Pehr Kalm

Kalmin isä oli Korsnäsin kappalainen Gabriel Kalm ja äiti vaasalaista kauppiassukua oleva Katarina Ross. Pehr Kalm syntyi Ruotsissa, minne perhe oli muuttanut Suomesta pakoon isonvihan venäläismiehitystä. Isä kuoli evakkomatkalla, ja isonvihan päätyttyä äiti toi perheen takaisin Suomeen.^[2]

Kalm kävi triviaalikoulua Vaasassa vuodesta 1730 ja aloitti yliopisto-opinnot Turun akatemiassa vuonna 1735. Hän kirjoittautui Uppsalan yliopistoon vuonna 1740 ja opiskeli luonnontieteitä muun muassa Carl von Linnén ohjauksessa.^[2] Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi tutkimusmatkailijaksi.

Ensimmäiset tutkimusmatkat Kalm teki vapaaherra Sten Carl Bielken kustantamana Suomessa ja Ruotsissa. Vuonna 1744 hän matkusti Bielken kanssa Moskovaan ja Ukrainaan,^[2] mistä hän toi mukanaan Linnén käyttöön kasvinäytteitä ja käsikirjoituksia.

Seuraava matka oli Ruotsin tiedeakatemian järjestämä Amerikan mantereelle suuntautunut tutkimusretki, joka kesti lokakuusta 1747 kesään 1751. Matkaan lähdettiin Norjan ja Lontoon kautta, missä Kalm vietti puoli vuotta perehtyen tulevaan ja opetellen englantia ja ranskaa. Elokuussa 1748 Kalm lähti Englannista Mary Galley -nimisellä laivalla kohti Amerikkaa ja Philadelphiaa. Matka kesti 41 päivää; perille Uudelle mantereelle hän pääsi 15. syyskuuta.

Kesällä 1749 Kalm teki apulaisensa Lars Jungströmin ja kahden oppaan kanssa pitkän tutkimusmatkan Montrealiin ja Quebeciin. Seuraavana kesänä hän matkasi Niagaran putouksille, jonne hän saapui 24. heinäkuuta 1750. Kalmin kuvaus putouksista julkaistiin muun muassa Benjamin Franklinin toimittamassa Pennsylvania Gazette -lehdessä.^[2] Kalmin Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra America on ilmestynyt monella kielellä; ruotsiksi se julkaistiin vuonna 1753. Matkan aikana Kalm lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta Linnélle kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.^[3]

Kalm teki myös tutkimuksen nyttemmin sukupuuttoon kuolleesta muuttokyyhkystä. Se oli ensimmäinen kyseisen lajin pesimäbiologiasta tehty tutkimus ja on yhä käyttökelpoinen. Sitä pidetään Turun akatemian kansainvälisesti arvokkaimpana ja tieteellisesti merkittävimpänä julkaisuna.^[4]

Kuultuaan Pierre La Vérendryeltä tämän löytämästä ”riimuja” sisältävästä kivestä Kalm innostui viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan. Hän antoi tämän oppilaalleen Georg A. Westmanille^[5] maisteritutkimuksen aiheeksi. Westmanin aihetta käsittelevä 23-sivuinen pro gradu julkaistiin vuonna 1757.^[6]

Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiin Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibelius-museon tontilla. Liian suurten ilmastoerojen vuoksi kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa 1827, osa on Lontoossa ja loput yli 400 kasvinäytettä ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.^[3]

Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn. Erityisesti pyrittiin saamaan maaperä niin omavaraiseksi, että hyötykasvit ja hedelmäviljely menestyisivät. Kalm onkin saanut epävirallisen "Suomen puutarhatalouden isän" arvonimen yhdessä toisen Akatemian professorin Pehr Adrian Gaddin kanssa.^lähde?

Siementen lisäksi Kalm toi Amerikasta kaksi opossumia, joista toinen kuoli jo kuljetuksessa Atlantin yli. Toinen opossumi eli Kalmin kirjastohuoneen kakluunissa oljissa tehdyssä pesässä. Se kuitenkin pureskeli kirjoja, pöydän- ja tuolinjalkoja ja säikytteli piikoja keittiössä. Kalm olisi halunnut lahjoittaa opossumin Carl von Linnélle, joka ei kuitenkaan halunnut opossumia, sillä hänellä oli jo amerikkalainen pesukarhu. Opossumi kuoli inhottuna "liikalihavuuteen".^[7]

