Rakuuna (sotilas)

Rakuuna (ransk. dragon) oli sotilas, joka taisteli jalan, mutta liikkui ratsastaen.

Keskiaikaiset ritarit jalkautuivat välillä taistellakseen jalan, mutta varsinaiset rakuunat syntyivät 1500-luvun puolessa välissä Ranskan palveluksessa. Oletetaan, että aselajin keksi joko kondottieeri kreivi Piero Strozzi 1537 (jonka hakapyssyin aseistettu ratsuväki taisteli jalan) tai Charles de Cossé-Brissac vuonna 1554. Joka tapauksessa rakuunoita käytettiin runsaasti Ranskan uskonsodissa 1500-luvun lopulla. 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla rakuunaosastot tulivat osaksi vakinaisia armeijoita: 1635 Ranskan armeijan rakuunat organisoitiin kuudeksi rykmentiksi ja kolmekymmenvuotisessa sodassa sekä Kustaa II Aadolf että Albrecht von Wallenstein käyttivät rakuunoita. Myös Englannin sisällissodassa käytettiin rakuunoita. 1700-luvun alusta lähtien rakuunat alkoivat menettää erityisolemustaan ja ne sulautuivat vähitellen osaksi yleistä ratsuväkeä.

Rakuunat oli yleensä organisoitu jalkaväkimallin mukaisesti ja rakuunaupseerien arvot noudattivat jalkaväen sotilasarvoja, poikkeuksena Suomen ratsuväessä kapteenin arvoa vastasi ratsumestari ja vänrikin arvoa kornetti. Rakuunoiden aseistuksena oli tyypillisesti lyhyet musketetit tai karbiinit. Rakuunoiden koulutus oli helpompaa ja nopeampaa, koska hevosia ei käytetty taistelussa ja joukkojen perustaminen ja huolto oli halvempaa, koska hevosten ei tarvinnut olla varsinaisesti sotahevosia, vaan huonommatkin, tavalliset hevoset kelpasivat.

Rakuunoiden perinneasu on luurankotakki.