National League

Vuoteen 1875 toiminut National Association of Professional Base Ball Players oli vaarallisen heikko. Yhdistys kärsi auktoriteetin puutteesta valtaseuroja kohtaan, otteluohjelman valvomattomuudesta, epävakaista jäsenistä, yhden joukkueen ylivoimaisuudesta ja erittäin alhaisista pääsymaksuista, joka ei kannustanut seuroja noudattamaan liigan sääntöjä.

William Hulbert, chicagolainen liikemies ja Chicago White Stockings -seuran virkailija, lähestyi useita NA-seuroja suunnitelmineen keskusjohtoisemmasta liigasta. Lisäksi viittä hänen tähtipelaajaansa uhkasi karkottaminen NAPBBP:stä, koska Hulbert oli allekirjoittanut heidät seuraansa kyseenalaisin keinoin, joten Hulbertille oli oman edun mukaista luoda oma liiga. Kun St. Louis oli rekrytoitu, neljä läntistä seuraa kokoontuivat Louisvillessä, Kentuckyssa, tammikuussa 1876. Kun Hulbert oli puhunut neljälle muulle seuralle New Yorkissa 2. helmikuuta 1876, National League perustettiin kahdeksan perustajajäsenen voimin. Perustajajäsenet olivat:

• Chicago White Stockings, NA (nykyinen Chicago Cubs)
• Philadelphia Athletics, NA (erotettiin kauden 1876 jälkeen)
• Boston Red Stockings (myöhemmin Red Caps), NA:n hallitseva joukkue (nykyinen Atlanta Braves)
• Hartford Dark Blues, NA (lopetti kauden 1877 jälkeen)
• Mutual of New York, NA (erotettiin kauden 1876 jälkeen)
• St. Louis Brown Stockings, NA (lopetti kauden 1877 jälkeen)
• Cincinnati Red Stockings, uusi seura, joka ei suoranaisesti liity vuonna 1870 lopetettuun samannimiseen seuraan (erotettiin kauden 1880 jälkeen)
• Louisville Grays, uusi seura (lopetti kauden 1877 jälkeen, kun neljä pelaajaa oli asetettu pelikieltoon lopputulosten manipuloinnin takia)

National Leaguen muodostuminen merkitsi loppua NA:lle, jäljelle jääneet seurat lopetettiin tai ne jatkoivat amatöörisarjoissa. Ainoa vahva seura joka jäi liigan ulkopuolelle vuonna 1876 oli Philadelphian toinen joukkue, jonka kutsumanimenä oli joko White Stockings tai Phillies.

Uuden liigan toimivalta testattiin ensimmäisen kauden jälkeen. Athletic ja Mutuals kieltäytyivät tekemästä pelimatkoja länteen loppukaudesta ja mieluummin pelasivat paikallisia ei-liiga joukkueita vastaan. Hulbert reagoi seurojen uhmaan erottamalla ne, joka ei ainoastaan järkyttänyt baseball seuraajia (New York ja Philadelphia oli kaksi väkirikkainta kaupunkia liigassa), vaan teki samalla selväksi seuroille, että liigan otteluohjelman noudattaminen on rehellisen kilpailun kulmakivi, josta ei tingitä.

National League toimi kuuden seuran voimin kausina 1877 ja 1878. Seuraavien vuosien aikana eri ryhmiä liittyi ja poistui liigasta. Vuoteen 1880 mennessä kuusi kahdeksasta perustajajäsenestä oli lopettanut. Kaksi jäljelle jäänyttä alkuperäistä National League seuraa, jotka toimivat edelleenkin ovat Atlanta Braves ja Chicago Cubs. Ensimmäisen kerran liiga jatkoi täsmälleen samalla jäsenistöllä siirryttäessä kaudesta 1881 kauteen 1882. Tällöin edustettuna olivat seuraavat kahdeksan kaupunkia: Chicago, Detroit, Cleveland, Buffalo, Troy (lähellä Albanya), Worcester, Boston, ja Providence.

NL kohtasi ensimmäisen vahvan kilpailijan, kun American Association alkoi pelata vuonna 1882. AA pelasi kaupungeissa, joissa NL:llä ei ollut joukkuetta, tarjosi sunnuntai-pelejä ja alkoholijuomia paikallislakien salliessa, ja myi halvempia lippuja kaikkialla (25 senttiä verrattuna NL:n standardin 50 senttiä, mojova summa monille 1882).

National League ja American Association pelasivat aikansa World Series -versiota seitsemän kertaa kymmenen rinnakkaiselokautensa aikana. Nämä kilpailut olivat epäjärjestäytyneempiä kuin modernin sarjan, kestäen kolmesta jopa viiteentoista otteluun, kaksi kertaa (1885 ja 1890) päättyi sarja tasatilanteeseen. NL voitti neljä kertaa ja AA vain kerran, vuonna 1886.

Alkaen Pittsburgh Piratesista vuonna 1887, National League alkoi ryöstää American Associationin seuroja korvatakseen lopettaneiden seurojen aiheuttamaa vajausta. Tämä heikensi AA:n vakautta.

