Peter von Bagh

Pietarinsaksalaisen lääkäri-isän Konrad von Baghin poika Peter von Bagh suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1961. Helsingin yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970 aineyhdistelmällä teoreettinen filosofia, sosiologia, estetiikka ja kirjallisuus. Laudaturtyö Elokuvalliset keinot ja niiden käyttö: Alfred Hitchcockin Vertigo julkaistiin myöhemmin kirjana (Helsingin yliopisto, 1979). Valtiotieteen tohtoriksi von Bagh valmistui vuonna 2003.^[5] Väitöskirja (2002) Peili jolla oli muisti – elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895–1970) (SKS, 2002) tutkii elokuvailmaisun perusyksikköjä, montaasia ja kollaasia.

Von Bagh toimi opettajana ja luennoitsijana useissa koti- ja ulkomaisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa, muun muassa Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian -teorian professorina vuodesta 2000 alkaen.^[5] Hän myös laati kouluille suunnatun elokuvaoppikirjan Salainen muisti (Sanoma Pro, 2009).

Peter von Baghin tuotannon punaisena lankana on suomalaisen arjen historia: kuvat sellaisista yksityiskohdista, jotka välittävät jotakin siitä, millaista suomalaisten elämä on kulloinkin ollut.^{kenen mukaan?} Teoksissa Vuosi 1952 (1980), Viimeinen kesä (1992), Helsinki, ikuisesti (2008)^[6] ja Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata (2011) historiaan kurkistetaan tietyn ajankohdan, paikan tai taiteilijasuvun rajaaman suurennuslasin kautta.

Von Bagh teki useita kymmeniä televisioelokuvia, muun muassa henkilökuvia eri alojen suomalaisista merkkihenkilöistä (Tapio Rautavaara Tapsa – viiltoja reissumiehen elämästä, 1980; Paavo Nurmi, 1978; Otto Ville Kuusinen Mies varjossa, 1994), muusikoista (Olavi Virta, 1972; Suomi Pop, 1984), näyttelijöistä (Tauno Palo, 1981) ja ohjaajista (Edvin Laine, 2006; Mikko Niskanen, 2010).

Von Baghin fiktioelokuvat ovat usein dokumentaarisia omalla tavallaan: Kreivi (1971) -elokuvan päähenkilö on iltapäivälehtien kruunaama huijari Pertti Ylermi Lindgren. Pockpicket (1968) on Robert Bressonin Taskuvaras (1959) -elokuvan muunnelma, jossa vieraantunut mies hakee elämäänsä jännitettä sujauttelemalla seteleitä hyvää aavistamattomien kaupunkilaisten lompakkoihin.

Von Bagh osallistui käsikirjoittajana Risto Jarvan elokuviin Ruusujen aika (1969), Bensaa suonissa (1970) ja Kun taivas putoaa... (1972).

Von Baghin kirjallinen tuotanto käsittää liki 40 tietokirjaa. Opetusministeriö myönsi von Baghille tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon vuonna 2007. Samana vuonna Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina palkittiin Tieto-Finlandialla. Valtion tiedonjulkistamispalkinto osoitettiin hänelle kahdesti, vuonna 1986 teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa) ja vuonna 1975 teoksesta Elokuvan historia. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Lönnrot-palkinto myönnettiin hänelle teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja vuonna 1992.

Von Baghin esseitä ja artikkeleita on julkaistu lukuisissa koti- ja ulkomaisissa elokuvakirjoissa ja -lehdissä, joista tunnetuimpia ovat ranskalaiset L’Écran, Cahiers du cinéma, Trafic ja Cinema 02, italialainen Cinegrafie, espanjalainen Nosferatu, ruotsalainen Chaplin ja englantilainen Movie. Ulkomailla julkaistujen artikkeleiden kooste on suomennettu kokoelmaan Cinefilia (Johnny Kniga 2013).

Peter von Bagh toimi vuodesta 1971 Filmihullu-lehden päätoimittajana.

Ulkomailla von Bagh toimi elokuva-alan asiantuntijana ranskalaiselle Larousse-tietokirjakustantamolle vuonna 2009 sekä vakituisena avustajana italialaiselle Einaudi-kustantamolle.

