Reposaari

Reposaaren eli Räfsön nimi esiintyy Porin satamalaitoksen perustamiskirjassa muodossa Reffzöö. Reposaaren nimen suomennos on itse asiassa erehdys, sillä Reffzöö ei viittaa kettuun (ruots. räv, vanh. räf) vaan riuttaan (ruots. rev, vanh. ref). Oikea nimitys juontuu vedenalaisesta riutasta, joka nousi aikojen kuluessa maankohoamisen myötä saareksi. Reposaari tunnetaan paikallisten keskuudessa myös ruotsinkielisestä nimestä johdetulla lempinimellä Räpsöö.

Suojaisan ja syvän luonnonsatamansa ansiosta Reposaari oli jo varhain tunnettu välietappi tultaessa Itämereltä Pohjanmaan jokisuistojen kauppapaikoille. Vuonna 1558 Juhana Herttua antoi saaren vastaperustetulle Porin kaupungille ”nautittavaksi ja käytettäväksi”. Alkuun saari oli lähinnä karjanlaitumena, mutta 1600-luvulla sen satamaa alettiin käyttää isoimpien laivojen lastaamiseen.

Reposaaren sataman kehitys oli nopeaa. Jo vuonna 1770 saarelta lastattiin puutavaran lisäksi muun muassa 80 000 tynnyriä tervaa. Myös laivanvarustus saatiin käyntiin. Vuonna 1774 ensimmäisen Porissa rakennetun laivan Gustaf III:n kotisatama oli Reposaari. Laivojen lastaaminen ja purkaminen tapahtui Reposaaressa pitkään ilman monimutkaisempia satamarakennelmia. Reposaarella oli siihen pitkät perinteet. Vuonna 1778 Reposaareen rakennettiin ensimmäinen laituri. Rakennelma tehtiin porvariston päivätyöllä ja kaupungin varoilla. Porin satamalaitoksen syntymäpäivänä pidetään yleisesti Floran päivää 13. toukokuuta 1780. Tuolloin Porin maistraatti teki päätöksen periä satamassa käyviltä laivoilta satamamaksua Reposaarelle rakennetun laiturin kunnossapitämiseksi.

1700-luvun alussa Turun akatemian professori Israel Nesselius esitti kirjoituksessaan ”Om Finnland Hufwudstad och Hufwud-commersie” suunnitelman, jossa Reposaaresta olisi tullut Suomen pääkaupunki.^[5] Samaisessa suunnitelmassa luonnosteltiin myös yhtenäisen vesireitin avaamista Saimaalta Päijänteen ja Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen. Vaikka suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, Reposaari oli hetken 1870-luvulla Suomen vilkkain vientisatama. Björneborgs Tidning kirjoitti 20. kesäkuuta 1877, että sataman redillä oli tuolloin yhtä aikaa jopa 160 laivaa odottamassa lastausta tai purkua. Tämän jälkeenkin Reposaari oli pitkään tärkeä vientisatama, kunnes Mäntyluotoon rakennettiin moderni satama ja sinne rautatie.

Ruotsalaisen pääoman turvin rakennettiin vuonna 1873 Reposaaren höyrysaha, joka oli 1900-luvulle tultaessa kehittynyt yhdeksi Suomen merkittävimmistä sahalaitoksista. Sen perustaminen merkitsi radikaalia käännettä Reposaaren kehitykselle: miltei asumattomasta ulkosaaresta tulikin yhtäkkiä vilkas kaupunkimainen saha- ja satamayhdyskunta, jonka etäisyys kantakaupungista vain vahvisti sen omaa identiteettiä. Saha ehti juuri täyttää pyöreät sata vuotta, kun se lakkautettiin vanhanaikaisena ja kapasiteetiltaan riittämättömänä vuonna 1974. Sahan työväen asunnot ovat edelleen käytössä, mutta asukkaat ovat joutuneet etsimään itselleen muita töitä.

