Suomen presidentinvaali 2006

Vaalin suurimmat teemat olivat Nato-jäsenyys ja presidentin valtaoikeudet. Kun huomattavan osan suomalaisista todettiin pitävän tasavallan presidenttiä edelleen vahvana Suomen ulkopoliittisena johtajana, keskustelu alkoi sen jälkeen painottua Suomen liittoutumattomuuteen ja mahdollisiin liittoutumistarpeisiin.

Vaalikampanjoiden alkuvaiheessa keskusteltiin enemmän presidentin valtaoikeuksista ja siitä, onko presidentti edelleen kiistattomasti Puolustusvoimien ylipäällikkö, joka vastaa sodasta ja rauhasta yhdessä eduskunnan kanssa, vai onko tämä tehtävä jäämässä Euroopan unionin integraation vuoksi enenevässä määrin hallitusta johtavalle pääministerille. Erityisesti Hautala ja Niinistö korostivat voimakkaasti sitä, että presidentin pitäisi johtaa arvovallalla, nostamalla rohkeasti keskustelunaiheeksi erilaisia kauaskantoisia aiheita muun muassa Suomen ja maailman tulevaisuuden ongelmista, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

Kun ilmeni yhä selvemmin, että suuri osa äänestäjistä pitää tasavallan presidentin tehtävänä ennen kaikkea ulkopolitiikkaa ja että ylipäällikön tehtävä pitää säilyttää, alkoi kampanjoissa painottua Suomen suhtautuminen Euroopan unionin taistelujoukkoihin ja niiden mahdolliseen käyttämiseen Nato Response Forcen tukena. Keskustelu ohjautui myös Suomen Nato-jäsenyyteen, jota vaalikeskusteluissa vastusti voimakkaimmin Soini ja kannatti voimakkaimmin Lax. Muut perustelivat epäröiviä ja jarruttavia mielipiteitään vedoten pääasiassa Suomen turvallisuuspoliittiseen selontekoon, eduskunnan ja kansan tahtoon sekä Yhdysvaltain vahvaan rooliin järjestössä.

Vanhanen ja Halonen korostivat viimeisessä televisiotentissä sitä, ettei päätöstä Nato-jäsenyydestä tee presidentti, vaan eduskunta ja että hallitus noudattaa vuoden 2004 turvallisuuspoliittista selontekoa ja että liittoutumista käsitellään uudelleen vuoden 2008 turvallisuuspoliittisessa selonteossa.

Niinistön mielestä Nato toisi turvallisuustakuun, joka Euroopan unionilta jäi Suomen osalta järjestämättä siksi, että perustuslakisopimus jäi kansanäänestyksillä hyväksymättä Ranskassa ja Alankomaissa ja prosessi pysähtyi. Niinistö ei presidenttinä vastustaisi lähenemistä eurooppalaisemman Naton suuntaan, mutta korosti, että päätöksen asiasta tekee eduskunta, koska se on kansallinen asia.

Vaalituloksen selviämisen jälkeen Suomen mahdollisesta liittymisestä Natoon Niinistö mainitsi lisäksi, että hän kannattaa aktiivista taloudellista ja muuta yhteistyötä myös Venäjän kanssa ja että Suomen pitää hoitaa suhteensa Venäjään Euroopan unioninkin kautta.

Useissa kampanjoissa pyrittiin perinteisen varovaisiin kampanjoihin verrattuna suhteellisen suureen räväkkyyteen ja yllättävyyteen.^[3]

Kampanjan tunnus: "Äänesi on Kallis"

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Bjarne Kallis korosti kristillisten arvojen merkitystä Pohjoismaisen hyvinvoinnin pohjana. Kallis oli liikkeellä alle 100 000 euron budjetilla.

Toisella kierroksella Kallis sanoi äänestävänsä Niinistöä.

Kampanjan tunnus: "Työväen presidentti"

Kansallisen Kokoomuksen Sauli Niinistö julistautui vaalimainoksissaan keskiviikkona 26. lokakuuta 2005 työväen presidentiksi näkyvällä mainosiskulla lehdissä ja televisiomainoksella. Niinistö korosti vastakkainasettelun olevan ohi työelämässä ja Suomen olevan suomalaisten yhteinen yritys. Niinistö on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana.