Peter von Bagh toimi Love Kirjat -kustantamon toimittajana ja esipuheiden kirjoittajana vuosina 1977–1996.

Sodankylän elokuvajuhlat perustettiin Anssi Mänttärin aloitteesta vuonna 1986. Mänttärin lisäksi festivaalin linjan loivat Kaurismäen veljekset Aki ja Mika sekä Peter von Bagh.

Vuodesta 2001 alkaen Peter von Bagh toimi myös Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalin taiteellisena johtajana. Festivaalin erityisalaa ovat ”jälleenlöydetyt”, kadonneiksi luullut ja tuntemattomat aarteet, mykkäelokuvat ja restauroidut filmikopiot.

Von Bagh toimi myös San Sebastiánin elokuvajuhlien taiteellisena neuvonantajana vuonna 2009, Telluriden elokuvafestivaalin vierailevana taiteellisena johtajana vuonna 1997 sekä tuomariston jäsenenä Cannesin festivaalin kilpailusarjassa vuonna 2004.

Suomen Elokuva-arkiston toiminnanjohtajana Peter von Bagh toimi vuosina 1966–1969 ja ohjelmistosuunnittelijana vuoteen 1984. Tuona aikana arkiston ohjelmatarjonta vakiinnutti arvostetun maineensa ja näytösten määrä moninkertaistui.

»Kun aloitin, arkisto tarjosi vain kaksi näytäntöä viikoittain. Lisäsin näytösten määrän heti neljään. Pian onnistuimme näyttämään 8 elokuvaa viikossa. Näin kului muutamia vuosia, kunnes yleisön luottamuksen vakiinnuttua aloimme näyttää kolme elokuvaa päivittäin.»
(^[7])

Helsingissä elettiin elokuvateattereiden kulta-aikaa, mistä esimerkkinä ”1970-luvulla Bressonin elokuvat keräsivät enemmän rahaa Helsingissä kuin Pariisissa”.^[8]

Lissabonissa, FIAFin (elokuva-arkistojen kansainvälisen liiton) konferenssissa vuonna 1989, pitämässään puheessa von Bagh tähdensi:

»Moni arkisto on langennut liian helppoihin täkyihin ja muotielokuvien painotukseen. Lyhytnäköisillä laskelmilla varustautuneiden virkamiesten voi olla vaikea käsittää, miksi pieni arkisto tilaisi harvinaisen elokuvan kaukaisesta maasta vain yhtä näytäntöä varten. Tällainen laskelmointi lamauttaa helposti kulttuurityön kokonaan. Ristiriita on ilmassa tulikirjaimin: yleisö näyttää kuolaavan de Palman ja Eastwoodin perään, vaikka sisäinen ääni kutsuu näyttämään Victor Sjöströmin ja Carl Th. Dreyerin tuotantoa luotaavia kokonaisuuksia...
Ensimmäiset Sjöströmin ja Dreyerin esitykset tuovat saliin ehkä tosiaan vain 15 katsojaa – mutta viiden vuoden täsmällisten valintojen ja taitavasti sijoitettujen uusintojen jälkeen samaiset näytännöt voivat olla loppuunmyytyjä. – – Alussa jokin elokuva voi olla täysin tuntematon, mutta sen jättämä käyntikortti on ikuinen: ihmeellinen kauneus.»
(^[9])

Samassa puheenvuorossa von Bagh määrittelee arkistojen velvollisuudet seuraavasti: luottamuksellisen yleisösuhteen vaaliminen, klassikoiden ja etenkin kotimaisten elokuvien suojelu ja restaurointi sekä elokuvakerhotoiminnan tukeminen yhteisenä elokuvapankkina, josta teokset ovat esitettävissä.

