.^[8]

Trinidad on Karibian pisimpään asutettu maa: siellä on ollut eteläamerikkalaisperäistä asutusta jo 7 000 vuotta sitten. Keramiikkaa tehneet viljelijät asettuivat saarelle noin 250 eaa. ja levittäytyivät sieltä käsin Antilleille. Eurooppalaisten saapuessa Trinidadia asuttivat karibit ja arawakit, kun taas Tobagolla oli saaristolais-karibeita ja galibeita. Kristoffer Kolumbus kävi Trinidadilla 1498 ja nimesi sen kolmen vuorenhuipun mukaan. Tobagon hän näki kaukaa ja nimesi sen tyypillisen tupakkapiipun mukaan.^[9]

Antonio de Berrio tuli vuonna 1592 Trinidadille etsimään tarujen kultakaupunkia Eldoradoa. Hän otti saaren virallisesti Espanjan haltuun ja perusti San José de Oruñan, joka toimi saaren pääkaupunkina vuoteen 1784. Trinidadin siirtokunta kehittyi kuitenkin varsin hitaasti, kunnes vuonna 1776 Espanja alkoi rohkaista muiden Karibian saarten katolisia muuttamaan Trinidadiin. Maahanmuutto alkoi kunnolla, kun vuonna 1783 uudisasukkaille luvattiin maa- ja verohyötyjä. Ranskalaiset olivat suurin maahanmuuttajaryhmä, ja he toivat myös orjia ja perustivat plantaaseja.^[10]

Trinidad siirtyi vuonna 1797 Britannialle, joka kehitti erityisesti saaren sokeriteollisuutta.^[11] Orjuuden lakkauttamisen jälkeen saarelle alettiin vuonna 1845 tuoda intialaisia sopimustyöläisiä, ja jo vuonna 1870 neljännes saaren asukkaista oli intialaistaustaisia. Saarelle tuli myös monia asukkaita monesta muusta maasta, ja Trinidadin väestöstä muodostui yksi Karibian monikulttuurisimmista. Tobagon saarella oli myös sokerintuotantoa, ja saarta hallinnoi oma parlamenttinsa. Tobagon talous joutui kuitenkin vaikeuksiin sokeriteollisuuden romahtamisen takia, ja se liitettiin vuonna 1889 hallinnollisesti Trinidadin yhteyteen.^[10]

Trinidadissa ja Tobagossa alettiin 1900-luvun alkupuoliskolla vaatia poliittisia uudistuksia. Grenadalla syntyneen Tubal Uriah Butlerin johtamat lakot ja mielenosoitukset vuonna 1937 saivat maahan yleisen äänioikeuden. Saaret saivat vuonna 1945 itsehallinnon.^[10] Länsi-Intian federaatioon ne kuuluivat 1958–1962. Saaret itsenäistyivät ja liittyivät kansainyhteisöön 1963.^[9]

Trinidad ja Tobagossa alkoi 1970-luvulla öljykausi, joka toi vaurautta valtioon. Saaria kehitettiin, ja ne myös teollistuivat nopeasti.^[10] Maa myös muuttui vuonna 1976 tasavallaksi, ja entisestä kuvernööristä Ellis Clarkesta tuli presidentti.^[9] Öljymarkkinoiden heikennettyä vuonna 1981 Kansan kansallisliike -puolue menetti asemansa ja National Alliance for Reconstruction nousi vuonna 1986 valtapuolueeksi. Se onnistui talouden rakenneuudistuksissa, mutta sen politiikasta ei yleisesti pidetty.^[10] Paikallinen islamistiryhmä yritti vuonna 1990 epäonnistunutta vallankaappausta, jonka aikana he pitivät useita valtion virkamiehiä vankeinaan.^[9]

Trinidad ja Tobagolla on 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ollut useampikin puolue vallassa, mutta ne kaikki ovat toteuttaneet melko samanlaista politiikkaa. Yhdistynyt kansalliskongressi nousi valtaan 1995, jolloin pääministeriksi tuli ensimmäisenä Trinidadin intialaisena Basdeo Panday. Hänen kaudellaan valtiossa panostettiin erityisesti matkailuun, petrokemian teollisuuteen ja maakaasuun.^[10] Öljy oli ollut talouden tärkein sektori 1900-luvun alkupuolelta asti, ja öljyvarojen huvetessa maakaasu otti sen paikan.^[12] Vuoden 2001 hallituskriisin ja vaalien jälkeen presidentti Arthur Robinson nimitti Manningin tasatilanteessa pääministeriksi, mitä oppositio protestoi. Lokakuussa 2002 järjestettiin uudet vaalit, ja Manning jatkoi pääministerinä.^[13] Vuonna 2003 valtion omistama sokeriyhtiö lopetti toimintansa ja 8 000 työntekijää jäi työttömiksi.^[9] Vuoden 2010 vaalit voitti UNC:n johtama viiden puolueen liittouma ja Kamla Persad-Bissessarista tuli maan ensimmäinen naispääministeri.^[14] Näissä vaaleissa Cambridge Analytican väitetään työskennelleen voittajan hyväksi käynnistämällä kampanjan, jossa vastapuolen kannattajia kannustettiin protestoimaan jättämällä äänestämättä ^[15] .