Hyödyn aikakauden innoittamana Turun akatemiaan päätettiin perustaa luonnonhistorian ja talousopin oppituoli vuonna 1747. Professuuri rahoitettiin lakkauttamalla runousopin oppituoli. Uudeksi talousopin professoriksi nimitettiin Kalm, vaikkei hänellä ollut yliopistollista loppututkintoa.^[2] Samana vuonna Kalm aloitti Amerikan-matkansa. Hän oli virassa kuolemaansa saakka vuoteen 1779. Hänen seuraajansa professorina oli Salomon Kreander.^[2]

Yliopistonopettajana Kalm oli suosittu. Häntä pidetään eräänä taloudellisen hyödyn ajan keskeisimpänä henkilönä Turun akatemiassa. Kalmin johdolla valmistui 146 väitöskirjaa, joista valtaosa ruotsinkielisiä, muut latinaksi.^[2] Turun akatemian rehtorina hän toimi 1756–1757, 1765–1766 sekä 1772–1773. Kalm oli Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1745.^[2]

Kalm vihittiin papiksi vuonna 1757.^[2] Hän toimi Piikkiön ja Maarian seurakunnan kirkkoherrana ja oli myös Turun tuomiokapitulin jäsen.^[2] Kalmin näkemyksen mukaan papiston tehtävänä oli hyödyttää valtakuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.^[8]

Kalm avioitui Amerikassa Anna Margaretha Sjömanin kanssa helmikuussa 1750. Vaimon kahden edellisestä avioliitosta syntyneiden lasten lisäksi heille syntyi ainakin kaksi poikaa. Pojista toinen kuoli pienenä, toinen, majuri Petter Gabriel Kalm, osallistui Anjalan liittoon. ^[9] Kalmin tytärpuoli Johanna Margareta meni naimisiin maaherra Johan Herman Loden kanssa.^[2]

Vuonna 1768 Kalm vihittiin teologian kunniatohtoriksi Lundissa, ja vuonna 1772 hänet valittiin Vaasa-ritarikunnan jäseneksi.^[2] Kalmin kunniaksi on nimetty useita kasvi- ja hyönteislajeja. Linné nimesi vuorilaakerin suvun Kalmia hänen mukaansa. Kalmia latifolia on Pennsylvanian ja Connecticutin kansalliskukka.^[3]

Tähtitieteilijä Liisi Oterman vuonna 1940 löytämä pikkuplaneetta 2332 Kalm on nimetty Pehr Kalmin mukaan.^[10]

Helsinkiin yliopiston Kumpulan kampukselle nimettiin Pietari Kalmin katu vuonna 1985. Kadun ruotsinkielisessä nimessä on Kalmin etunimi sen ruotsalaisessa muodossa (Pehr). Tukholmassa on Kalmgatan ja Turussa Kalminkuja sekä Pietari Kalmin puisto. Kalmista tehtiin Suomessa postimerkki vuonna 1979, kun hänen kuolemastaan oli kulunut kaksisataa vuotta. Kalmin muistolaatta on kiinnitetty Turun Maarian kirkon seinään.^[2]

• Ahonen, Harri: Pitäjän hyödyllisin mies? Pehr Kalmin käsitys papiston yhteiskunnallisesta tehtävästä s. 30-31. (pdf) (Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu -tutkielma) 2005. Helsingin yliopiston teologian tiedekunta. Arkistoitu 11.6.2007. Viitattu 2.11.2015.

• Tsubaki, Rosemarie: Pehr Kalm, suomalainen Amerikan löytäjä. ((Il viaggio di Pehr Kalm in Nord America 1747–1751, 2003.) Suomentanut Anto Leikola) Helsinki: Terra Cognita, 2011. ISBN 978-952-5697-49-0
• Suomalaiset tutkimusmatkat, toimittanut Markku Löytönen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768; 1187. ISBN 978-951-746-774-2 (sid.). Sivut 11–15

• Yle Areena: Suomalaisia tutkimusmatkailijoita - Pehr Kalm
• Pehr Kalmin väitöskirjoja digitoituina Kansalliskirjaston kokoelmissa.
• Petter Portin: Uutta tietoa Pehr Kalmista suomeksi. Turun sanomat 17.11.2011.
• Petter Portin: Uutta tietoa Pehr Kalmista suomeksi. Tieteessä tapahtuu 8/2011. (PDF)
• T. J. Hintikka : "Habent sua fata libelli". Pietari Kalmin Amerikan-matkakuvauksen käsikirjoituksen vaiheita, Helsingin Sanomat, 05.06.1938, nro 149, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• T. J. Hintikka : Pietari Kalmin tietoja "Uuden Ruotsin" siirtokunnasta I, Helsingin Sanomat, 12.06.1938, nro 155, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• T. J. Hintikka : Pietari Kalmin tietoja "Uuden Ruotsin" siirtokunnasta II, Helsingin Sanomat, 19.06.1938, nro 162, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot