Tham Luangin luolan pelastusoperaatio

Tham Luang Nang Non on karstiluolakompleksi Doi Nang Non -vuorijonon alla Thaimaan ja Myanmarin rajalla.^[4] Luolajärjestelmä on 10 kilometriä pitkä, tehden siitä yhden Thaimaan pisimmistä, ja sisältää useita syvennyksiä, kapeita väyliä ja tunneleita jotka mutkittelevat satojen metrien kalkkikivikerrosten alla.^[5] Osa järjestelmästä on kausittain tulvan alaisena jolloin sisältä saattaa olla vaikeampi päästä pois, ja jonka johdosta sisäänkäynnillä on kyltti ohjeistamassa luolastoon astumisen välttämistä monsuunisateiden aikana (heinäkuusta marraskuuhun).^[5][6]

Lauantaina 23. kesäkuuta vuonna 2018, kahdentoista 11-16-vuotiaan pojan ryhmä paikallisesta jalkapallojoukkueesta nimeltä Villisiat, ja heidän 25-vuotias apuvalmentajansa, Ekkaphon Kanthawong, katosivat lähdettyään tutkimaan luolaa. Aikaisten uutisraporttien mukaan he olivat suunnitelleet pitävänsä syntymäpäiväjuhlat luolassa jalkapalloharjoitusten jälkeen ja olivat käyttäneet huomattavan summan rahaa ruokaan, mutta myöhemmin pelastuksen jälkeen järjestetyssä uutiskonferenssissa he kertoivat kyseessä olleen vain nähtävyyksien katselu ja luolassa vierailu ensimmäisen kerran.^[7] Hieman luolastoon astumisen jälkeen ryhmä jäi tunneleihin loukkuun yhtäkkisen ja katkeamattoman sateen takia.^[8] Nouseva vedenpinta pakotti heidät pakenemaan yhä syvemmälle luolastoon.^[9]

Katoamisen iltana joukkueen päävalmentaja ja perustaja Nopparat Kanthawong (Thai: นพรัตน์ กัณฑะวงษ์) alkoi saada puheluita huolestuneilta vanhemmilta. Hän yritti soittaa apuvalmentaja Ekkaphonille ja pojille, tuloksetta. Lopulta hän sai yhteyden 13-vuotiaaseen Songpon Kanthawongiin, jonka äiti oli hakenut hänet jalkapalloharjoituksista, ja poika kertoi muiden lähteneen luolalle. Valmentaja Kanthawong hälytti silloin apua.^[9]

Pelastajat löysivät heidän pyöränsä ja reppunsa sisäänkäynnin läheltä, sekä käden- ja jalanjälkiä hieman syvemmältä sisältä.^[6]

Brittiläinen luolatutkijan, Vern Unsworthin, joka asuu Chiang Raissa ja jolla on yksityiskohtaista tietoa luolakompleksista, oli tarkoitus mennä 24. kesäkuuta yksin tutkimaan luolaa, kun hän sai puhelun kadonneista pojista.^[10] Unsworth ohjeisti Thaimaan valtiojohtoa pyytämään apua British Cave Rescue Council:lta (BCRC; Brittiläinen Luolapelastusneuvosto). ^[10][11] 25. kesäkuuta, thaimaalainen Navy SEAL -joukkue saapui paikalle ja aloitti etsinnät luolassa.^[12] Jatkuvan sateen johdosta luolan suu tulvi entisestään, ja etsinnät jouduttiin keskeyttämään hetkellisesti.^[13] Kesäkuun 27. päivänä, kolme BCRC:n luolasukeltajaa saapui paikalle erikoisvarusteiden kanssa, ja heitä seurasi erillisiä avovesisukellusjoukkueita.^[11] 28. kesäkuuta, joukkue Yhdysvaltojen ilmavoimista liittyi heidän seuraansa.^[14] Australian liittovaltion poliisin sukeltajien erikoisryhmä oli saapunut paikalle 29. kesäkuuta mennessä, ja kiinalainen sukellusryhmä saapui 1. heinäkuuta.

Poliisikoirapartiot etsivät maanpinnalta aukkoja vaihtoehtoisiin sisäänkäynteihin, ja myös droneja ja robotteja käytettiin etsimisen avustamiseksi, tosin teknologia ei ollut riittävän hyvää syvälle maan alle skannaukseen ihmisten etsimiseksi.^[15]

BCRC sukeltajat Richard Stanton ja John Volanthen etenivät luolastossa asettaen apuköysiä, apunaan belgialainen luolasukeltaja Ben Reymenants^[11][16] ja ranskalainen sukeltaja Maksym Polejaka.^[17][18] Etsintä jouduttiin keskeyttämään torstaina 28. kesäkuuta sään takia, sillä sateen aiheuttaman vedenpinnan nousu pahensi luolassa jo olevaa voimakasta virtausta ja huonoa näkyvyyttä entisestään.^[19] Etsintöjä jatkettiin 2. heinäkuuta, ja samana päivänä brittiläissukeltajat Stanton ja Volanthen löysivät ryhmän kapealta kivikielekkeeltä noin 400 metrin päästä "Pattaya Beach" kammiosta.^[20] Volanthen oli ollut asettamassa apuköysiä luolassa navigoimisen avustamiseksi, kun köysi loppui. Hän ui pinnalle ja löysi pian kadoksissa olleen ryhmän, haistaen heidät ennen näkö- tai kuulohavaintoa.^[21] Kieleke, jolta heidät löydettiin on noin 4 kilmetrin päässä luolan suulta.^[22] He olivat yrittäneet kaivaa tien ulos luolasta käyttäen kiviä ja onnistuen kaivamaan viisi metriä syvän kolon.^[23]