Union Association perustettiin vuonna 1884 ja se lopetti toimintansa ensimmäisen kauden jälkeen, sen liigamestari St. Louis Maroons liittyi NL:ään. Players Leaguen perusti Brotherhood of Professional Base-Ball Players, urheilun ensimmäinen pelaajien liitto, joka ei ollut saanut NL:ta muuttamaan työkäytäntöjä kuten palkkakattoa ja varausmenetelmää, joka sitoi pelaajaa ryhmäänsä loputtomiin. NL kärsi monia tähtipelaajien menetyksiä Players Leagueen, mutta PL kaatui yhden kauden jälkeen.

Kauden 1891 jälkeen AA lakkautettiin ja yhdistettiin National Leagueen, joka tunnettiin laillisesti ensi vuosikymmenellä nimellä "National League and American Association". Seurat, jotka tunnetaan nykyisin nimillä Cincinnati Reds, Los Angeles Dodgers (alun perin Brooklyn) ja Pittsburgh Pirates (sekä edesmennyt Cleveland Spiders) olivat siirtyneet NL:en jo ennen vuotta 1892. Sulautumisen yhteydessä NL:en siirtyvät St. Louis Browns (nykyisin tunnetaan nimellä St. Louis Cardinals), sekä kolme muuta joukkuetta, jotka eivät selvinneet 1900-luvulle saakka. Kaksi muuta joukkuetta, jotka liittyivät ennen vuotta 1892 ja pelaavat vieläkin liigassa ovat Philadelphia Phillies ja San Francisco Giants (alun perin New York), jotka molemmat liittyivät vuonna 1883.

National Leaguesta tuli 12-joukkueen sarja, jolla oli monopoliasema 1890-luvun loppupuolella. Liigassa syntyi lukuisia sisäisiä ristiriitoja, ei vähiten suunnitelmasta tukea joitakin omistajia (muiden katkerasti vastustaessa) muodostaa "trusti", jolla olisi yhteinen omistusoikeus kaikkiin kahteentoista joukkueeseen. NL käytti monopoliasemaansa pakottaakseen 2.400 dollaria rajan vuosittaisiin pelaajapalkkoihin vuonna 1894.

Oltuaan kahdeksan kautta 12 joukkueen liiga, NL supistui takaisin kahdeksaan joukkueeseen ja kaudella 1900 poistuivat sen joukkueet Baltimoressa, Clevelandissa, Louisvillessä ja Washingtonissa. Tämä tarjosi mahdollisuuden kilpailuun. Kolme näistä kaupungeista sai paikan uudessa American Leaguessa (AL, entinen Western League), joka aloitti toimintansa vuonna 1900 National Leaguen luvalla, joka piti American Leaguea vähempiarvoisena liigana. AL kieltäytyi uudistamasta kansallista sopimusta, kun se päättyi, ja 28. tammikuuta 1901 AL virallisesti ilmoitti olevansa toinen suuri liiga (Major League) National Leaguen ohessa. Vuoteen 1903, nousukas AL oli perustanut uusia joukkueita National Leaguen kaupungeissa: Boston, Chicago, New York, Philadelphia ja St. Louis. Vain Cincinnati Redsillä ja Pittsburgh Piratesilla ei ollut AL joukkuetta markkinoillaan.

Aluksi National League kieltäytyi tunnustamasta uutta liigaa, mutta todellisuudessa paljon osaamista ja rahaa oli valutettu uuteen liigaan. Kahden vuoden katkeran väittelyn jälkeen uusi versio kansallisesta sopimuksesta allekirjoitettiin vuonna 1903. Tämä merkitsi sitä, että kumpikin liiga virallisesti hyväksyy toisen liigan tasavertaisena, kunnioittaa keskenään pelaajien sopimuksia, ja sopimusta pelata World Series.

Major League Baseball oli joutua radikaalin uudelleenjärjestelyn kouriin marraskuussa 1920. Tyytymätt��minä American League puheenjohtajaan ja Kansallisen toimikunnan johtajaan Ban Johnsoniin, NL:n omistajat hajottivat liigan 8. marraskuuta aloittaen neuvottelut MLB:n uudelleenorganisoinnista Black Sox Skandaalin seurauksena. Samalla kolme Johnsonille vihamielistä AL joukkuetta (Boston Red Sox, Chicago White Sox, ja New York Yankees) vetäytyi American Leaguesta ja liittyi kahdeksaan National Leaguen joukkueeseen muodostaen uuden National Leaguen. 12. joukkue olisi se, joka viidestä Johnsonille uskollisesta AL joukkueesta ensimmäisenä päättäisi liittyä, jos ei kukaan, niin joukkue olisi perustettu Detroitiin, joka oli ylivoimaisesti suurin yhden joukkueen kaupunki tuolloin. Neljä päivää myöhemmin, 12. marraskuuta, molemmat osapuolet tapasivat (ilman Johnsonia) ja päättivät palauttaa molemmat liigat ja korvata tehottoman Kansallisen toimikunnan komissaarilla. Komissaariksi valittiin liittovaltion tuomari Kenesaw Mountain Landis.