Parlamenttivaaleissa syyskuussa 2015 oppositiojohtaja Keith Rowleyn johtama PNM voitti 23 parlamentin 41 paikasta. Pääministeri Kamla Persad-Bissessarin johtama UNC hävisi, joten Keith Rowleysta tuli Trinidad ja Tobagon uusi pääministeri.^[16]

Parlamentin valitsijakollegio valitsi tammikuussa 2018 maan pitkälti seremonialliseen presidentin virkaan ensimmäistä kertaa naisen, tuomari Paula-Mae Weekesin. Valintaa esitti pääministeri Keith Rowley ja sitä kannatti myös oppositiojohtaja Kamla Persad-Bissessar.^[17]

Trinidad ja Tobago on yhtenäisvaltio. Sen valtionpäämies on presidentti, jonka valitsee parlamentin ylä- ja alahuoneen edustajista koostuva valitsijakollegio.^[18] Vuonna 2018 presidentiksi valittiin ensimmäisenä naisena Paula-Mae Weekes.^[19] Presidentin asema on puoliseremoniallinen. Presidentti on muun muassa asevoimien ylipäällikkö ja hyväksyy lakiehdotukset ennen kuin ne vahvistetaan laeiksi. Hän nimittää parlamentin ylähuoneen senaattorit: 16 pääministerin ilmoituksen perusteella, kuusi opposition ilmoituksen perusteella ja yhdeksän oman harkinnan mukaan.^[20] Parlamentti on kaksikamarinen, ja alahuoneen 41 jäsentä valitaan viideksi vuodeksi yleisillä vaaleilla. Toimeenpanovalta on puolestaan pääministerin johtavalla hallituksella.^[18]

Trinidad ja Tobagon politiikka on perinteisesti nähty etnisesti jakautuneena. Kansan kansallisliike PNM on ollut afrikkalaisperäisten puolue ja Yhdistynyt kansalliskongressi UNC intialaisten puolue. 2000-luvulla on noussut enemmän keskiöön myös luokkapolitiikka. Monikulttuurinen keskiluokka on kannattanut demokraattista kapitalismia, kun taas alaluokkaan kuuluu sekä afrikkalais- että intialaistaustaisia.^{[21]selvennä} Vuoden 2015 vaaleissa valtaan nousi oppositiossa ollut Keith Rowleyn johtama Kansan kansallisliike. Se sai 23 paikkaa, kun Yhdistynyt kansalliskongressi sai 17 paikkaa. Yksi paikka meni Kansankongressi-puolueelle.^[22]

Tobagon saarella on itsehallinnollinen asema, ja sillä on oma parlamenttinsa, jossa on 12 vaaleilla valittua edustajaa, neljä nimitettyä jäsentä ja johtava virkamies.^[23]

Kiroilu lasketaan julkisen rauhan rikkomiseksi ja uhkaukseksi. Maan rikoslain mukaan kiroilu ärsyttämis-, loukkaus- tai provosointitarkoituksessa on rikos. Rangaistus on 200 dollarin sakko tai kuukausi vankeutta.^[24][25]

Trinidad ja Tobago on jaettu erilaisiin hallintoyksiköihin. Yhdeksän hallintoaluetta ovat Couva/Tabaquite/Talparo, Diego Martin, Mayaro/Rio Claro, Penal/Debe, Princes Town, Sangre Grande, San Juan/Laventille, Siparia ja Tunapuna/Piarco. Kaksi suurkaupunkia ovat Port-of-Spain ja San Fernando. Kolme maalaiskuntaa ovat Arima, Chaguanas ja Point Fortin. Tobagon saari muodostaa oman piirikuntansa.^[2]

Trinidad ja Tobagon talous oli aiemmin keskittynyt öljyyn, nyttemmin maakaasuun. Noin puolet maan tuottamasta maakaasusta nesteytetään. Maa on maailman viidenneksi suurin nesteytetyn maakaasun viejä. Maatalous tuottaa alle puoli prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen tuotteita ovat sokeri, siipikarja, muu liha, vihannekset ja sitrushedelmät.^[13]

