Jorma Sarvanto

Jorma Sarvanto syntyi Turussa vaatturi Kaarle ja Amanda (o.s. Gustafsson) Sarvannon perheeseen. Sarvanto tähtäsi sotilasuralle ja valmistuttuaan ylioppilaaksi Turun Lyseosta vuonna 1933 hän astui palvelukseen Porin Rykmenttiin. Hän suoritti Ilmavoimien reserviupseerikurssin vuosina 1934–1935. Sarvanto valmistui vuonna 1937 Ilmavoimien 19. kadettikurssilta kurssinsa priimuksena.^[2] Hän palveli vänrikkinä ensin Lentoasema 1:n ja myöhemmin Lentorykmentti 4:n lentävässä henkilökunnassa, lentäen muun muassa Bristol Bulldog -hävittäjillä sekä Bristol Blenheim -pommikoneen tähystäjänä. Sarvannon pyytämä siirto hävittäjälaivueeseen toteutui 29. huhtikuuta 1939, kun hänet siirrettiin Fokker D.XXI -koneilla varustettuun Lentolaivue 24:ään, jossa hänet ylennettiin luutnantiksi.^[1]

Sarvanto palveli talvisodan syttyessä Lentolaivue 24:n neljännessä lentueessa. Hän saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa 23. joulukuuta ampumalla alas kaksi SB-2 -pommikonetta. Talvisodan taisteluita seuranneen maailman tietoisuuteen Sarvanto nousi loppiaisena 1940. Hänet hälytettiin torjuntalennolle tavoittamaan Kuopiota pommittanutta 8-koneista DB-3-muodostelmaa, josta hän ampui neljän minuutin kuluessa kuusi konetta alas käyttäen kaikki 2 000 konekivääripatruunaansa.^[3] Myös Sarvannon omaan koneeseen tuli 23 venäläisten konekiväärien tekemää luodinreikää.^[1] Ensimmäisen sekä viimeisen Iljušin-koneen oli ampunut alas lentäjätoveri ltn. P-E Sovelius.^[4] Sarvanto saavutti talvisodan loppuun mennessä 12 5/6 ilmavoittoa. Sarvannon talvisodan aikaisten ansioiden perusteella hänelle myönnettiin Suomen Vapaudenristi. Hänelle ehdotettiin takautuvasti Mannerheim-ristiä, mutta talvisodan ansioista ehdotettuja nimityksiä ei lopulta jaettu kenellekään.^[5]

Jatkosodan alkaessa Sarvanto palveli edelleen LLv 24:ssä, jonka kalustona oli nyt Brewster-hävittäjät. 2. lentueen varapäällikkönä hän saavutti sodan alussa kaksi ilmavoittoa, kunnes hänet siirrettiin kapteeniksi ylennettynä Ilmavoimien esikuntaan. Tämän jälkeen hän toimi vuoden 1942 toukokuusta elokuuhun Koelaivueen päällikkönä, jonka jälkeen seurasi komennus yhteysupseeriksi saksalaiseen Luftflottenkommando 1:een. 16. tammikuuta 1943 hänet siirrettiin takaisin LeLv 24:n lentävään henkilökuntaan, ensimmäisen lentueen päälliköksi. Sarvanto saavutti vielä 2 ilmavoittoa, jotka nostivat hänen ilmavoittojensa määrän 16 5/6:een. 9. heinäkuuta 1943 tullut uusi komennus vei Sarvannon ensin Kadettikoulun ilmasotaosaston johtoon ja sen jälkeen Täydennyslentolaivue 35:n lentueen päälliköksi kesäkuussa 1944.^[1]

Sodan jälkeen Sarvanto jatkoi Ilmavoimien palveluksessa muun muassa Lentorykmenteissä 2 ja 3 sekä Hävittäjälentolaivue 21:n komentajana. Vuosina 1954–1958 Sarvanto toimi sotilasasiamiehenä Lontoossa. Hän palveli Lontoosta palattuaan vielä Karjalan Lennoston komentajana vuodesta 1958 vuoteen 1960, jolloin hän erosi Ilmavoimista omasta pyynnöstään. Sen jälkeen hän toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin pankinjohtajana Inkeroisissa. Jorma Sarvanto kuoli 16. lokakuuta 1963.

• Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6224-0
• Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 11 – Hävittäjä-ässät. Espoo: Tietoteos, 1978. ISBN 951-9035-37-0
• Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomalaiset hävittäjä-ässät, Osprey #4. Koala-Kustannus, painettu: Karisto, Hämeenlinna 2001. ISBN 952-5186-24-5.

• Sarvanto, Jorma: Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla. Porvoo: WSOY, 1941. ISBN 951-95383-0-5