National Leaguen joukkueet pysyivät samoina vuodesta 1900 aina kauteen 1952 saakka. Vuonna 1953 Braves muutti Bostonista Milwaukeen, vuonna 1966 he muuttivat jälleen - Atlantaan. Vuonna 1958 Brooklyn Dodgers ja New York Giants siirtyivät Los Angelesiin ja San Franciscoon, jolloin Major League Baseball esiintyi Yhdysvaltain länsirannikolla ensimmäistä kertaa.

National League jäi kahdeksan joukkueen liigaksi yli 60 vuodeksi. Vuonna 1962 liiga joutui kilpailemaan Continental liigan kanssa ja kohtaamaan American Leaguen yksipuolisen laajennuksen 1960. NL:an lisättiin joukkueet New York Mets ja Houston Colt .45 s. "Colts" nimettiin Houston Astrosiksi kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1969 liigaan lisättiin vielä San Diego Padres ja Montreal Expos (nykyisin Washington Nationals), jolloin liigasta tuli 12-joukkueinen ensimmäistä kertaa vuoden 1899 jälkeen. Vuonna 1993 liiga laajeni 14-joukkueiseksi lisäämällä Colorado Rockies ja Florida Marlins. Vuonna 1998 Arizona Diamondbacksistä tuli liigan viidestoista seura, ja Milwaukee Brewers siirtyi American Leaguesta National Leagueen tehden National Leaguesta 16-joukkueen sarjan, jota se oli kauteen 2013 saakka. Siirto tehtiin siksi, että molempiin liigoihin haluttiin parillinen määrä joukkueita, joka sopii paremmin otteluohjelmaan. Kaudelle 2013 Houston Astros siirrettiin NL:sta AL:an, jolloin kummassakin liigassa on nykyisin 15 joukkuetta.

Vuonna 1969 seurauksena laajentumisesta, National League, jossa ensimmäiset 93 vuotta joukkueet olivat kilpailleet yhtenä ryhmittymänä, organisoitiin kahdeksi kuuden joukkueen divisioonaksi, joiden voittajat kohtasivat National League Championship Seriesissä oikeudesta edetä World Seriesiin.

Vuonna 1994 liiga jaettiin jälleen uudelleen, nyt kolmeen maantieteelliseen divisioonaan. Kolmas postseason-kierros lisättiin samanaikaisesti: kolmen divisioonan mestarit sekä villi kortti -joukkue (paras lohkossaan toiseksi sijoittunut joukkue) kohtasivat nyt National League Division Seriesissä. Koska pelaajien lakko kuitenkin keskeytti sarjan 1994, systeemi otettiin käyttöön ensimmäisen kerran seuraavalla kaudella.

Pitäen itseään enemmän "perinteisenä" tai "puhtaana" liigana, National League otti käyttöön designated hitter -säännön, joka hyväksyttiin American Leaguessa vuonna 1973, vasta 2022. Teoriassa tämä tarkoitti, että pelinjohtajan rooli oli pitkään suurempi National Leaguessa. Kaiken kaikkiaan NL:ssä syntyi vähemmän juoksuja, koska syöttäjän oli myös lyötävä vuorollaan.

Ensimmäiset 96 vuotta National League -joukkueet kohtasivat American League -kollegojensa kanssa vain näytöspeleissä tai World Seriesissä, mutta vuodesta 1997 runkosarjan yhteydessä on pelattu niin sanottuja Interleague-pelejä. Interleague-peleistä sovittaessa päätettiin, että American Leaguen designated hitter -sääntöä käytetään vain peleissä, joissa American League -joukkue on kotijoukkue.

1990-luvulla American Leaguen ja National Leaguen presidentin virat lopetettiin. Lisäksi kaikki tuomarit olivat yhteiset MLB:n valvonnassa. Tämän jälkeen liigoja ei erota toisistaan mikään muu kuin designated-hitter sääntö ja perinteet.

Kauden 2014 jälkeen Giants on voittanut eniten NL mestaruuksia (23), perässä Dodgers (21, sekä yksi AA viiri) ja Cardinals (19 plus 4 AA viiriä). Cardinals on voittanut eniten World Series -mestaruuksia (11) sen jälkeen Giants (7), Dodgers (6), Pirates (5) ja Reds (5). St. Louis omistaa myös kunnian olla ainoa AA seura, joka on voittanut NL seuran 1800-luvun World Seriesissä.

merkinnät

Pääartikkeli: National League Championship Series

Vuodesta 1969, jolloin National League jaettiin useampaan divisioonaan, liigamestaruus on ratkennut postseasonilla erillisellä loppuottelusarjalla, jonka voittaja etenee World Seriesiin.

• Baseball-historiaa englanniksi
• Postseason-historiaa
• http://www.basicbloganomics.com/2009/02/national-league-forms-on-february-2.html (Arkistoitu – Internet Archive)