Niinistö korosti kampanjassaan myös turvallisuuden merkitystä, mutta ilmoitti parhaiten suomalaisille sopivan eurooppalaisen turvallisuuden, jonka eteen ei ole tehty tarpeeksi töitä. Niinistön mukaan ilmastonmuutos on maailman riskienhallinnan tärkein kysymys ja sanoo suomalaisella ympäristöteknologialla olevan paljon annettavaa.

Niinistön kirjoittama kirja Viiden vuoden yksinäisyys julkaistiin ennen vaalikampanjan alkua. Kyseinen teos tarkastelee Suomen poliittista historiaa muutamia vuosia presidentinvaaleista taaksepäin, mutta se ei ollut varsinainen vaalikirja. Niinistön vaalibudjetti oli 1,3 miljoonaa euroa, josta pääosa oli ylimääräistä presidentinvaaleihin myönnettyä puoluetukea.

Niinistö sai Keskustan Matti Vanhasen kampanjakoneistolta tukea toista kierrosta varten ja Vanhanen itsekin ilmoitti äänestävänsä Niinistöä.

Kampanjan tunnus: "Oikea mies presidentiksi"

Perussuomalaisten kansanedustaja ja puheenjohtaja Timo Soinin tärkeimpiä vaaliteemoja olivat EU-vastaisuus ja Suomen itsenäisyys. Hän vaati kansanäänestystä Euroopan unionin jäsenyydestä ja eroa siitä kansanäänestyksen tuloksen perusteella. Timo Soini vastusti selkeästi myös Suomen Nato-jäsenyyttä ja pakkoruotsia.

Soini on sanonut Arto Lahden tapaan, että Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen. Soinin vaalikampanjaan kuluu rahaa alle 100 000 euroa, mistä 40 000 euroa suoraa parlamentaarista tukea. Yleisradion haastattelussa Soini mainitsi tavoitteekseen 8 prosentin kannatuksen, millä puoluetta vietäisiin eteenpäin. Soinilla oli kannatusta EU:n vastustajien lisäksi myös maataloustuloratkaisuihin pettyneissä maanviljelijöissä.

Soini ei testamentannut äänestäjiensä ääniä toiselle kierrokselle.

Kampanjan tunnus: "Kansalaisten puolustusvoima"

Vihreän liiton kansanedustaja Heidi Hautala ilmoitti kampanjassaan tahtovansa "kansalaisten puolustusvoimaksi". Hän kritisoi myös presidentin valtaoikeuksia ja halusi vähentää niitä parlamentarismin hyväksi. Hautalan kampanjabudjetti oli 180 000 euroa. Hautala oli ehdokkaana presidentinvaaleissa jo vuonna 2000.

Hautala ei testamentannut äänestäjiensä ääniä toiselle kierrokselle.

Kampanjan tunnus: "Vision, mod, tolerans — Parempi Suomi"

Ruotsalaisen Kansanpuolueen europarlamentaarikko Henrik Lax nosti teemoikseen suvaitsevaisuuden, rauhan edistämisen, pohjoismaisten siteiden vahvistamisen, EU:n vahvistamisen ja liittymisen Natoon.

Puolueen puheenjohtaja ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam tuki Laxia, vaikka hän itse ministerinä kannattaa eduskunnan hyväksymää turvallisuuspoliittista selontekoa toistaiseksi jatkuvasta sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Laxin kampanjabudjetti oli noin 200 000 euroa.

Lax sanoi äänestävänsä toisella kierroksella Niinistöä. Presidentinvaalissa vuonna 1994 monet keskustalaiset ryhtyivät tukemaan RKP:n Elisabeth Rehniä SDP:n Martti Ahtisaaren ollessa toisena ehdokkaana. Vastaavasti vuonna 2000 monet RKP:n tunnetut henkilöt tukivat Keskustan Esko Ahoa presidentiksi toisen ehdokkaan ollessa SDP:n Tarja Halonen.