Toinen merkittävä työllistäjä Reposaaressa oli 1900-luvun alussa perustettu Reposaaren Konepaja.

Reposaaren seurakunta itsenäistyi Porin kaupunki- ja maaseurakunnasta vuonna 1931, mutta jäi yhteistalouteen sen kanssa.^[6]

Reposaarelle oli mahdollista päästä vain vesitse vuoteen 1956 saakka, jolloin valmistui saaren ja mantereen välille monien pikku saarten ja luotojen yli kulkeva pengertie.

Tunnettuja reposaarelaisia ovat muun muassa laulaja Eino Grön ja painin olympiavoittaja Kelpo Gröndahl. Merkittävä vaikuttaja saaren musiikkielämään on ollut vuonna 1956 Reposaaren seurakunnan kanttori-urkuriksi valittu säveltäjä Väinö I. Haapalainen. Myös Yö-yhtyeen perustajiin kuulunut Jussi Hakulinen on alun perin Reposaaresta kotoisin. Nykyisin Reposaaren ja Porin suurin elävän musiikin vaikuttaja ja ylläpitäjä on Reposaaren Elävän Musiikin Yhdistys ry, RELMU. Yhdistys järjestää Räpsöö Bluesin, Räpsöö Rockin ja bändi-iltoja ynnä muita tapahtumia ympäri Poria. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää elävän musiikin harrastamista Porissa, muun muassa olemalla yhteistyössä Reposaaren Musiikkikoulun kanssa.

Reposaareen syntyi vuonna 2016 monikulttuurifestivaali Reposfääri^[7][8] ja vuonna 2023 elokuvafestivaali Sensommar Filmfest.^[9]

Vuonna 2008 Reposaaressa järjestettiin loma-asuntomessut. Tapahtuma oli osa Porin 450-vuotisjuhlaa. Messujen teemana oli esitellä loma-asumista kaupunkimaisessa, historiallisessa, merellisessä ja rauhallisessa ympäristössä lähellä kaupungin palveluita.

Vuonna 1985 julkaistu elokuva Valkeat yöt on kuvattu osittain Reposaaressa, joka lavastettiin tuolloin siperialaiseksi kyläksi.^[10]

Reposaaresta on kesäisin yhteys Porin keskustaan vesibussi m/s Charlotalla.

Vuonna 2016 Reposaari valittiin Suomen vuoden kaupunginosaksi.^[11]

Reposaarella oli aikoinaan poikkeuksellinen tapa, nimittäin vuosina 1955−1998 pidettiin tunnin siesta, jolloin kaupat olivat kiinni.^[10][12] Reposaaressa sijaitsi aikoinaan myös Suomen pienin Alko.^[13]

• Junnilan leirikeskus
• Kappeliluoto
• Museohinaaja Santtu
• Reposaaren hautausmaa
• Reposaaren kalasatama
• Reposaaren kirkko
• Reposaaren linnakepuisto
• Reposaaren tuulipuisto
• Siikaranta
• Takaranta
• Torpedovene S2:n muistomerkki
• Valonheitinkalliot

• Risto Ennekari, tietokirjailija
• Eino Grön, laulaja
• Kelpo Gröndahl, painin olympiavoittaja
• Väinö I. Haapalainen, säveltäjä
• Jussi Hakulinen, muusikko
• Werner Hacklin, liikemies ja laivanvarustaja
• Ahti Karikko, kirjailija
• Rauno Mäkinen, painija
• Helga Nuorpuu, kirjailija
• Joni Nyman, nyrkkeilijä
• Kauko Räike, kuvanveistäjä
• Leila Tuure, kirjailija
• Maire Österdahl, yleisurheilija.

Reposaaren pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siikasoppa ja graavisuolattu siika.^[14]

• Kotisivut
• Reposaari Pori-tiedossa (poritieto.com)
• Rannikolta rannikolle -ohjelmasarja: Omaleimainen Reposaari