Von Bagh kuoli pitkään sairastettuaan 71-vuotiaana oltuaan lyhyen aikaa sairaalassa.^[10] Von Bagh on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.^[11]

• Von Bagh, Peter (toim.): Uuteen elokuvaan: Kirjoituksia elokuvasta. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
• Elävältä haudatut kuvat. Helsinki: Tammi, 1969.
• Paljastava silmä: Luokat taistelevat – elokuvat kertovat. Helsinki: Weilin+Göös, 1973. ISBN 978-951-3-50895-1
• Elokuvan historia. (Uudistettu painos 1998 ja 2004) Helsinki: Weilin+Göös, 1975. ISBN 978-951-3-51333-7
• Aarnio, Pekka & von Bagh, Peter & Koski, Markku: Olavi Virta. Porvoo, Juva, Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 978-951-0-08023-8
• Von Bagh, Peter & Milonoff, Pekka: Teatterikirja. Helsinki: Love Kustannus, 1977. ISBN 978-951-8-35005-0
• Elvis! Amerikkalaisen laulajan elämä ja kuolema. Helsinki: Love Kustannus, 1977. ISBN 978-951-8-35006-7
• Hitchcock: Merkintöjä Alfred Hitchcockin elokuvasta Vertigo. Helsinki: Suomen Elokuvasäätiö, 1979. ISBN 978-951-9-34910-7
• Joris Ivens – dokumentaristin muotokuva. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1981.
• Englantilainen elokuva. Helsinki: Suomen Elokuva-arkisto, 1980. ISBN 978-951-8-59039-5
• Taikayö. Helsinki: Love kirjat, 1981. ISBN 9518350493
• Bagh, Peter von (toim.); Beylie, Claude; Cocteau, Jean: Jean Cocteau – runoilija elokuvantekijänä. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto – Valtion painatuskeskus, 1983. ISBN 951-859-324-8
• Kymmenen elokuvaa. Helsinki: Love kirjat, 1984. ISBN 9518350825
• Von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 978-951-1-08913-1
• Elämää suuremmat elokuvat. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 978-951-1-10983-9
• Elokuvan ilokirja. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 978-951-1-10581-7
• Kaipuun punainen hetki. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 978-951-1-11950-0
• Suomalaisen elokuvan kultainen kirja. Helsinki: Suomen Elokuva-arkisto, 1992. ISBN 978-951-1-12295-1
• Von Bagh, Peter (toim.): Paras elokuvakirja. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 978-951-0-20463-4
• Elämää suuremmat elokuvat II. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 978-951-1-12811-3
• Kinopalatsi: Suomalaisen elokuvan kultainen cd-rom. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 978-951-1-13512-0
• Rikoksen hehku. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 978-951-1-14631-5
• Drifting Shadows: A Guide to the Finnish Cinema. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16301-5 (englanniksi) [suomalaisen elokuvan pieni historia, julkaistu myös ranskaksi ja saksaksi]
• Bagh, Peter von & Koski, Markku: Lööppikirja. Helsinki: Like, 2000. ISBN 978-951-5-78823-8
• Aarniala, Timo & Von Bagh, Peter: Hevoset ja minä. Helsinki: Like, 2000. ISBN 978-951-5-78816-0
• Fiaccarini, Anna – Bagh, Peter von - Cenciarelli, Cecilia: Luci del ribalta [”Parrasvalot”]. Bologna: Cineteca Bologna, 2002. ISBN 88-8012-214-2 (italiaksi)
• Peili jolla oli muisti: Elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895–1970). (Väitöskirja: Helsingin yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 978-951-746423-9
• Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-12705-5
• Aki Kaurismäki. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31773-0 (Käännetty myös ranskaksi, italiaksi, ruotsiksi ja japaniksi.)
• Tähtien kirja. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-18776-9
• Sininen laulu: Itsenäisen Suomen taiteiden tarina. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32895-8
• Vuosisadan tarina: Dokumenttielokuvan historia. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-8-51093-5
• Salainen muisti. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34558-0
• Lajien synty: Elokuvan rakastetuimmat lajit. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35625-8
• Sodankylä ikuisesti. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36290-7
• Junassa. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37921-9
• Chaplin. Helsinki: Like, 2013. ISBN 978-952-01-0957-8
• Muisteja. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-1093-2
• Alanen, Antti (toim.): Elokuvan almanakka: 69 katsetta vuosisadan historiaan. Helsinki: Kansalliskirjasto, 2018. ISBN 978-951-51-4165-1. [julkaistu postuumina]