Kuitenkin esimerkiksi RKP:n pitkän linjan kansanedustaja Eva Biaudet ilmoitti tukevansa toisella kierroksella Halosta. 20. tammikuuta Biaudet sanoi Hufvudstadsbladetissa, että "elämänkatsomukselliset ja inhimilliset kysymykset ratkaisevat, ja silloin valinta on Tarja Halonen”. Näin ollen RKP oli puolueena jakautunut näissä vaaleissa.

Kampanjan tunnus: "Vihreä tuuli"

Suomen Keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Matti Vanhasen kampanjasisältö julkistettiin lauantaina 29. lokakuuta 2005. Kampanjan otsikkona oli "Vihreä tuuli".

Vanhasta henkilönä yritti tehdä tunnetuksi Timo Laaninen, joka poliittisena toimittajana kirjoitti Vanhasesta kirjan Se on ihan Matti. Vanhanen kirjoitti myös virallisen vaalikirjan Vaikeita valintoja. Vanhasen vaalibudjetti oli ehdokkaista suurin, noin 1,5 miljoonaa euroa, josta pääosa oli ylimääräistä presidentinvaaleihin myönnettyä puoluetukea.

Vanhanen ilmoitti itse äänestävänsä toisella kierroksella Sauli Niinistöä. Myös Vanhasen kampanjakoneisto ryhtyi tukemaan Niinistöä Kansallisen Kokoomuksen ja Keskustan vuosi sitten sopimalla tavalla. Vanhanen itse ei osallistunut kampanjatyöhön muulla tavalla kuin ilmoittamalla äänestävänsä Niinistöä.

Kampanjan tunnus: "Arto Lahti osaa ja uskaltaa"

Professori Arto Lahden asetti ehdokkaaksi valitsijayhdistys, joka keräsi yli 20 000 kannatuskorttia 22. marraskuuta 2005 mennessä. Sitoutumaton Lahti nosti vaaliteemoikseen pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamisen, vahvan moraalin tuomisen politiikkaan, Karjalan palauttamisen ja muut Suomen historian kipupisteiksi sanomansa aiheet kuten sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomiot, ylivelkaantuneiden aseman korjaamisen, lasten, perheiden, naisten ja miesten oikeuksien turvaamisen sekä avoimen keskustelun Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta.

Lahti kampanjoi Ukrainan oranssin vallankumouksen värillä, mutta hänen tavaramerkikseen muodostui kuitenkin TV-väittelyissä hänen paidankauluksissaan käyttämänsä klassiset rusetit. Koska Lahti ei saanut taustapuolueen puuttumisen vuoksi valtiollista puoluetukea, hän joutui keräämään noin 10 000 euron kampanjarahat itse.

Lahden mukaan hänet hiljennettiin useissa vaalitenteissä ja -paneeleissa sekä koneellisesti että suullisesti, minkä vuoksi hän vaati television vaalitentteihin ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita.^[4] Ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen Lahti kertoi jatkavansa todennäköisesti politiikassa, ja vaalien toisella kierroksella hän liittyi tukemaan Niinistön kampanjaa.

Kampanjan tunnus: "Koko kansan presidentti"

SDP:n presidenttiehdokas ja istuva presidentti Tarja Halonen lähti vaalitaistoon sloganilla "Tasavallan presidentti". Kampanjassa pyrittiin korostamaan Halosen tavallisuusimagoa ja sitä, että jatketaan vanhaan tapaan. Halonen penäsi "kuluttajansuojaa" kaikkiin vaalilupauksiin. Syksyllä 2005 ilmestyi Hannu Lehtilän kirja Tarja Halonen – yksi meistä, joka Lehtilän mukaan ei ollut vaalikirja.

SDP:n kampanjatoimistosta ehdittiin ilmoittaa, että valtion varojen säästämiseksi kannattaisi äänestää Halosta suoraan ensimmäisellä eikä vasta toisella kierroksella, koska toisen kierroksen järjestäminen maksaa valtiolle noin 7 miljoonaa euroa. Halonen sai humoristista tukea kampanjaansa myös yhdysvaltalaiselta talk-show-isännältä Conan O'Brienilta. Halosen vaalibudjetti oli noin 1,3 miljoonaa, josta pääosa oli ylimääräistä presidentinvaaleihin myönnettyä puoluetukea.