Video sukeltajien ja poikien kohtaamisesta julkaistiin Thai Navy SEALS -Facebookissa.^[24]

Heinäkuun 3. päivä kolme Thaimaan Navy SEAL -joukkueen jäsentä sekä thaimaalainen Navy SEAL -kurssin suorittanut armeijan everstiluutnantti ja lääkäri Pak Loharachun liittyivät kadoksissa olleen ryhmän seuraan, ja pysyivät heidän tukenaan pelastuksen loppuun asti.^[25][23] Pojille tehtiin terveystarkastuksia ja annettiin hoitoa, eikä kukaan heistä ollut vakavassa tilassa. Heille annettiin helposti sulavaa, korkeaenergistä, vitamiini- ja mineraalirikasta ruokaa lääkärin valvonnan alaisena. Myöhemmin heistä jaettiin video, jossa näkyvät kaikki kaksitoista poikaa ja heidän valmentajansa esittelemässä itsensä ja ikänsä, avaruushuopiin käärittyinä antaen perinteisin thaimaalaisen tervehdyksen saatesanoin "Sawatdi khrap".^[26] Toisessa videossa näkyy, kun pojat saavat lääkinnällistä hoitoa.^[27]

Osan ryhmästä uskottiin olevan uimataidottomia, joka tulisi hankaloittamaan jo valmiiksi haastavaa pelastusoperaatiota.^[28][29][2]

BCRC sukeltaja Jason Mallinson tarjosi pojille ja valmentajalle mahdollisuuden lähettää viestejä läheisilleen käyttäen vedenkestävää paperia. Monet viesteistä sisälsivät lohduttavia ja rohkaisevia sanoja ja kertoivat heidän olevan turvassa.^[30]

Kaksi brittiläistä sukeltajaa sai heihin yhteyden 2. heinäkuuta, jonka jälkeen heille vietiin ruokaa ja heidän luonaan kävi lääkäri. Luolan suulta oli matkaa ryhmän luokse noin neljä kilometriä.^[31] Reitin varrella oli ahtaita ja kapeita kohtia, veden virtaus oli paikoitellen voimakasta ja vesi sameaa, joten näkyvyys oli heikko tai olematon. Luolaan vedettiin operaation aikana putkia, joiden kautta hapen määrää lisättiin. Vettä pumpattiin pois parhaimmillaan satoja litroja sekunnissa.^[32]

6. heinäkuuta Tham Luangin operaatiossa kuoli thaimaalainen entinen Navy SEAL -joukkojen aliupseeri, joka oli palaamassa luolasta toimitettuaan sinne happilaitteita. Hänen oma ilmasäiliönsä tyhjeni ennen kuin hän ehti pintaan.^[33]

8. heinäkuuta aamulla Chiang Rain kuvernööri ilmoitti, että poikia aletaan hakea saman päivän aikana. Noin kello kymmeneltä aamupäivällä paikallista aikaa luolaan lähetettiin kahdeksantoista sukeltajaa.^[34] Iltapäivällä Suomen aikaa kahden ensimmäisen pojan kerrottiin päässeen luolasta pois. Heidän pelastamisensa sujui siis yli kolme tuntia nopeammin kuin aamulla ilmoitettu optimistinen arvio operaation kestosta oli.^[35][36]

Pelastusreitin varrelle perustetussa leirissä odotti lisää poikia, jotka pääsivät maan pinnalle melko pian kahden ensimmäisen jälkeen. Eri uutislähteissä tiedot pelastettujen määrästä vaihtelivat. 10–20 tunnin tauon jälkeen pelastettiin seuraavat neljä, jotka kuljetettiin helikoptereilla sairaalaan. Heidät pidettiin eristyksessä perheestään mahdollisten tarttuvien tautien takia.^[36]

Operaation aikana luolan läheisyyteen perustettiin mediakeskus, jossa työskennelleet toimittajat raportoivat tapahtumia kaikkialle maailmaan.^[37] Itse pelastustöihin osallistui Suomesta sukeltaja Mikko Paasi. Hän toimi operaation ratkaisuvaiheessa 8.–10. heinäkuuta luolaston toiseksi viimeisessä kammiossa parin sadan metrin päässä pelastettavien sijaintipaikasta.^[38]

Loukkuun jääneen joukkueen jäsenet olivat seuraavat:^[39]

Pelastusoperaation johtaja ja Chiang Rain maakunnan entinen kuvernööri Narongsak Osatanakorn sanoi, että luolajärjestelmästä muutetaan elävä museo korostamaan operaation etenemistä. Pääministeri Prajut Tšan-otša myönsi lausunnon, mutta korosti huolta matkailijoiden turvallisuudesta ja totesi, että varotoimet olisi lisättävä ja toteutettava oikein sekä sisällä että ulkopuolella turistien turvaamiseksi.^[40][41]

Tapahtuman jälkeen Thaimaan laivaston SEAL-joukot sisällyttävät luolasukelluksen koulutusohjelmaan ollakseen paremmin valmistautuneita vastaaviin hätätilanteisiin.^[42] Kolme pojista ja heidän valmentajansa olivat valtiottomia ja heille myönnettiin Thaimaan kansalaisuus 26. syyskuuta 2018.^[43]

Thaimaan laivasto tiedotti 27. joulukuuta 2019, että aliupseeri Beirut Pakbara oli kuollut pelastusoperaatiossa saamaansa infektioon. Kyseessä oli toinen operaatioon osallistuneen pelastajan kuolema.^[44]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tham Luangin luolan pelastusoperaatio Wikimedia Commonsissa