• Pockpicket eli katkelmia helsinkiläisen porvarisnuoren elämästä (& Pertti Maisala, 1968)
• Vanhan valtaus (ryhmä: Bagh–Toiviainen–Maisala–Katainen, 1968)
• Joulukuu (1969)

• Kreivi (1971)

• Viimeinen kesä (1992)
• 1939 (1993)
• Muisteja (2013)
• Sosialismi (2014)^[12]
• Lauluja utopiasta (2017) (yhdessä Jouko Aaltosen kanssa)

• Olavi Virta (1972)
• Paavo Nurmi – mies ja aika (& Markku Koski, 1978)
• Sinitaivas – matka muistojen maisemaan (1978)
• Repe – sirpaleita Reino Helismaan elämästä (1979)
• Tankavaaran Travolta (1979)
• Vuosi 1952 (1980)
• Tapsa – viiltoja reissumiehen elämästä (1980)
• Laulajan lähtö (1980)
• Tauno Palo (1981)
• Väliasemalla Veikko Lavi (1982)
• Päivä Karl Marxin haudalla (1983)
• Suomi Pop – suomalaisen iskelmän historia (1984–1985)
• Lähikuvassa 1–19: Tuomari Nurmio, Remu Aaltonen, Pelle Miljoona, Juice Leskinen, Hassisen Kone, Eppu Normaali, Dave Lindholm, Rauli "Badding" Somerjoki, Kipparikvartetti, Erkki Junkkarinen, Jorma Ikävalko, Matti Jurva, Harmony Sisters, Esa Pakarinen, Palle, Henry Theel, Vili Vesterinen, Eugen Malmstén ja Big Band, Metro-tytöt (1983–1992)
• Yhdeksän hetkeä Urho Kekkosen elämästä (1985)
• Elämä ja aurinko – rapsodia F.E. Sillanpään maisemasta (1985)
• Isoveli (1985)
• Ajan draama (1986)
• Muisto (1987)
• Faaraoiden maa (1987)
• Asema (1987)
• Tämä on Suomi (1987)
• Olavi Virta (1987)
• Jukeboxin ikivihreät (1988)
• Henkilökohtainen ongelma (1988)
• SF:n tarina 1–6 (1990–1991)
• T. J. Särkkä 100 vuotta (1990)
• Kohtaaminen (1992)
• Suomi-Filmin tarina 1–5 (1993)
• Fennadan tarina 1–3 (1993)
• Mies varjossa 1–3 (& Elina Katainen & Iikka Vehkalahti, 1994)
• Erään oopperan synty: Lapualaisooppera (1996)
• Oi kallis Suomenmaa 1–8 (1997) (16-osainen versio: 1999)
• Victor Eríce: unelma valosta (1997)
• Irma Seikkula – kulta-ajan tähti (1998)
• Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina 1–12 (2003–2004)
• Kansalainen Puupää (Armand Lohikosken muotokuva) (2004)
• Edvin Laine (2006)
• Helsinki, ikuisesti (2008)
• Tähtien tarina 1–6: Hannes Häyrinen, Ville Salminen, Hannu Leminen, Eeva-Kaarina Volanen, Leif Wager, Tarmo Manni (2008)
• Ohjaaja matkalla ihmiseksi: Mikko Niskasen tarina 1–3 (2010)
• Sodankylä ikuisesti 1–4: Elokuvan vuosisata, Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho, Ikuinen aika, Valon draama (2010–2011)
• Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata (2011)
• Suomalaiset ja raha: rakkaustarina (2011)

• Ruusujen aika (Jarva, 1969)
• Kesäkapina (kokoonpanossa työryhmä Sex, 1970)
• Bensaa suonissa (Jarva, 1970)
• Kun taivas putoaa... (Jarva, 1972)
• Synopsis Aki Kaurismäen elokuvaan I Hired a Contract Killer (1990)