Halonen sai eniten ääniä presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella ja meni Niinistön kanssa toiselle kierrokselle. Halonen ei muodollisesti ollut Vasemmistoliiton ehdokas, mutta puolue sopi tukevansa hänen uudelleenvalintaansa.

Vasemmistolainen Ilkka Tillanen yritti ehdokkaaksi valitsijayhdistys Utopia 2006:n avulla, mutta kannattajakortteja kerättiin tukijoukon mukaan vain 15 440, eikä hän siis voinut osallistua itse vaaliin, koska kortteja olisi tarvittu vähintään 20 000. Tillanen kannattajineen katsoi, että Vasemmistoliiton mentyä käytännössä suoraan Halosen taakse vaaleista puuttui aidosti vasemmistolainen vaihtoehto. Tillanen kertoi jälkeenpäin, ettei hän aktiivisesti pyrkinytkään presidentiksi, vaan vain ehdokkaaksi voidakseen ottaa julkisesti kantaa.

RKP:n presidenttiehdokkaasta käytiin aikoinaan jäsenäänestys, jossa Lax voitti Eva Biaudet'n.

Tony Halme julisti aikoinaan olevansa käytettävissä Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi^[5], mutta puolueen ehdokkaaksi valittiin Timo Soini.

Suomen Keskusta ja Kansallinen Kokoomus sopivat vuonna 2005, että ensimmäisellä kierroksella hävinneen puolueen kampanjakoneisto siirtyy toiselle kierrokselle selviytyneen ehdokkaan taakse.

Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen lupasikin heti vaalituloksen selvittyä kampanjatukea Sauli Niinistölle. Myös Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen korosti vaalivalvojaisissa yhteistyötä Keskustan kanssa.

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia ilmoitti vaalipäivää seuraavassa televisiohaastattelussa, jossa myös Jyrki Katainen oli läsnä, että keskustalaiset voisivat toivoa Sauli Niinistöltä tarkennuksia liittoutumattomuuteen. Niinistö oli ilmoittanut viimeisessä ensimmäisen kierroksen televisiotentissä yhtyvänsä vaatimukseen siitä, että Nato-jäsenyydestä järjestettäisin neuvoa-antava kansanäänestys. Lisäksi Lankian mielestä monet keskustalaiset vierastavat sanaa porvari (niin sanottu porvariyhteistyö), koska he tuntevat olevansa useissa tapauksissa keski- tai pienituloista tavallista väkeä, vaikkakaan eivät ole sosialisteja.

SDP:n johtama kampanja keskittyy maaseudun naisiin, joiden uskotaan ajattelevan niin, että sukupuolella on suuri merkitys presidenttiä valittaessa. Halosen toisen kierroksen kampanja alkoi Vanhasen kotikunnasta Nurmijärveltä.

SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma kommentoi puolueen historian parasta tulosta presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella korostaen, että tärkeintä on se, että Suomen Keskustan hermo pitää tarkoittaen sitä, ettei presidentinvaali vaikuta Suomen nykyiseen eikä tulevaan hallituspolitiikkaan.^[6]

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja houkutteli keskustalaisia verkkosivuillaan seuraavasti: "Jos vastakkainasettelujen aika kuulemma on ohi, niin sen kanssa ei kovin hyvin istu nyt arvoonnostettu porvarillinen yhteistyö." Toisaalta vastaavaa kritiikkiä on esitetty myös SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteistyöstä.

Verkkoympäristössä ja tekstiviesteinä levisi siteeraus Karjala-lehdessä julkaistuksi väitetystä vappupuheessa, jossa Halonen olisi muka esittänyt vappuna 1976 Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. ProKarelia korjasi tiedottamansa virheeksi. Iltapäivälehdet osoittivat pian väitteen perättömäksi. Halonen itse totesi: "Jos 1970-luvulla sosiaalidemokraattinen SAK:n lakimies olisi pitänyt sellaisen vappupuheen, niin se työsuhde olisi jäänyt aika lyhyeksi."

