Podcast

Vuonna 2000 Tristan Louis ehdotti multimediatiedostojen viittaukseen käytettävän "enclosures"-tunnisteen lisäämistä RSS-formaattiin.^[7] Toimittaja Adam Curry ja ohjelmoija Dave Winer kehittelivät tätä ajatusta edelleen ja Winer lisäsikin ”enclosure”-tuen RSS 0.92:een^[8] ja seuraavana vuonna Radio Userland -palveluunsa. Radio Userlandin audioblogging oli ensimmäinen ohjelma, joka sisälsi kaiken podcastauksessa tarvittavan ja audiobloggauksen pioneerit, kuten Winer,^[9] Curry^[10] ja Gilchrist^[11] tekivät sillä kokeiluja. Kuitenkin vasta syyskuussa 2003 tekniikka sai kunnon käytännön esimerkin sen mahdollisuuksista, kun Winer ja entinen New York Timesin toimittaja Christoper Lydon tekivät 25-osaisen audioblogin, jossa Lydon haastatteli bloggaajia, futuristeja ja poliitikkoja ja Winer julkaisi sen podcastina.^[12] Lokakuussa BloggerCon 2003:ssa Kevin Marks puolestaan esitteli skriptin, jolla siirtää automaattisesti MP3-tiedostoja Radio Userlandista iTunesiin ja sieltä iPodiin.^[13] Marks ja Curry aloittivat yhteistyön ja RSS-to-iPod -skripti (iPodder) julkaistiin Curryn blogissa.^[14]

Vuoden 2004 aikana podcastit pääsivät pois marginaalista sikäli, että podcasting-sana^[15] vakiintui tarkoittamaan tilattavaa audiolähetystä.^[16],^[17][18] Adam Curry aloitti Daily Source Code -podcastinsa ja perusti iPodder.org-podcastsivuston.^[19] Useat eri kehittäjät tekivät omia RSS2iPod-scriptin tapaisia ohjelmia, joista yksi (iSpider) tuli tunnetuksi myöhemmin open source -ohjelma iPodderina ja nimenvaihdoksen jälkeen Juicena. Vuonna 2004 myös ensimmäiset podcast-verkostot ja podcasteihin erikoistuneet verkkopalvelut aloittivat toimintansa.

Seuraavana vuonna podcastingista tuli valtavirtaa ja silloin aloittivat muun muassa ensimmäiset kaupalliset podcastit, Valkoinen talo alkoi julkaista viikoittaista presidentin puhetta myös podcastina^[20] ja ensimmäinen Yhdysvaltojen korkean tason poliitikko, John Edwards, aloitti henkilökohtaisen podcastinsa.^[21] Apple lisäsi podcasting tuen iTunesiin ja satelliittiradio Sirius aloitti podcast-kanavan.^[22] Termin "podcast" ja ilmiön yleistymistä kuvaa hyvin myös se, että 2005 syyskuun 28. päivä Google löysi hakusanalla ”podcasts” 100 000 000 osumaa verrattuna aikaisemman vuoden 24:ään^[23]

Suomen ensimmäinen podcast oli toukokuussa 2005 aloittanut FcLate Netradio.^[24] Muita samoihin aikoihin aloittaneita podcasteja olivat Omenatarha-,^[25] Saunan takaa-,^[26] Avokatsomo-,^[27] Naurispaja-^[28] ja Radio Free Finland -podcastit^[29] . Yle aloitti omat podcastinsa syyskuun 1. päivä^[30][31] ja kaupallisista toimijoista ensimmäisenä ehti Stara.fi-verkkolehti 7. lokakuuta^[32] (tai mahdollisesti Kiinasta kertova nettiradio Radio86). Saman vuoden marraskuussa mukaan tulivat myös Iskelmä, Radio NRJ^[33] ja SBS-radiot, joten podcastien voidaan sanoa tällöin kaupallistuneen. Maaliskuussa 2006 myös Radio Helsinki lisäsi lähetyksiensä MP3-tiedostoille RSS-syötteet.^[34] 23.5.2007 Yle aloitti ensisijaisesti internetiin tehdyn podcastinsa POP-Talkin, tähän asti radiokanavat olivat kierrättäneet podcasteihinsa lähinnä radiolähetyksiinsä tehtyjä ohjelmia.^[35]