• Satoja radio-ohjelmia vakituisesti vuodesta 1961, myös laajoja sarjoja:
• Yöradio
• Suuria elokuvaohjaajia (1963)
• Amerikan ääniä (1974)
• Kohtaamisia (1976)
• Keskusteluja elokuvasta (1981)
• Elämää suuremmat elokuvat (1984–1993 vuosittain 10 ohjelmaa, yhteensä 100)
• Elämää suuremmat näyttelijät (1997, 36 ohjelmaa)
• Elokuvan historia (2006, 52 ohjelmaa)

• Ranskan Kansallisen Ansioritarikunnan upseeri
• 1966 Ylioppilaslehden kirjoittajapalkinto
• 1969 Elokuvataiteen valtionpalkinto
• 1976 Valtion tiedonjulkistamispalkinto teoksesta Elokuvan historia
• 1978 Vuoden teatteriteko -palkinto teoksesta Teatterikirja (toim. yhdessä Pekka Milonoffin kanssa)
• 1980 Valtion elokuvapalkinto teoksesta Vuosi 1952
• 1980 Kulttuurityöntekijäin tunnustuspalkinto
• 1980 Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinto
• 1985 Venla-palkinto teoksesta Suomi Pop – suomalaisen iskelmän historia
• 1986 Valtion tiedonjulkistamispalkinto teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa)
• 1989 Kuulonhuoltoliiton parhaan tv-esiintyjän palkinto
• 1991 Venla-palkinto teoksesta SF:n tarina I-VI
• 1992 Betoni-Jussi-palkinto
• 1994 SKS:n Lönnrot-palkinto teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja
• 2003 Suomen Arvostelijain Liiton kunniajäsen
• 2004 Blue Sea Film Festival -elämäntyöpalkinto
• 2005 DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalin Aho-Soldan-elämäntyöpalkinto
• 2005 Koura-palkinto (Sininen laulu)
• 2005 Pro Arte Lapponiae -mitali
• 2007 G. Pula-aho -palkinto (Leo Jokela Boozing Society)
• 2007 Bolognan kaupungin kulttuuripalkinto Turrita d'argento
• 2007 Valtion tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto
• 2007 WSOY:n kirjallisen säätiön tunnustuspalkinto
• 2007 Tieto-Finlandia teoksesta Sininen laulu
• 2012 Matti Pellonpää -palkinto^[13]
• 2013 San Franciscon elokuvajuhlien Mel Novikoff -palkinto "elämäntyöstä kansainvälisen elokuvan parissa".^[14]
• 2013 Sodankylän kunta päätti nimetä Vaasankadun Peter von Baghin kaduksi.^[15] 2015 kunta päätti kuitenkin antaa nimen eräälle kevyen liikenteen väylälle^[16]
• 2013 Suomen Tietokirjailijoiden Warelius-palkinto

• Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1984–1999
• Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2011

• Alanen, Antti – Möller, Olaf (toim.): Citizen Peter. Helsinki: Like, 2013. ISBN 978-952-01-0974-5
• Peter von Baghille omistettu teemanumero, Filmihullu 6/2014.

• Rautakorpi, Esko & Mykkänen, Marjaana Suomalainen elokuvaohjaaja: Peter von Bagh, 2010.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peter von Bagh Wikimedia Commonsissa

• Alanen, Antti: Bagh, Peter von (1943–2014) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.10.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Muistokirjoitus. (Arkistoitu – Internet Archive) Kavi.
• ”Rovaniemen markkinoilla” ja rillumarei (Peter von Baghin haastattelu) (1976). Yle Elävä arkisto.
• Otteita Peter von Baghin ohjelmasta ”Isoveli YLE” (1986). Yle Elävä arkisto.
• Turkka ja von Bagh viettävät Chaplin-yötä (1989). Yle Elävä arkisto.
• Peter von Baghin haastattelu. Kirjastokaista-video.
• Esityssarja ja seminaari Orionissa 2013.
• Peter von Bagh Elonetissä.
• Peter von Bagh Internet Movie Databasessa. (englanniksi).
• Peter von Baghin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (Arkistolinkki)