Saarilla on yhteensä neljä lentopaikkaa. Maantietä on 8 320 km. Satamakaupunkeja ovat Point Fortin, Point Lisas, Port-of-Spain ja Scarborough.^[2] Risteilyalukset kiinnittyvät pääkaupunki Port of Spainin satamaan, tai joskus pienempään Scarboroughin satamaan Tobagolla.^[26] Näiden välinen kotimaanliikenteen lauttamatka kesti aiemmin viisi tuntia, mutta uusilla pikalautoilla matka taittuu puolet nopeammin. Saarten sisäisillä matkoilla käytetään paljon linja-autoja.^[27]

Trinidad ja Tobagossa on noin 1,2 miljoonaa asukasta. Kaksi tärkeintä etnistä ryhmää ovat lähinnä Intiasta tuoduista sopimustyöläisistä polveutuvat intialaiset (35,4 prosenttia väestöstä) ja saarille tuoduista orjista polveutuvat afrikkalaista alkuperää olevat (34,2 prosenttia väestöstä). Suurin osa jäljelle jäävästä väestöstä on etnisesti sekoittunutta,^[2] joskin saarilla asuu myös jonkin verran eurooppalaista ja kiinalaista alkuperää olevia, sekä saarten alkuperäisten intiaaniasukkaiden jälkeläisiä.

Uskonnollisesti suurimmat yhteisöt ovat protestantit (32,1 %), katoliset (21,6 %), hindut (18,2 %) ja muslimit (5 %).^[2]

Trinidadilaiset ja tobagolaiset suuntaavat kansallistunteensa omaan saareensa ja mieltävät toisen saaren asukkaiden olevan erilaisia. Lähes kaikki tobagolaiset ovat afrikkalaista syntyperää, kun taas Trinidadilla etnisten ryhmien alkuperään liittyvät kulttuuriasiat korostuvat. Näkyvin ryhmittely on jako kreoleihin ja intialaisiin. Pieni ryhmä korostaa intiaanitaustaansa.^[28]

Ruokavalio liittyy tiiviisti etniseen ryhmään. Kreolit syövät tyypillisesti kanaa ja riisiä, punaisia papuja ja paistettuja banaaneita. Intialaiset syövät kanacurryä, perunoita, kikherneitä, riisiä ja roti-leipää. Kiinalaisten ruokaa on chow mein.^[28]

Trinidadin laskiaiskarnevaali on maailmankuulu.^[29] Calypso-musiikki ja steelpan-soitin ovat myös kotoisin näiltä saarilta.^[30][31]

Nicki Minaj (oik. Onika Tanya Maraj) on tunnettu Trinidadista kotoisin oleva rap/R&B-artisti.^lähde?

V. S. Naipaul on Nobel-palkittu trinidadilainen kirjailija.^[32]

Trinidad ja Tobago on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948. Kultamitalit maalle ovat tuoneet Hasely Crawford miesten sadan metrin juoksusta vuonna 1976 ja Keshorn Walcott miesten keihäänheitosta Lontoon olympialaisista 2012. Muut maan mitaleista ovat tulleet yleisurheilusta, painonnostosta ja uinnista.^[33] Menestynyt on myös moninkertainen arvokilpailumitalisti pikajuoksija Ato Boldon.

Jalkapallossa Trinidad ja Tobago on Karibianmeren alueen menestyneimpiä maita. Vuonna 2006 maajoukkue pelasi jalkapallon MM-kisoissa, mutta karsiutui ensimmäisellä kierroksella. Pohjois- ja Väli-Amerikan sekä Karibian jalkapallon mestaruuskilpailuissa Trinidad ja Tobago on esiintynyt 13 kertaa sijoittuen parhaimmillaan toiseksi vuonna 1973. Helmikuussa 2011 Trinidad ja Tobago oli Fifan rankingissa sijalla 94. Jalkapallon ohella Trinidad ja Tobagossa pelataan paljon krikettiä.^[34][35]

• Breteron, Bridget M. & Watts, David et al.: Trinidad and Tobago Encyclopædia Britannica. 1.9.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
• Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M. (toim.): Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.9.2019). (englanniksi)
• Valtonen, Pekka: ”Trinidad ja Tobago”, Karibian historia, s. 362-376. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-345-516-0

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trinidad ja Tobago Wikimedia Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Trinidad and Tobago Wikivoyagessa (englanniksi)