Ruben Lagus

Ruben Lagus syntyi Hämeen läänin Koskella (nyk. Hämeenkoski) vuonna 1896. Hänen vanhempansa olivat metsänhoitaja, filosofian maisteri Alexander Gabriel Lagus ja Emma Matilda Bellman.

Lagus vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Olga Johanna (Jane) Ramsayn kanssa, josta hän erosi vuonna 1927 ja avioitui uudelleen vuonna 1935 Kenny Christina Emilia Gaddin kanssa. Poika Olof Lagus (1925–2009) palveli kesällä 1944 rynnäkkötykin ampujana isänsä divisioonassa ja tuhosi ainakin viisi neuvostopanssarivaunua. Hän valmistui sodan jälkeen lakimieheksi.

Lagus kävi viisi luokkaa Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors -oppilaitoksessa, josta hän erosi kuudennelta luokalta vuonna 1914. Hän suoritti yhdeksännen luokan yksityisesti samassa koulussa vuonna 1923.

Myöhemmin upseerinuransa aikana Lagus suoritti Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1928 ja yleisen osaston toisen vuosikurssin vuosina 1932–1933. Hän suoritti opintomatkan Ruotsiin ja seurasi Ruotsin huoltokenttäharjoituksia vuonna 1939 ja oli tutustumassa Saksassa kevyiden joukkojen toimintaan ja panssarintorjunta-aseeseen vuosina 1941–1942.

Lagus liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.

Lagus astui Suomen Valkoisen Armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksensa armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi adjutantiksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin rykmentin adjutantiksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Kuokkalassa.

Sisällissodan jälkeen Lagus jatkoi palvelustaan 2. Jääkärirykmentissä, missä hän palveli aluksi konekivääriupseerina ja myöhemmin I pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Rykmentin nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Lagus siirrettiin 16. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 17. syyskuuta 1919 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin aluksi 1. konekiväärikomppanian päälliköksi ja 31. lokakuuta 1919 alkaen 2. komppanian päälliköksi.

Reserviupseerikoulun komppanianpäälliköksi hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1924, mistä hänet komennettiin 17. helmikuuta 1927 – 9. tammikuuta 1928 hoitamaan Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan viransijaisuutta. Vuoden 1928 toukokuussa hänet siirrettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi 22. joulukuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun johtajana. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin Kadettikouluun, missä hän toimi 5. joulukuuta 1929 alkaen kadettikomppanian päällikkönä. Kadettikoulusta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 esikuntapäälliköksi 2. Divisioonan esikuntaan, mistä hänet nimitettiin 4. huhtikuuta 1936 alkaen Huoltopataljoonan (myöhemmin Huoltorykmentti) komentajaksi.

Talvisodan kynnyksellä järjestettyihin ylimääräisiin harjoituksiin Lagus osallistui Kannaksen Armeijan esikunnassa huolto-osaston päällikkönä. Talvisodan aikana hän toimi pääosin Kannaksen Armeijan esikunnassa, mutta hänet määrättiin helmikuussa ensin avustamaan II AKE:a esikuntapäällikkönä ja 13.2. ottamaan johtoonsa Summan Lähteen lohkon puolustuksen. Annetun tehtävän päätyttyä, hän oli muutaman päivän ajan Jalkaväkirykmentti 14:n "hoitajana", kunnes palasi Kannaksen Armeijan esikuntaan. Sotatoimiin hän osallistui Karjalankannaksella.

Välirauhan aikana Lagus toimi Maavoimien Esikunnassa Osasto 4:n (Huolto-osasto) päällikkönä, josta hänet siirrettiin elokuussa vuonna 1940 Polkupyöräprikaatin komentajaksi. Hänen komentajuutensa aikana Mikkelissä sijainnut Polkupyöräprikaati ja Kuopiossa sijainnut Jääkäriprikaati yhdistettiin elokuussa vuonna 1940, ja Lagus jatkoi näin muodostetun Jääkäriprikaatin komentajana, jonka sijoituspaikkana oli Riihimäki.

Jatkosodan puhjettua Lagus toimi 1. jääkäriprikaatin komentajana. Kenraalimajuri Paavo Talvela nimitti hänet 11. heinäkuuta 1941 5. divisioonan komentajaksi. Tästä seurasi se, että ylipäällikkö Mannerheim katsoi Talvelan ylittäneen toimivaltansa, mitätöi Talvelan tekemän nimityksen ja nimitti tehtävään eversti Ilmari Karhun. Lagus kuitenkin ehti ottaa divisioonan komentajuuden vastaan ja oli johtanut divisioonan Laatokan rantatien suuntaisesti vanhan rajan yli Tuuloksenjoelle ennen kuin Mannerheimin nimittämä uusi komentaja otti komentajuuden vastaan.

Mannerheim katsoi Laguksen johtajan taidot siinä määrin päteviksi, että nimitti hänet edellä mainitun offensiivin perusteella ensimmäiseksi 2. lk. Mannerheim-ristin ritariksi.

Mannerheim-ristin ritari Lagus palasi takaisin 1. jääkäriprikaatin komentajaksi ja johdatti prikaatinsa hyökkäykseen Tuulosjoelta Syvärille ja edelleen Petroskoihin. Laguksen komentama jääkäriprikaati vahvennettiin myöhemmin jalkaväkirykmentillä, ja sitä ruvettiin kutsumaan sen jälkeen nimellä Osasto Lagus. Laguksen suorittaman Petroskoin valtauksen jälkeen Mannerheim muisti häntä ylentämällä hänet kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Jatkosodan ensimmäisessä vaiheessa Lagus otti osaa taisteluihin Syvärillä, Petroskoissa, Karhumäessä ja Poventsassa.

Asemasotavaiheen aikana Lagus siirrettiin kesäkuussa vuonna 1942 vasta perustetun Panssaridivisioonan komentajaksi. Hän toimi myös lyhyen ajan VI armeijakunnan komentajan viransijaisena vuonna 1943. Laguksen Panssaridivisioona joutui taistelutoimiin Kannaksen suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944. Hän johdatti joukkonsa ratkaisutaisteluihin Polviselässä, Kuuterselässä, Talissa ja Vuosalmella, missä tämä valiojoukko ei ollut enää entisellään, koska aikaisemmat taistelut olivat kuluttaneet sen loppuun.^[2]

Laguksen sota ei päättynyt vielä jatkosodan päätyttyä, vaan hänet komennettiin Panssaridivisioonansa kera Lapin sotaan, jossa hän toimi aina joulukuuhun 1944 asti ja osallistui sotatoimiin Oulussa, Rovaniemellä ja Inarissa.

Lagus toimi 2. Divisioonan komentajana vuoteen 1947 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi toimitusjohtajaksi Lohjan Sato Oy:lle, jossa hän työskenteli vuoteen 1959 saakka. Ruben Lagus kuoli 15.7.1959 kotonaan Lohjalla sydänkohtaukseen. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Lohjalla on Laguksen pitkäaikaisen kodin luona panssarilevystä tehty muistomerkki sekä hänen mukaansa nimetty katu.

Lagus toimi Kadettikoulun kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1931 ja varapuheenjohtajana vuosina 1932–1933.

• Lagus

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista. Porvoo : WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4
• Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-911-9
• Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5
• Matti Koskimaa: Murtajan tykistö 2. Divisioonan tykistön taistelut 1941 - 1944. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19805-6

• PANSSARI-lehti nro 4 / 2006: Ruben Lagus, Mannerheim-ristin ritari nro 1 (Arkistoitu – Internet Archive)