Lastenlehto
Lastenlehto (ruots. Barnlunden, myös nimellä Kolmiopuisto) on kolmion muotoinen puisto Helsingin Kampissa. Sitä rajaavat Lapinlahdenkatu, Lapinrinne ja Ruoholahdenkatu. Puiston nimi johtuu lähellä aikoinaan sijainneesta Rouvasväenyhdistyksen lastenkodista.[1]
| Lastenlehto | |
|---|---|
 Lastenlehto Lapinrinteen puolelta katsottuna. |
|
| Sijainti | Kamppi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Pinta-ala | 19 500 m2 |
| Perustettu | 1970-luvulla |
Lastenlehto on Kampin suurin puisto, ja sen pinta-ala on 19 500 m2.[2] Kuten monet muutkin Helsingin kantakaupungin kolmiomaiset puistot, muun muassa läheinen Lapinlahden puistikko, myös Lastenlehto sijaitsee kohdassa, jossa kaksi erisuuntaista ruutukaava-aluetta liittyvät toisiinsa. Puiston länsireunalla on Ruoholahdenkadulta alkava, keskustan huoltotunneliin ja maanalaisiin pysäköintihalleihin johtava katettu ajoramppi.
Puistossa on vuonna 2001 pystytetty pronssinen jäljennös Emil Cedercreutzin veistoksesta Arcum tendit Apollo (Apollo jännittää joustaan), jonka hän tarkoitti Aleksis Kiven muistomerkiksi ja joka 1920-luvulla osallistui muistomerkkikilpailuun. Veistoksen kipsistä alkuperäiskappaletta on säilytetty Harjavallassa Emil Cedercreutzin museossa.[3]
Historia
muokkaaLastenlehto on ollut olemassa nykyisessä laajuudessaan vasta 1970-luvulta lähtien. Sitä ennen nykyinen puistoalue oli osa korttelia nro 166, Västäräkin korttelia, jota rajoittivat Ruoholahdenkatu, Lastenkodinkatu ja -kuja sekä Lapinlahdenkatu.[2]
Korttelissa sijainneista rakennuksista huomattavin oli vuonna 1867 valmistunut Rouvasväenyhdistyksen rakennuttama kaksikerroksinen, Helsingin vanhin lastenkoti,[4] jonka mukaan korttelia rajoittaneet Lastenkodinkatu ja -kuja myöhemmin saivat nimensä.[1] Rakennusta käytettiin myöhemmin kansakouluna,[4] jossa vielä 1960-luvulla toimi osa läheisen Lapinlahden kansakoulun luokista kunnes se vuonna 1971 purettiin Lapinrinteen jatkeen tieltä.[5][6]
Korttelissa nykyisen puiston paikalla oli vielä 1970-luvun alussa useita puutaloja ja ränsistyneitä kerrostaloja.[4] Rakentamaton kulmatontti Lapinlahden- ja Ruoholahdenkatujen kulmassa oli kuitenkin jo 1910-luvulla muutettu, alkujaan tosin väliaikaisesti, puistoksi, jossa oli lasten leikkikenttä ja pelikenttä ja jota kadun varressa rajasi tukimuuri.[2] Vuonna 1956 tämä puisto sai nimen Lastenlehto.[1]
Jo vuonna 1934 alueelle vahvistettiin uusi asemakaava, jonka mukaan alkujaan vain Lapinlahdenkadulta pohjoiseen johtanutta Lapinrinne-nimistä katua olisi jatkettu korttelin 166 läpi Ruoholahdenkadulle saakka.[7] Uusi katuosuus kuitenkin rakennettiin vasta 1970-luvun puolivälissä. Tällöin se muodostettiin alusta lähtien joukkoliikennekaduksi, joka on osa Länsiväylältä Helsingin linja-autoasemalle, nykyisin Kampin keskukseen johtavaa joukkoliikennereittiä. Samassa yhteydessä vanhasta korttelista purettiin kaikki uuden kadun itäpuolella sijainneet rakennukset, ja Lastenlehdon puistoalue laajennettiin käsittämään koko Lapinrinteen itäpuolisen osan entistä korttelia.[2] Tällöin puiston keskelle muotoiltiin nurmipintainen avoin alue, ja pääkäytävien risteykseen istutettiin ryhmä vaahteroita. Eteläiseen kärkeen suunniteltiin pallokenttä.[2] Jäljelle jääneeseen kortteliin Lapinrinteen varrelle, sen länsipuolelle, valmistui vuonna 1979 uusi koko korttelin pituinen asuinkerrostalo. [6]
Puisto säilyi 1970-luvulla suunnitellussa asussaan, kunnes sen länsilaitaan Vuonna 2005 alettiin rakentaa Keskustan huoltotunneliin johtavaa ajoramppia, joka valmistui vuonna 2009. Samassa yhteydessä lähes koko puisto oli rakennettava ja istutettava uudestaan, ja se sai tällöin nykyisen asunsa.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisija nro 24, s. 116. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
- ↑ a b c d e Jouni Heinänen: Kantakaupungin nivelet. Kolmiopuistot ja jäännösaukiot Helsingin ruutukaavaverkkojen saumakohdissa, s. 25, 77–80. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 2009. ISBN 978-952-223-525-1 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Julkiset veistokset, Arcum tendit Apollo Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 2.5.2013.
- ↑ a b c Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 194–195. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7
- ↑ Eeva Järvenpää: Orpolastenkoti antoi nimet lähikaduille. Helsingin Sanomat, 25.1.2009. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Eeva Järvenpää: Västäräkin kortteliin kuulunut Lastenlehto on keskustan huoltotunnelin työmaana. Helsingin Sanomat, 25.1.2009. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Helsingin kunnalliskertomukset 1934, osa 1, s. 3–4. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1936. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lastenlehto Wikimedia Commonsissa