Viikolla kolme kierteli tekstiviestejä, joiden mukaan Patmos Lähetyssäätiön Leo Meller oli saanut haltuunsa asiakirjan, jonka mukaan Halonen oli EU:ssa allekirjoittanut Jerusalemin itäpuolen palestiinalaisille luovuttavan sopimuksen. Meller kiisti väitteen todenperäisyyden.

Ensimmäisellä kierroksella pudonneista ehdokkaista Heidi Hautala ja Timo Soini sanoivat, etteivät aio "testamentata" ääniään kenellekään.

Vanhanen ja Bjarne Kallis ilmoittivat äänestävänsä Niinistöä. Myös Henrik Lax ilmoitti suoraan äänestävänsä porvarillista ehdokasta eli Niinistöä. Lisäksi Arto Lahti antoi täyden tukensa toisella kierroksella Niinistölle.

Pudonneista ehdokkaista kukaan ei sanonut tukevansa Halosen uudelleenvalintaa.

Prosenttiosuuksien summat voivat ylittää 100 pyöristysten vuoksi.

Mielipidetiedustelujen mukaan Tarja Halonen johti pitkään presidentinvaalikamppailua. Kuitenkin vaalin lähestyessä Halosen suosio näytti jatkuvasti vähentyvän. Toisaalta MTV3:n tutkimus, joka tehtiin kolmen eri viikon aikana, ei näyttänyt Halosen kannatuksen muuttuneen koko tänä aikana.

Mittausten valossa olisi ollut mahdollista, että Halonen olisi saanut ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä. Joulukuisten mittausten mukaan hän olisi myös voittanut toisella kierroksella kumman tahansa silloisista potentiaalisista vastaehdokkaistaan, Matti Vanhasen tai Sauli Niinistön, noin 65 prosentin ääniosuudella vastustajan 35 prosenttia vastaan.

Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys suoritettiin 4.-10. tammikuuta. Ennakkoäänestyksen tulokset julkistettiin vaalipäivän iltana heti vaalihuoneistojen sulkeuduttua, jolloin saatiin tietää myös lopullinen ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti. Ennakkoon äänensä antoi 30,7 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on noin 3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden 2000 vaalien vastaavassa vaiheessa.

Ahkerimmin äänestettiin Lapin ja Satakunnan vaalipiirien alueella, laiskimmin taas Helsingissä ja Uudellamaalla. Sukupuolten välinen ero äänestysaktiivisuudessa on aiempiin vaaleihin verrattuna jälleen kasvanut: naisista äänensä ennakkoon antoi yli 34 prosenttia, miehistä 27 prosenttia. Lisäksi iäkkäät ja eläkeläiset ennakkoäänestivät paljon vilkkaammin kuin nuoret.

Äänestysvilkkauden vaikutuksista tuloksiin spekuloitiin. Maan keskiarvoa aktiivisemmat alueet, edellisten lisäksi Itä-Suomi, ovat yleensä Keskustapuolueen ja vasemmiston tukialueita, kun taas vähemmän äänestäneissä etelässä ja suurissa kaupungeissa Kokoomus on tavallisesti voimakkaimmillaan, mutta Keskusta pikkutekijä. Tilanteen arveltiin suosivan tällaisenaan joko Halosta, Vanhasta tai kenties molempia, mutta haittaavan Niinistöä. Tätä veikkausta tuki myös nuorten tavallistakin alhaisempi äänestysalttius.

Johtopäätökset äänestysvilkkauden vaikutuksesta osoittautuivat ensimmäisen kierroksen vaalipäivänä loppujen lopuksi hyvin epäluotettaviksi, koska kantaansa vaalipäivään asti harkinneet aiheuttivat merkittäviä muutoksia Niinistön eduksi ja Haloselle epäedullisesti.

• Vaalit.fi − Ensimmäinen kierros
• Vaalit.fi − Toinen kierros
• Presidentinvaali 2006 – Tietoa vaaleista Oikeusministeriön vaalit.fi -sivustolla
• Vaalit 2006 – YLEn vaalisivusto
• Ehdokkaat ulkomaisen median tenteissä (Arkistoitu – Internet Archive) Ulkoasiainministeriön sivulla