Indiepuolella merkkipaaluina voidaan pitää Henrik Anttosen toukokuussa 2006 aloittamaa PodPäivää^[36] , joka on ensimmäinen päivittäinen suomenkielinen podcast, sekä ensimmäistä suomalaista podcast-verkostoa Radio Koskisuomea. Maininnan arvoisia asioita on vuoden 2007 keväällä tapahtunut HessunKahvilan siirtyminen Radio Hearin kautta suoriin lähetyksiin.^[37] sekä saman vuoden kesällä tapahtunut Ville Säävuoren kehittämän suomalaisten podcastien keskuspaikan, Podcasthakemiston, aukeaminen.^[38]

Podcastien videomuotoisia versioita videopodcasteja, eli vodcasteja, kokeiltiin yliopisto-opetuksessa Tampereen teknillisessä yliopistossa keväällä 2006. Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä tehtiin myös yksi Suomen ensimmäisistä iPod-kokeiluista peruskoululaisilla^[39] Tutkimuksen aikana oppilaat tutustuivat iPodin käyttöön ja toteuttivat erilaisia projekteja, jotka he ideoivat itsenäisesti ryhmissä. Ajatuksena oli saada lapsilta autenttisia ideoita siitä, miten laitetta voitaisiin käyttää opetuksessa ja oppimisessa. Tutkimus osoitti, että iPodien käyttö oli oppilaille helppoa ja he oppivat käyttämään sitä nopeasti. Tutkimuksen perusteella iPod osoittautui hyödylliseksi etenkin kielten opiskelussa.

Vuonna 2015 toimintansa aloittaneella Jakso.fi-sivustolla listataan ja suositellaan suomalaisia podcasteja.^[40]

Yleisradion uutisten mukaan vuonna 2020 Suomen suurituloisimpien sosiaalisen median vaikuttajien joukossa oli yhä enemmän podcasteja ammatikseen tekeviä henkilöitä. Podcast-juontajista Papupata-podcastia juontava Sara Parikka ja Nonsense-podcastia juontava Alexa Dagmar olivat päässeet kymmenen suurituloisimman somevaikuttajan joukkoon tuloverotietojensa perusteella.^[41]

Podcastissa julkaisija ylläpitää RSS- tai Atom-syötettä, joka sisältää tiedot äänitiedostoista(podcast-jakson kuvaus, jne.) ja äänitiedoston URI:n. Käyttäjällä puolestaan on ohjelma, joka seuraa syötteen päivittymistä ja sen pohjalta lataa taustalla uudet äänitiedostot kuuntelua varteen. Taustalla oleva tekniikka ei ole rajoittunut pelkästään äänitiedostojen siirtämiseen, vaan enclosure-tunnisteella voidaan viitata minkä tyyppisiin tiedostoihin tahansa ja HTTP-protokollan lisäksi myös bittorrenttia käytetään yleisesti tiedostojen siirtoon RSS:n yhteydessä. Yleisimmät käytetyt audioformaatit ovat RealAudio, MP3, AAC, OGG (Vorbis) ja FLAC. Muita nimenomaan puheen pakkaamiseen suunnattuja ovat Opus ja Speex.

Podcasteissa käytettävä tekniikka on valmistaja- ja alustariippumatonta, ja podcasteja voidaankin kuunnella hyvin erityyppisillä laitteilla.

Pääsääntöisesti podcastien bittivirta on pienempää kuin musiikissa, sillä äänenlaadun merkitys podcasteissa ei ole niin suuri, kuin musiikissa. Pienempi tiedoston koko myös nopeuttaa latausaikoja heikoilla internet-yhteyksillä. Tyypillinen bittivirta podcastille esimerkiksi Spotifyssa on 128 kbit/s.^[42]

• Ylen podcast-tarjonta